mietin vain tässä, että aina ku aloittaa suhteen niin on sellainen alkuhuuma...on niin rakastunut olo ja kaikkea..mutta mietin että miten sen tunteen voi pitää suhteessa?
huuman pysyminen
-----
101239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se huuma korvautuu syvemmällä rakkaudella ja kunnioituksella, kun toisen oppii tuntemaan paremmin.
Syntyy omien lohkojesi välissä ajatuksissasi. Sinä vain ajattelet todellisuuden erilailla, älä ajattele että todellisuus mihinkään muuttunut olisi, vain sinun ajatuksesi siitä. Sitä se Huuma on, illuusiota.
hyvä vastaus!
Ei se huuma tosiaan voi säilyä loputtomiin ja siinä vaiheessa kun se loppuu, mitataan onko parisuhteelle olemassa kestävämpiä edellytyksiä. Siinä vaiheessa tarvitaan sitä *tahtoa* puolin ja toisin.
Uskon että suuri osa huumasta on epävarmuutta; jännität mitä toinen sinusta ajattelee, epäröit pitääköhän oikeasti OIKEASTI sinusta, haaveilet yhteisestä tulevaisuudesta muttet uskalla toivoa sitä koska eihän sitä koskaan tiedä... Kun suhteeseen astuu luottamus, toisen oppii tuntemaan ja hänen tekemisensä ja sanomisensa miltei ennakoimaan, se ei ole enää "jännää".
Juuri samasta syystä uskon myös miksi naiset rakastuvat renttuihin; huuman loppuessa kiltit miehet vaikuttavat tylsiltä, itsekkäät rentut taas pysyvät "saavuttamattomina" pidempään ja pitävät naisen vaikka ikuisesti "huumassa" - eli epätoivoisen epävarmuuden vallassa.
Keittiöpsykologiaa :)
Käy tsekkaa täältä parisuhteen kehitysvaiheet. Huuma ei voi koskaan säilyä samanlaisena loputtomiin. Sad but true.
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/parisuhteen-kehitysvaiheet.html
Huuman on pakko loppua. Jos ihmiset olisivat koko ajan rakkauden ja seksin huumassa, ei tämä yhteiskunta pyörisi. Minä ainakin olin ihan sekopää silloin alkuvuosina, aina seksi mielessä, ajatukset harhaili ties miessä ja työntekokin sujui puolinaisesti. Onneksi en ajanut autolla silloin... Kroppa kävi ylikierroksilla, ruoka ei maittanut ja unenkin kanssa oli niin ja näin. Jos sitä olisi jatkunut loputtomiin, niin terveyshän siinä olisi mennyt. Hyvä kesti aikansa, nyt on toisenlaista ja kyllä se huuma aina silloin tällöin löytyy kun saadaan olla kahden ilman lapsia.
alkuhuuma on luonnon keino (ihan kemiallinen, mitattavissa oleva, aivojen välittäjäaineissa näkee sen) pitää yhdessä geneettisesti sopivan parin kanssa siihen asti että ensimmäinen lapsi ilmaantuu - sitten se korvaantuu aivan yhtä vahvalla tunteella (jonka tehtävä on ohjata suojelemaan ja hoitamaan lapsia). Siinä vaiheessa pariin pitäisi muodostua syvempi ja rauhallisempi rakkaus.
Jos lasta ei ole viimeistään parissa vuodessa tullut, huuma katoaa ja tulee tarve etsiä uusi pari - koska ihmisen vaistot eivät tiedä mitään ehkäisystä, vaan tulkitsevat lapsen puutteen olevan parin hedelmättömyyttä.
Ellei sitten ole onnistunut kehittämään pysyvää rakkautta ilman lasta.
Jos haluat nauttia suurten tunnekokemusten vuoristoradasta, jätä ehkäisy pois seuraavan huuman aikana - sitten saat sen aivokemiallisen koktailin jonka kuuluu seurata alkuhuumaa.
kerrassaan kamala neuvo.
se on kahden ihmisen välistä rakastumista, jota voidaan kutsua myös "huumaksi". Sen jälkeen alkaa sitten se oikea rakkaus, joka on miljoona kertaa ihanampaa kuin se alku huuma, se on syy avioitua ja hankkia lapsia, ruveta elämään yhteistä elämää. Siis vasta se huuman jälkeinen rakkaus.
Mä olen sitä huumaa kokenut toisinaan.
Nykyisen mieheni kanssa meillä ei ole sitä varsinaista hulluushuumaa tainnut olla.
Johtuu varmaan siitä että ollaan tunnettu toisemme pari vuotta ennenkun jokin tunne yhtäkkiä vaan heräsi ja tajuttiin että me voitaisiin viihtyä enemmänkin yhdessä.
Tän seurustelusuhteen aikana tunnen kokoajan vahvistuvaa kiintymystä häneen ja tuntuu nyt jopa siltä kun olisin rakastunut tai jo rakastan häntä. Ja intohimoa todellakin on. Tuntuisi vaan enemmän siltä että tämän miehen voisin ihan oikeasti haluta ja haluan vaan jatkaa eteenpäin ja katsoa miten juttu kehittyy. Sitä outoa huumaa ei mielestäni ole ollut, mutta sanoisin että tämä tunne mikä nyt on, on niin paljon parempaa :) Ei sitä osaa selittää...Sitä niinkun näkee toisen omana yksilönään ja hän minut, on realistisempaa touhua, kunnioitusta, järkevää keskustelua ja välillä vähän järjettömämpää jne...