Rupesin tänään kelailemaan juttuja... olen 20vuotias naisenalku, nätti olen ja vientiä riittäisi kyllä. Mutta seurustellut en ole. Jos tapaan mielenkiintoisen miehen tai mies on kiinnostunut minusta, olen ihastunut jne, mutta tunne kaikkoaa pian. Alan seuraavana päivänä jopa inhota miestä. Mikähän minulla on? Minua ahdistaa liika läheisyys miesten kanssa (ollaan todella tiiviisti yhdessä koko ajan), mutta toki olen silti ihminen joka haluaa olla muiden kanssa. En ole siis anti-sosiaalinen. Huomaan kyllä olevani miesten kanssa välillä ujo, koen että minun pitäisi olla ns täydellinen. Onko kellään samoja tunteita. Helpottaisi jo pelkkä tieto :)
Sellaisen ihanan miehen haluaisin saada ja olla yhdessä. Tulee melkein itku kun ajattelen. Mutta silti ahdistaa liika läheisyys ja omistavuus..? mitä voin tehdä asialle?
Sellaisen ihanan miehen haluaisin saada ja olla yhdessä. Tulee melkein itku kun ajattelen. Mutta silti ahdistaa liika läheisyys ja omistavuus..? mitä voin tehdä asialle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
no mä taas en oo nätti vaikka ystävät ja kaverit niin väittää. Omasta mielestäni olen läski ja erittäin ruma turhake, jonka voimat ei enää riitä taistella tätä helvettiä vastaan jota elämäksikin kutsutaan. Ja en vaan jaksa kuunnella enää yhtään valheita siitä että oon ok/nätti/ ihan hyvä/jne. paskaa. Oon tehnyt kaikkeni. Oon yrittänyt kaikkeni. Mikään ei auta. Ja ei kai sitä voi ketään edes rakastaa jos vihaa itseään...eli olen umpikujassa.
kiva juttu jos sun ainut murhe on sitoutumiskammo. Anna kuule palaa vaan jos asiat on noin hyvin.
Mä en kehtaa enää liikkua missään koska olen niin typerän ja kuvottavan näköinen. Mutta onneks enää 15kg pois ja sitten pääsen pois tästä leikistä.
Pääkopan sisäiset huolet voi poistaa itsekurilla, tai jollei se riitä, niin psykologin tai muun terapeutin avulla. Kognitiivinen lyhytkestoinen terapia hoitaa ne kuukaudessa tai parissa.
Sen sijaan pääkopan ulkoisia huolia, kuten rumia kasvoja, ei pysty kosmeettinen kirurgiakaaan kuin vain siloittelemaan, ja niistä kärsii koko ikänsä.
Niihin ei pysty omilla toimillaan vaikuttamaan.
Kiitokset tästä viestistä, ajattelin juuri perustaa ketjun aivan samoilla sanoilla kun sinä! Olen 19v samassa tilanteessa kun sinä. Lukuisat treffiyritykset ovat päättyneet aivan älyttömään ahdistukseen ja olen sitten yrittänyt hankkiutua miehestä eroon (olipa nätisti sanottu). Aina olen löytänyt miehestä jonkun pienenpienenkin asian joka minua ahdistaa. Jotku voisivat sanoa nirsoksi, mutta ei auta kun tulee sellanen ahdistunu olo niin ei kai sitä nyt voi väkisin yrittää.
No olin viikonloppuna taas treffeillä. Nyt mies on aivan "täydellinen" ja olenkin tässä monta kuukautta haaveillut treffeistä hänen kanssaan. "Odotin" koko viikonlopun, että koska se ahdistus taas tulee =)
Et todellakaan ole ainoa, jolla on tuollaisia ongelmia. Mulla vaan se ahdistus on vähän erilaista, mua oikeesti ahdistaa kirjaimellisesti se läheisyys miesten kanssa. En oo myöskään koskaan seurustellu, ja 20-vuotias oon. Ja se kokemattomuus mua just oikeestaan ahdistaakin. Mulla on myös tosi huono itsetunto, tai oikeestaan mulla ei oo sellast ollenkaan, enkä oikeesti voi koskaan uskoo, et must joku vois edes joskus olla kiinnostunu. Vaiks kai mutki joku ois joskus huolinu. :) Sulla ei sentään onneks kai oo tollasii ongelmii. :)
En oikein tiiä, et mitä sun pitäis tehdä. Auttaisko, jos ei sit heti aluks olis niin tiiviisti tekemisis, jotta sitä ahdistusta ei tulis? Nää on aina niin vaikeita juttuja... :( Tsemppiä kuitenkin sulle! :)