Huvittavaa, eikö. Sanoi minulle, etten luota. No sitten luotin ja annoin mennä. Käytös muuttui yhdessä yössä kummalliseksi ja aloin epäillä. Olinpas vainoharhainen, minä idiootti meinasin pilata suhteemme olemalla vainoharhainen! Itkin miehelleni ja pyysin anteeksi vainoharhaisuuttani! Olin kamala.. :( Vielä pisti viestiä: "kulta, ethän ajattele, että voisin pettää sua, en voisi ikinä tehdä niin!" Itkin yksin, että olinkin vainoharhainen.
Meni 2 päivää ja ystäväni soitti minulle ja kertoi mitä mieheni oli tehnyt. :) En ollut vainoharhainen.
Meni 2 päivää ja ystäväni soitti minulle ja kertoi mitä mieheni oli tehnyt. :) En ollut vainoharhainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuostahan pettäjän ja valehtelijan tunnistaa: jos on rehellinen ja uskollinen, ei sitä tule edes mainuttua, koska se on niin itsestään selvä asia.
tiedän tunteen. Itsekin annoin miehen mennä, kun kerran halusi. Sain tietää vasta 2 kuukautta myöhemmin mitä oli tehnyt. Tuntui pahalta ja lähdin pois muutamaksi viikoksi. Mies soitteli koko ajan perään pyytäen anteeksi. Ja minä lopulta annoin. Vieläkin ollaan yhdessä. Anteeksi olen antanut, mutta unohtanut en ole. Enkä koskaan unohda.
Minä haluan antaa anteeksi ja unohtaa, mutta en tiedä pystynkö, mitään vakavaa mieheni "pettämisessä" ei ollut, olisihan se varmasti loppuun mennyt, vaan saihan paskiainen kunnon pakit! Minua ei ole ikinä satutettu tuolla tavalla, ajattelen asian pettämiseksi, koska hän olisi kyllä tehnyt sen. Vituttaa.
Minäkin luotin 19 vuotta. Olimme keskustelleet luottamuksesta ja molemminpuolin kertoneet olevamme uskollisia. Yllättäen tuli soitto naiselta, mieheni oli pettänyt hänen kanssaan pidemmän aikaa. Luottamus meni.