Jotkut miehet valittavat

melkein kaima..
Sama juttu on ollu mullakin pari kertaa.
Olen ollut aktiivinen ja se on alkanu ahdistaa miestä. Hänestä tuntuu että mulla on ohjakset ja hänellä ei ole valtaa asioiden kulkuun. Ja sitten hän yrittää kahmia niitä ohjaksia naurettavilla tavoilla kuten sillä että tekee ohareita yms.
Eihän tästä voi mitään kovin järkevää syntyä. Olen silloin itse pistänyt pelin poikki, musta nääs miehen käytös osoittaa ettei hän ole kovin kypsä.
Voisihan hän vaikka yrittää keskustella asiasta, tai jotain.
Mutta ehkäpä meillä ei sitten vaan ole synkannut. Niitäkin miehiä kun nääs on jotka arvostaa aktiivista naista.

Pääasia että sai pantua sua. Ihastu muhun kanssa.

Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä kumpi on se aktiivisempi osapuoli. Jos homma ei vaan toimi, niin se ei toimi eikä se toisen aktiivisuudesta ole kiinni. Liika aktiivisuus (lue= takertuminen, omistamisenhalu jne) tuntuu epämiellyttävältä, mikäli itse ei ole ihan samalla aaltopituudella, että se on se selitys sitten jos homma ei toimi. Vai hä?

Ei aktiivisessa naisessa mitään vikaa ole, päinvastoin. Mutta raja aktiivisen ja justiinamaisen päällepäsmärin välillä on kuin veteenpiirretty viiva.

Minulla on teoria tuosta valloitus-jutusta. Valloittaja on aktiivisempi osapuoli ja se, joka on enemmän kiinnostunut. Toinen osapuoli ei välttämättä vielä tiedä itsekään omia tuntemuksiaan. Sinäkin olit jo täysin rakastunut, mies vasta korkeintaan ihastunut. Niinpä häntä saattoi ahdistaa se, että sinä veit suhdetta liian nopeasti ettenpäin.

Hassua, ylensä tuo on miehen homma ja mies saa elää samassa epävarmuudessa. Tosin se on kasvattavaa ja epäonnistumisen kohdatessa henkinen nahka ainakin parkkiintuu.

tuli vain selvemmin esiin tällä tavalla.

positiivinen poikkeus tässä passiivisten lahnojen luvatussa maassa. Sun pitää vaan miettiä tarkemmin, millainen aktiivisuus sopii millekin miehelle. Tämä vaatii tarkkaa silmää. Niin ja on aika epärealistinen näkemys, että voisit omistaa ihmisiä. Olivat he sitten vaikka kuinka rikkaita.

ettei ketään voi omistaa. Siksi olikin lainausmerkeissa tuo "omistaa". Ajatus tuli vahvimmin esille kun suukotellessa sanoin hänelle, että hän on minun. Ja hän reagoi sillä tavalla. Kun myöhemmin sanoin toisin päin - olen sinun - hän ei enää älähtänytkään. Hänellä tuntui muutenkin olevan perinteisempiä käsityksiä miehen ja naisen suhteesta, jossa mies on kaikessa enemmän tai vähemmän pää..

Kyseessä oli voimakas ensirakkauteni, kun teini-iän ihastuksia ei lasketa. Voi olla että pidin häntä liian aikaisin omana miehenäni. Ja taisin todellakin käyttäytyä välillä järjettömästi, myös kärsimättömästi, mikä tietysti saattoi häiritä häntä.. Hänen oma ihastumisensa innoitti, mutta kaiketi hän myös epäröi. Itse kaikesta huolimatta olin tosissani ja halusin uskoa mahdollisuuksiimme.