Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa pari vuotta. Suhteemme on ollut ajoittain hyvin vaikea. Poikaystäväni on pettänyt ( ei pahimmalla mahd. tavalla kuitenkaan) ja minä myös. Ainakin itse koen että luottamus on mennyt täysin. Ennen katselin suhdettamme hieman ruusunpunaisten lasien takaa. Jokin aika sitten me erosimme (ja palasimme yhteen) mutta mikään ei ole ollut ennallaan sen jälkeen. Ruusunpunaiset lasit ovat kadonneet ja mielestäni olen välillä aika kyyninenkin meidän suhteen. Olen huomaavinani että olen aina ajatellut poikaystäväni olevan sellainen kuin haluan, vaikka hän ei ole. Yritän sivuuttaa asiat jotka minua häiritsevät. En koe, että hän olisi minulle tarpeeksi "kunnollinen", romanttinen ym.. Hänen mielipiteensä meistä vaihtelevat myös hurjasti, mutta aina kun hän sanoo rakastavansa minua, hän sulattaa sydämeni ja olen taas "rakastanut". Hän on hyvin äkkipikainen ja hieman aggressiivinen. Pelkään, että hänessä voisi ilmetä (tai ehkä on jo ilmennyt) väkivaltaisia piirteitä. Suhteen alussa päätin panostaa tähän suhteeseen valtavasti ja halusin valloittaa hänen sydämensä. Jotenkin hän ei tunnu pystyvän kuitenkaan aidosti välittämään minusta, onhan hän pettänyt ja vähän väliä säätää jotain ihmeellistä selkäni takana. Riidellessä hän sanoo kamalia asioita. Olen odottanut hänen rakkauttaan todella kauan ja saanut sitä vaihtelevalla menestyksellä. Itse olen aina halunnut olla hänen kanssaan koska hän merkitsee minulle valtavasti. Nyt rajani alkaa kuitenkin täyttyä. En tiedä voinko olla ilman häntä, mutten osaa sulattaa kaikkea sitä mitä hän edustaa. Tiedän että voisin saada jotakin paljon parempaa. Mitä teen? Kuulostaako nämä normaaleilta suhteen ongelmilta? Tiedän ettei suhde voi olla yhtä onnea mutta meillä on ehkä ollut jo liikaa vastoinkäymisiä eikä onnellisia hetkiä ilman tietoa takaraivossa että joku mättää..En ole tullut tänne hakemaan ratkaisua, itse sen teen. Mutta kaipaan mielipiteitä.
kaipaan neuvoa
tietämätön....
2844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yrittäisit laittaa paperile suhteen hyvät ja huonot puolet. Koeta olla mahdollsimman objektiivinen ja realistinen. Olet huoman anut m ihin suuntaan olette menossa ja miten kumppanisi kohtelee sinua.Tulet varmaan sen jälkeen oikeaan lopputulokseen. Hyvä että olet poistanut ruusunpunaiset lasit ja pystyt tarkastelemaan
selvemmin.
Onne päätöksellesi
Moi!
Sain viestistäsi vääjäämättä sen käsityksen, että teitä ei ole luotu toisillenne. Kumpikaan teistä ei ilmeisesti arvosta ja kunnioita toista tarpeeksi niin, että suhteenne voisi siltä pohjalta kehittyä. Voi olla, että suhteessanne silti on osa-alueita, seksi, yhteiset ystävät yms., jotka pitävät teitä yhdessä. Valitettavasti se ei kuitenkaan riitä. Monasti olisi parempi, jos tällaisia toissijaisia yhdistäviä tekijöitä ei olisi; ero olisi helpompi toteuttaa.
Kerro kumppanillesi, miltä sinusta tuntuu ja negatiivisista tunteistasi myös. Ottaisin sinuna esille (jos uskaltaisin!) myös väkivaltaisuuden, joka sinua aika ajoin ahdistaa.
Ellet itse voi hypätä pois suhteesta, ehdota väliaikaista eroa. Toteuttakaa se miten parhaiten pystytte. Älkää tapailko, sopikaa pelisäännöt ja katsokaa, miten hyvin pärjäätte ilman toista. Älkää edes soitelko. Jos hyvin käy, ajaudutte pikkuhiljaa eroon toisistanne. Mutta jos kaipaatte toisianne liikaa, niin palatkaa yhteen entistä viisaampina.
Täydellisiä suhteita ei ole. Mitä rehellisempiä osapuolet toisilleen ovat sitä kypsemmäksi suhde voi kehittyä. Yhteiset kokemukset lähentävät, yhdessä vietetty aika lähentää.
Miettikää, vastaako toinen riittävästi ihannekumppania ja kannattaako suhdetta ylipäätään yrittää pelastaa. Ilmeisesti teissä kuitenkin on jotain, joka alunperin on saattanut teidät yhteen; toista miellyttävä ulkonäkö, luonteenpiirteitä yms. Jos "pohja" on kunnossa, niin sille pystyy kyllä rakentamaan.
Puhu kumppanillesi. Ei riitä, että hän sanoo rakastavansa sinua. Sinun pitää tuntea se. Ja hänen pitää tuntea sinun rakkautesi. Sitten kaikki on hyvin.
Tsemiä!
Mikko