Hallintaoikeustestamentti, talon omistus/avopari???

Ymmärsinkö oikein, että avoparilla on sikäli eri tilanne, kuin avioparilla, että jos avoliiton toinen osapuoli kuolee, niin eloon jäänyt ei voisikaan jäädä yhteisesti omistettuun omakotitalokiinteistöön asumaan, jos kuolleen lapset vaatisivat, että kiinteistö pitää myydä ja muuttaa rahaksi?

Hallintaoikeustestamentti siis jumittaa kuolleen avopuolison lasten oikeudet saada mitään perintöä, ennen kuin eloonjäänyt avopuolisokin kuolee, paitsi siis voi vaatia sitä lakiosuutta ja perintövero maksetaan pienempänä. Eli perintövero maksetaan vaikkei mitään saisikaan?

Avioparillahan kai on se tilanne, että eloonjäänyt aviopuoliso saa asua kiinteistössä niin kauan kuin haluaa?

Jos äitini siis menisi naimisiin ja sitten kuolisi, niin pitäisikö meidän lasten maksaa perintöveroa, vaikka emme saisi mitään perintöä, vasta kuin sitten osuutemme, kun aviomieskin olisi kuollut, eli sama homma kuin avoparilla, jolla on hallintaoikeustestamentti molempien avopuolisoiden hyväksi?

Kiitos vielä hurjasti!!!

Mietteliäs Mimmi kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että avoparilla on sikäli eri tilanne, kuin avioparilla, että jos avoliiton toinen osapuoli kuolee, niin eloon jäänyt ei voisikaan jäädä yhteisesti omistettuun omakotitalokiinteistöön asumaan, jos kuolleen lapset vaatisivat, että kiinteistö pitää myydä ja muuttaa rahaksi?

Hallintaoikeustestamentti siis jumittaa kuolleen avopuolison lasten oikeudet saada mitään perintöä, ennen kuin eloonjäänyt avopuolisokin kuolee, paitsi siis voi vaatia sitä lakiosuutta ja perintövero maksetaan pienempänä. Eli perintövero maksetaan vaikkei mitään saisikaan?

Avioparillahan kai on se tilanne, että eloonjäänyt aviopuoliso saa asua kiinteistössä niin kauan kuin haluaa?

Jos äitini siis menisi naimisiin ja sitten kuolisi, niin pitäisikö meidän lasten maksaa perintöveroa, vaikka emme saisi mitään perintöä, vasta kuin sitten osuutemme, kun aviomieskin olisi kuollut, eli sama homma kuin avoparilla, jolla on hallintaoikeustestamentti molempien avopuolisoiden hyväksi?

Kiitos vielä hurjasti!!!

Lue lisää

Avoliittoa ei noteerata juuri mitenkään ilman yhteisiä lapsia. Ilman testamenttia syntyvä avokin ja perillisten yhteisomistuksen purku voi johtaa käräjille ja jotkut ovat väittäneet, ettei aina olisikaan "satavarmaa" avokin häätö ns. säälittävissä tapauksissa, vaikka avokin asumista suojaavaa lakipykälää en tiedä.
Kyllä perintövero määrätään omistuksen mukaan, vaikka hallintatestamentti tai avioliittolain mukainen lesken asumisoikeus estää perinnön haltuunoton.

...me lapset emme siis ollenkaan tässä ahnehdi äitini omaisuutta,jos hän sattuisi kuolemaan ennen avomiestä, vaan lähinnä kiinnostaa, että mitä hyviä ja huonoja puolia on tuossa hallintaoikeustestamentissa esim. äitini kannalta, jos avomies kuolee ensin tai meidän perillisten kannalta, jos äitini kuolee ensin.

Jos äitini kuolisi ensin, olemme kyllä valmiit siihen, että avomies (isäpuolemme) saa asua omakotitalossa niin kauan kuin haluaa, mutta kunhan kuitenkin oikeutemme siihen puoliskaan säilyy ja tietenkin pitää toivoa, ettei siinä tapauksessa avomies kohtelisi taloa huonosti, ettei sen arvo laskisi.

Tokihan jäämistöstä voidaan jakaa varoja kenelle vain. Ei se ole mikään kihlakumppanin erityisoikeus. Lainopillinen pointti on se että tuo avustus kuuluu ensimmäiseen perintöveroluokkaan.

Hei!

Kiitos vastauksestasi.

Vielä muutaman kohdan tarkastan, eli onko niin, että jos he menisivät naimisiin, niin automaattisesti olisi toisen kuoleman jälkeen eloonjäävällä puolisolla omakotikiinteistön hallintaoikeus, eikä hallintaoikeustestamenttia edes tarvitsisi tehdä?

Kirjoitit, että jos äitini saisi vain hallintaoikeuden, niin kuka perisi miehen? Mitä tarkoitat "vain hallintaoikeuden"? Kai hänellä säilyisi myös omistusoikeus, eihän sitä tuolla testamentilla miehelle kokonaan siirretä?

Jos miehellä ei ole perillisiä, niin hänethän perii sitten hänen muut lähimmät sukulaiset ja kun vanhemmat eivät ole elossa, niin sisarukset?

Kirjoitit, että jos äitini kuolisi ennen tätä miestä (avoliittotilanteessa) niin me lapset saisimme puolet talosta(kiinteistöstä) ja myös ne irtaimistot, mitkä äitimme omistaa.

Eli tilanne olisi kai se, että hallinta-oikeustestamenttia ei olisi tehty ja siksi hän joutuisi maksamaan meille puolet kiinteistön arvosta, että saisi siihen jäädä asumaan?

Jos he menisivät naimisiin, niin sittenkö emme saisi puolta kiinteistöstä ja äidin omistamia irtaimistoja, ennen kuin mies suostuisi myymään kiinteistön?

Jos he avoliitossa ollessaan tekisivät hallintaoikeustestamentin, niin olisi sama homma, eli saisimme vasta sitten puolet kiinteistöstä, kun mies suostuisi kiinteistön myymään?

Olenko nyt ymmärtänyt täysin oikein? Paljon kiitoksia Sinulle tai kuka tähän sitten osaakin vastata.

PS. Osaat muuten kirjoittaa ihan ymmärrettävästi, mutta väännän nyt rautalangasta, että varmasti olen ymmärtänyt oikein.

putte kirjoitti:

Tokihan jäämistöstä voidaan jakaa varoja kenelle vain. Ei se ole mikään kihlakumppanin erityisoikeus. Lainopillinen pointti on se että tuo avustus kuuluu ensimmäiseen perintöveroluokkaan.

Lue lisää

Nyt putte, joka yleensä on perillä kommentoimistaan asioista, vähän erehtyy.

//Tokihan jäämistöstä voidaan jakaa varoja kenelle vain. Ei se ole mikään kihlakumppanin erityisoikeus.//

Kyllä se nimittäin ON kihlakumppanin - ja hänen ohellaan perittävän lapsen ja puolison - erityisoikeus.

Tokihan avustuksia voidaan antaa pesästä kelle vain, jos kaikki pesän osakkaat näin sopivat. Erityiseksi edellä mainittujen henkilötahojen aseman tekee se, että heillä on subjektiivinen oikeus VAATIA ja saada avustusta pesästä (jollei muutoin, niin pesänjakajan päätöksellä).

(Tulikin samalla mieleen probleema: miten kihlakumppani voi avustusvaateensa toteuttaa, jos pesän osakkaat ovat sitä vastaan? Kihlakumppanihan ei ole - ellei hän ole yleistestamentinsaaja - pesän osakas, joten hän ei voi hakea pesään pesänjakajaa. Ks. PK 23:3. - Ilmeisesti kihlakumppanin tulee vaatia itselleen avustusta pesää vastaan nostettavalla kanteella - jos pesässä ei ole pesänjakajaa.)

PK 8:2.1
"Perittävän kihlakumppanille ja eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa voidaan antaa jäämistön säästöstä kertakaikkisena avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos se on hänen toimeentulonsa kannalta tarpeen."

PK 8:6.1:n 2. virke
"Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa oikeutta saada 1 ja 2 §:n mukaista avustusta tai hyvitystä."

Ensisijainen poitti oli kuin olikin jurristin esiin tuoma, ja vasta toissijainen pointti puten hyvän täydennyksen muodossa esittämä.

Mietteliäs Mimmi kirjoitti:

Hei!

Kiitos vastauksestasi.

Vielä muutaman kohdan tarkastan, eli onko niin, että jos he menisivät naimisiin, niin automaattisesti olisi toisen kuoleman jälkeen eloonjäävällä puolisolla omakotikiinteistön hallintaoikeus, eikä hallintaoikeustestamenttia edes tarvitsisi tehdä?

Kirjoitit, että jos äitini saisi vain hallintaoikeuden, niin kuka perisi miehen? Mitä tarkoitat "vain hallintaoikeuden"? Kai hänellä säilyisi myös omistusoikeus, eihän sitä tuolla testamentilla miehelle kokonaan siirretä?

Jos miehellä ei ole perillisiä, niin hänethän perii sitten hänen muut lähimmät sukulaiset ja kun vanhemmat eivät ole elossa, niin sisarukset?

Kirjoitit, että jos äitini kuolisi ennen tätä miestä (avoliittotilanteessa) niin me lapset saisimme puolet talosta(kiinteistöstä) ja myös ne irtaimistot, mitkä äitimme omistaa.

Eli tilanne olisi kai se, että hallinta-oikeustestamenttia ei olisi tehty ja siksi hän joutuisi maksamaan meille puolet kiinteistön arvosta, että saisi siihen jäädä asumaan?

Jos he menisivät naimisiin, niin sittenkö emme saisi puolta kiinteistöstä ja äidin omistamia irtaimistoja, ennen kuin mies suostuisi myymään kiinteistön?

Jos he avoliitossa ollessaan tekisivät hallintaoikeustestamentin, niin olisi sama homma, eli saisimme vasta sitten puolet kiinteistöstä, kun mies suostuisi kiinteistön myymään?

Olenko nyt ymmärtänyt täysin oikein? Paljon kiitoksia Sinulle tai kuka tähän sitten osaakin vastata.

PS. Osaat muuten kirjoittaa ihan ymmärrettävästi, mutta väännän nyt rautalangasta, että varmasti olen ymmärtänyt oikein.

Lue lisää

- jos he menisivät naimisiin, niin automaattisesti olisi toisen kuoleman jälkeen eloonjäävällä puolisolla omakotikiinteistön hallintaoikeus, eikä hallintaoikeustestamenttia edes tarvitsisi tehdä.
- jos hallinta-oikeustestamenttia ei ole tehty ja niin mies joutuisi maksamaan teile noin puolet kiinteistön arvosta, että saisi siihen jäädä asumaan.
- Jos he menisivät naimisiin, niin sitten saisitte puolet kiinteistöstä ja äidin omistamia irtaimistoja, mutta hallintaoikeus jää miehelle, jolloin ette pysty realisoimaan perintöänne.
-

jurristi kirjoitti:

- jos he menisivät naimisiin, niin automaattisesti olisi toisen kuoleman jälkeen eloonjäävällä puolisolla omakotikiinteistön hallintaoikeus, eikä hallintaoikeustestamenttia edes tarvitsisi tehdä.
- jos hallinta-oikeustestamenttia ei ole tehty ja niin mies joutuisi maksamaan teile noin puolet kiinteistön arvosta, että saisi siihen jäädä asumaan.
- Jos he menisivät naimisiin, niin sitten saisitte puolet kiinteistöstä ja äidin omistamia irtaimistoja, mutta hallintaoikeus jää miehelle, jolloin ette pysty realisoimaan perintöänne.
-

Lue lisää

Kiitos kovasti vastauksesta, jospa tästä keskustelusta olisi hyötyä myös muille asiaa miettiville.

Oikein mukavaa joulunalusaikaa toivotellen Mimmi

yx tavallinen kirjoitti:

Nyt putte, joka yleensä on perillä kommentoimistaan asioista, vähän erehtyy.

//Tokihan jäämistöstä voidaan jakaa varoja kenelle vain. Ei se ole mikään kihlakumppanin erityisoikeus.//

Kyllä se nimittäin ON kihlakumppanin - ja hänen ohellaan perittävän lapsen ja puolison - erityisoikeus.

Tokihan avustuksia voidaan antaa pesästä kelle vain, jos kaikki pesän osakkaat näin sopivat. Erityiseksi edellä mainittujen henkilötahojen aseman tekee se, että heillä on subjektiivinen oikeus VAATIA ja saada avustusta pesästä (jollei muutoin, niin pesänjakajan päätöksellä).

(Tulikin samalla mieleen probleema: miten kihlakumppani voi avustusvaateensa toteuttaa, jos pesän osakkaat ovat sitä vastaan? Kihlakumppanihan ei ole - ellei hän ole yleistestamentinsaaja - pesän osakas, joten hän ei voi hakea pesään pesänjakajaa. Ks. PK 23:3. - Ilmeisesti kihlakumppanin tulee vaatia itselleen avustusta pesää vastaan nostettavalla kanteella - jos pesässä ei ole pesänjakajaa.)

PK 8:2.1
"Perittävän kihlakumppanille ja eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa voidaan antaa jäämistön säästöstä kertakaikkisena avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos se on hänen toimeentulonsa kannalta tarpeen."

PK 8:6.1:n 2. virke
"Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa oikeutta saada 1 ja 2 §:n mukaista avustusta tai hyvitystä."

Ensisijainen poitti oli kuin olikin jurristin esiin tuoma, ja vasta toissijainen pointti puten hyvän täydennyksen muodossa esittämä.

Lue lisää

Kiitän selkeästä näkemyksen ilmaisusta. Lienet oikeassa mutta...

Tiedän kyllä noiden pykälien sisällön mutta olen tulkinnut niitä toisin. Kihlalesken subjektiivista vaatimisoikeutta ei selvästi säännöksessä mainita. Minusta asiassa on paljon heikkoja kohtia ja tulkinnanvaraa jää.

Olen pitänyt pykälää ns. sota-ajan pykälänä jolloin raskaana oleva kihlattu jäi "leskeksi" ja oli varmasti todellisen taloudellisen turvan tarpeessa. Nykyään miellän tuon lain hyvin heppoiseksi eikä vähiten sen vuoksi että kihlakumppanien kuolemantapaukset ovat varsin harvinaisia ja kihlauksen määritelmä on häilyvä koska mitään rekisteröintiä ei tapahdu. Lisäksi toimeentulo on varsin turvattua monien tulonsiirtojen vuoksi ja naisten aktivoiduttua työelämässä.

putte kirjoitti:

Kiitän selkeästä näkemyksen ilmaisusta. Lienet oikeassa mutta...

Tiedän kyllä noiden pykälien sisällön mutta olen tulkinnut niitä toisin. Kihlalesken subjektiivista vaatimisoikeutta ei selvästi säännöksessä mainita. Minusta asiassa on paljon heikkoja kohtia ja tulkinnanvaraa jää.

Olen pitänyt pykälää ns. sota-ajan pykälänä jolloin raskaana oleva kihlattu jäi "leskeksi" ja oli varmasti todellisen taloudellisen turvan tarpeessa. Nykyään miellän tuon lain hyvin heppoiseksi eikä vähiten sen vuoksi että kihlakumppanien kuolemantapaukset ovat varsin harvinaisia ja kihlauksen määritelmä on häilyvä koska mitään rekisteröintiä ei tapahdu. Lisäksi toimeentulo on varsin turvattua monien tulonsiirtojen vuoksi ja naisten aktivoiduttua työelämässä.

Lue lisää

//Olen pitänyt pykälää ns. sota-ajan pykälänä...//

Molemmat lainaamani säännökset (2 ja 6 §) on lisätty vuodelta 1965 olevaan perintökaareen vuonna 1983 (25.2.1983/209); ne siis eivät ole mitään reliikkejä, vaan todella voimassa olevaa oikeutta.

//Kihlalesken subjektiivista vaatimisoikeutta ei selvästi säännöksessä mainita. Minusta asiassa on paljon heikkoja kohtia ja tulkinnanvaraa jää.//

Subjektiivinen vaatimisoikeus kyllä käy laista selvästi ilmi. Edes perittävän testamentti kun ei voi tätä oikeutta syrjäyttää. Luepa uudelleen PK 8:6.1:n 2. virke: "Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa oikeutta saada 1 ja 2 §:n mukaista avustusta tai hyvitystä."

//Lisäksi toimeentulo on varsin turvattua monien tulonsiirtojen vuoksi ja naisten aktivoiduttua työelämässä.//

Mainitsemistasi syistä "kihlalesken" saama avustus pesästä on nykyään varmasti harvinaista, avustushan on kuitenkin riippuvainen siitä, onko se "kihlalesken" toimeentulon kannalta tarpeen.
("...sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos se on hänen toimeentulonsa kannalta tarpeen.") Mutta jos tarvetta on, on myös oikeus avustukseen.