Kuinka moni nainen

Todella moni.

miehiltäkin.

minä menin aikoinaan naimisiin pikkuisen velkaantuneen yksinhuoltaja isän kanssa. Hän on minua 13vuotta vanhempi!
Oltiin naimisissa 15vuotta, rakennettiin talo, maksettiin hänen velkansa, tehtiin molemmat lujasti töitä (minäkin ajoittain kolmea työtä samanaikaisesti) ja oltiin ihmisiksi. Yhteisiä lapsia ei ollut.
Mieheni isä oli hyvin tietoinen poikansa velkaantumisesta edellisessä avioliitossaan, mutta kun meillä oli ikäeroa noinkin paljon pidetään itsestään selvyytenä, että jokin taloudellinen taka-ajatus on olemassa ja totuus unohtuu. Molemmat oltiin tyhjätaskuja yhteen mennessämme vain sillä erotuksella ettei minulla ollut velkojakaan taskuissani.
Sitten kun erottiin jätin talon ja tavarat miehelleni! Talolainaa oli vielä vajaan vuoden verran maksettavana, auto oli nimissäni ja velaton. Mies sai velanjämän, talon, auton ja irtaimiston. Itse otin vain henkilökohtaiset kimpsuni, vähän astioita, patjan, peiton... ja pari äidinperintööni kuuluvaa huonekalua 1850-luvulta.
Myöhemmin kun eropaperit olivat kunnossa allekirjoitin pokkana paperin joissa kuittasin saaneeni kaiken mitä pitikin. Eipä tarvitse kenenkään väittää minun siivestelleen.
Älkää vaan haukkuko mua marttyyriksi! Oli vain "pakko" kirjoittaa tähän oma osuuteni vaikka se onkin aika pöyristyttävä.

Vastaus: En avioitunut omaisuuden vuoksi, en jatkanut suhdetta omaisuuden vuoksi, en eronnut saadakseni omaisuutta - rahalla tai omaisuudella ei siis ollut mitään tekemistä asioiden kanssa.

Mitenkähän olisin menetellyt jos talovelkaa olisi ollut enemmän vielä jäljellä??? Olisinko jättänyt mieheni kamppailemaan yksin sen maksamiseksi vai ???? olisiko talo pitänyt myydä, maksaa pankille mikä pankin on ja jäädä molemmat nuolemaan näppejään vuosien yrittämisen jälkeen. Tosin,,, hmmm.. olisin minä sillä käteen jäävällä osuudella ehkä saanut jonkun pienen yksiön jostain. Tiedä häntä, oli lama ja kaikkea kurjaa maailmalla.
Ps. Silloin erotessamme olin 34-vuotias ja nyt täytän pian 48v.

En ole koskaan alkanut suhteeseen taloudellisista syistä, jättänyt alkamatta kylläkin (ts. en ole huolinut enkä huoli lähelleni ihmisiä, jotka eivät pärjää taloudellisestikaan omillaan). Eroamatta olen jättänyt, tai oikeastaan asiaa lykännyt eteenpäin taloudellisista ja muistakin materiaalisista syistä (yhteinen asunto, yhteiset kamat, koirat miehen pihalla häkissä yms. naurettavaa kyllä). Tällä erääkin voisin varmaan ollan onnellisempi jonkun toisen kanssa, mutta yhteinen asunto pitää yhdessä. Eroaminen on vaivalloista.

jatkanut, jos ei ole tunteita tai homma ei pelaa niin mitä sillä rahalla tekee. tyhmiä kysymyksiä. Ei kaikki niin tyhjäpäitä ole.
Kyllä, moni on varmaan lähtenyt niinkuin minäkin.

Sirpa Selänne taitaa ainakin olla Teemun kanssa taloudellisista syistä. Phyi!

kun nainen usein oli taloudellisesti riippuvainen miehensä tilipussista tai kyvystä/kyvyttömyydestä pitää huolta "akasta ja kakaroista".
Mistä ihmeestä semmoinen ilmassa viipyilevä ajatus naisen loisimisesta miehensä rinnalla on tullut. Ei miesten ole enää vuosikymmeniin tarvinnut tehdä oikeastaan mitään taloudellisia uhrauksia esimerkiksi eron tullessa. Naiset tekevät kodin ulkopuolista työtä, lapsista huolehditaan jne...
Jos nyt kuitenkin joku ajattelee naisen kaipaavan miehen taloudellista tukea, voitaisko sitten sopia, että nostetaan naisten palkat samalle tasolle kuin miehillä on!

Tämän viestin perään voivat sitten ilmoittautua kaikki ne, jotka ovat lähteneet suhteesta siitä huolimatta, että ovat joutuneet taloudellisesti ja ns. maallisesti tyhjän päälle... Miehet sekä naiset, mutta siis suhteen lopettamiseksi aktiivisesti toimineet osapuolet.

asia riippuu henkilön luonteesta. Narsisti vaatii itselleen enemmän kuin esim. masokismiin taipuvainen.

Minusta jokainen tienatkoon sen minkä itse tarvitsee omalla työllään. Mutta jokainen tehkööt omalla elämällään mitä tahtoo.

En oo suoranaisesti seurustellu rahan takia. Mut kerran tapailin yhtä miestä, jossa mua viehätti sen hyvä ammatti ja se, että se oli hyvä työssään ja piti työstään paljon, mut normaali konttorityöaika. Tiesin, ettei sillä kovin huono liksakaa ehkä oo. Mua viehätti noi piirteet siinä miehes sen takia, että suhtautun ite samalla lailla työhön: tykkään siitä työstä mitä teen, ja että mulle itelle kohtuu hyvä liksa työstäni on tärkeä asia. Eli tavallaan tiesin, että aha tässä on samanhenkinen ihminen. Ja yhtä pihi oli luonteeltaan se mies kuin minä, eli sekin piirre olis sopinu hyvin yksiin mun kanssa.

Eli periaattees seurustelin raha-asioiden takia, mutta en silleen että olisin kupannut mieheltä rahaa itselleni. Vaan et vaakakupissa painoi luonteen lisäksi sellaiset talousasiat, joita mä miehessä arvostan (ja olen itse samanlainen oman palkkani ja talouteni kanssa).

että monikaan.Itse olen niin idealisti että haluan suhteen perustuvan rakkaudelle. Hyvä seksi on toinen ehdoton edellytys.
Mutta raha...blaah. Kai nykynainen itsensä elättää!

MITÄ merkitystä on omaisuudella ,jos ei nyt ihan ojassa asu ja ole rapajuoppo. Päinvastoin, jos rahaa ja omaisuutta on liikaa, se sitoo liikaa ihmistä,se mammona ja tavarat ovat tärkeämpiä tai jotkut tyhjänpäiväiset vehkeet,kuin itse ihminen ,eli se toinen osapuoli ,mitä pitäisi rakastaa..Aika vähällä sitä pärjää kun ei shoppaile liikaa.Ikää on minulla tarpeeksi.

Se mikä mielletään kai romanttiseksi tai intohimoiseksi rakkaudeksi on paljon suurta tuskaa tuottava asia enkä tiedä olenko kykenevä enää tuntemaan mitään sellaista. En usko edes koskaan haluavani enää sellaiseen tilanteeseen, en usko että siitä koituu minulle mitään hyvää. Eikä koidu monelle muullekaan, useimmat eivät vaan ymmärrä tätä.

Joten, olen kai pahemman luokan roisto ja luuseri koska suhteeni pitävät kasassa ja oikein hyvässä kuosissa VAIN ystävyys ja kumppanuus, VAIN yhteiset kokemukset vaikeuksien voittamisista ja taisteluista, VAIN mukava ja turvallinen olo, VAIN se että meillä on hauskaa keskenämme, VAIN se että ei ole mitään suurempia pahasti kroonistuneita negatiivisiakaan tuntemuksia toisesta. Ymmärrän myös että jonkun toisen ihmisen kanssa olisi luultavasti aivan samanlaista lopulta, joten en haikaile siksikään mihinkään muualle.

Tämä on ehkä liian maallista ikuisten taivaissa solmittujen liittojen rinnalla joissa aurinko alkaa paistaa kun mies tulee huoneeseen vielä sadankin vuoden jälkeen, sukat pyörivät jaloissa ja koko elämä on yhtä iloa, onnea ja ikuista suurta rakkautta ja intohimoa.

Minä kyllä nuorena naisena ns. "katsoin eteeni". Molemmat silloin tyhjätaskuja akateemisia opiskelijoita, puolestani vähemmän rahakasta alaa... Eli potentiaalia miehessä oli.

Ja kyllä se sitten vuosien myötä myös pankkitilillä alkoi näkyä ja elämä oli taloudellisesti todella helppoa... No, tuli muita mutkia matkaan ja rakkaus loppui. Pelkäsin erota juuri siksi, että en olisi halunnutluopua elintasostani. Mutta lopulta erottiin ja jopa yli omien odotusteni olen taloudellisesti pärjännyt, eikä se elintasokaan siitä juuri pudonnut... saivathan lapset runsaat elatusmaksut ja vielä yliopisto-opinnotkin isänsä heille kustantaa...

Nykyään olen avioliitossa miehen kanssa, joka tienaa minua vähemmän - ja olen TODELLA ONNELLINEN!

En vaihda rakkautta rahaan - ikinä!

on alkanut suhteeseen seksuaalisista syistä? Jättänyt eroamatta niiden takia? Antanut suhteen jatkua, vaikkei tunne naista kohtaan yhtään mitään muuta kuin seksuaalista vetoa?