Napajäiden sulaminen & ydinvoima

Onko edes ihmisen aikaansaannosta. Kukaan ei tietäne, muuta kuin poliittisesti. Jopa lentokoneilla katselevat ja etsivät maailman hotelleista käsin, ja niistä kalliimmista huoneista, muttei ole sielläkään.

Missähän tuo olisi?

Olisikohan Nairobissa? Taistolaisvihreä etsi senkin hotelleista, ei vaan löytynyt, menetti käsilaukkunssakin.

Voipi sanoakin että vähän näkyi hotellin ikkunasta, vaan oliko sittenkin kangastus! mene, ja tiedä.

> >
Illalla menimme Ulriikan ja Terhin kanssa libanonilaiseen ravintolaan syömään. Olimme hyvällä tuulella muun muassa siksi, että järjestämämme tilaisuus oli mennyt hyvin, siitäkin huolimatta että Wangari ei loppujen lopuksi tullut paikalle. Kun olimme lopettelemassa illallista ja iloista rupatteluamme, huomasin että käsilaukkuni oli poissa. Syntyi kohtalainen häslinki. Ravintolan henkilökunta epäili, olinko ylipäänsä tullut laukun kanssa ravintolaan. Satuin olemaan aivan varma, etten ollut unohtanut sitä minnekään muualle, koska olin maksanut taksissa tulomatkan, laukku oli sylissäni kun nousin autosta. Yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että onneksi olin ottanut laukusta ja lompakostani pois aika paljon kaikenlaista, joka tavallisesti on tuossa ”survival kitissä”. Valitettavasti passi ja lentoliput kuitenkin olivat laukussa. Takaisin Eurooppaan pitäisi lentää huomenillalla.

Ulriikka ja Terhi ryhtyivät etsimään puhelintensa muisteista ulkoministeriön päivystyksen ja Suomen Nairobin suurlähetystön puhelinnumeroita. Saimmekin yhteyden ulkoministeriön päivystykseen ja sen kautta Suomen Kenian konsuliin ja erääseen toiseenkin lähetystön työntekijään, joka neuvoi olemaan menemättä poliisiasemalle nyt yöllä. Saimme myös kuoletetuksi laukussa olleen luottokortin.