haaveilee muista

Kyllä ajattelee. Turha taistella omia ajatuksia vastaan. Ei siinä tee hallaa muille kuin omalle itelle. Eli mietin ja katselen. Mistä minä voin tietää mitä puolisoni ajattelee, eikä mua häiritse vaikka ajattelisi mitä.

Tuo on mielestäni vaan realistista, toiset myöntävät, toiset eivät. Se että on jonkun kanssa, ei tarkoita että kaikki muut kyseisen sukupuolen edustajat muuttuisivat yhtäkkiä täysin epäkiinnostaviksi! Se on vaan biologinen totuus, toinen asia on se että tekeekö asialle mitään vai ei!

Kyllä sitä ainakin minulla tulee mietittyä muita. Oma mieheni ei ole mikään romanttisuuden perikuva, pikemminkin kaukana siitä. Erittäin tyly tapaus. Sitten viime syksynä näin mieheni kaveria, joka sanoi minulle, ettei minun tarvitse moista katsoa. Puhui niin ihanasti, että kyyneleethän siinä tuli. Se oli se tunne, että ehkä joku oikeastikin välittää siitä, miltä minusta tuntuu... Siitä lähtien mielessä pyörinyt vain tämä henkilö.. Hänen puheet jäivät mieleeni niin syvälle, etten varmaan koskaan voi lopettaa hänen ajattelemista. Itsestänikin on tuntunut, ettenkö rakastaisi miestäni tarpeeksi, kun haaveilen toisesta. Kuitenkaan en jätä miestäni, vaikka hän on täysi k-pää välillä, ja joka päivä saan itkeä hänen töykeyttään...

Mielestäni tuollainen fantasiointi on ihan luonnollista. Kyllä minäkin nykyisestä suhteestani huolimatta aina välillä huvikseni pohdiskelen, että millainen elämäni olisi naisen kanssa, jonka kanssa oli suunnilleen vuosi sitten pientä sutinaa ilmassa ja johon itse kunnolla rakastuin.

Mietin muita ja flirttailenkin muiden kanssa. Pettämistä en silti edes ajattele ja flirtin ja fantasiat sallin miehellenikin.

Elämä ois aika tylsää, jos pitäis 40-50 vuotta ihastella koko ajan vain samaa "fysiikkaa".