Aloimme seurustella kun olin 15-vuotias. Hän oli ensimmäinen todellinen poikaystäväni ja ensimmäinen (ja ainoa) seksikumppanini. Nelisen vuotta tätä on kestänyt, mutta nyt olen aivan rikki. Meillä oli paha riita muutama kuukausi sitten, minkä seurauksena hankkiuduin samoihin juhliin erään miehen kanssa jonka tiesin ihastuneen minuun. Vakaa aikomukseni oli mennä ja naida hänen kanssaan minkä sinä yönä ehtisin.
No, humaloissa päädyimme miehen asunnolle ja ryhdyimme puuhastelemaan. Mutta siitä ei tullutkaan sitten mitään, tajusin etten oikeastaan halunnut sitä. Annoimme asian olla. Mies sanoi, että kokeiltaisiin vaikka unien jälkeen aamulla sitten uudestaan, ajatteli että se oli humalani syytä että jätin sen siihen. Minä kipristyin toiselle puolelle sänkyä mahdollisimman pieneksi ja yritin olla ajattelematta sitä, missä olin. Ensimmäistä kertaa olin täysin varma siitä, että todella rakastin poikaystävääni ja halusin häntä enemmän kuin mitään muuta.
Aamulla lähdin pois niin pian kuin suinkin. Poikaystävälleni en ole pystynyt kertomaan, koska juttu loppuisi siihen paikkaan, vaikka me emme harrastaneetkaan seksiä. En pysty kertomaan, ja minulla on koko ajan niin mielettömän paha olo. Kirjaimellisesti minua oksettaa kun ajattelenkin sitä, mitä melkein tein.
Tavallaan koko juttu oli tarpeellinen, sillä se auttoi minua näkemään asiat selvemmin. Mutta silti tunnen tehneeni väärin, niin väärin, niin väärin. En tunne ansaitsevani poikakaveriani.
Tiedän myös että kaikki on menetetty jos hän saa tästä kuulla.
Aina puhutaan siitä miten pahalta tuntuu tulla petetyksi. En usko - pettäjästä pääsee aina eroon lopettamalla suhteen. Itsensä kanssa on pakko elää.
No, humaloissa päädyimme miehen asunnolle ja ryhdyimme puuhastelemaan. Mutta siitä ei tullutkaan sitten mitään, tajusin etten oikeastaan halunnut sitä. Annoimme asian olla. Mies sanoi, että kokeiltaisiin vaikka unien jälkeen aamulla sitten uudestaan, ajatteli että se oli humalani syytä että jätin sen siihen. Minä kipristyin toiselle puolelle sänkyä mahdollisimman pieneksi ja yritin olla ajattelematta sitä, missä olin. Ensimmäistä kertaa olin täysin varma siitä, että todella rakastin poikaystävääni ja halusin häntä enemmän kuin mitään muuta.
Aamulla lähdin pois niin pian kuin suinkin. Poikaystävälleni en ole pystynyt kertomaan, koska juttu loppuisi siihen paikkaan, vaikka me emme harrastaneetkaan seksiä. En pysty kertomaan, ja minulla on koko ajan niin mielettömän paha olo. Kirjaimellisesti minua oksettaa kun ajattelenkin sitä, mitä melkein tein.
Tavallaan koko juttu oli tarpeellinen, sillä se auttoi minua näkemään asiat selvemmin. Mutta silti tunnen tehneeni väärin, niin väärin, niin väärin. En tunne ansaitsevani poikakaveriani.
Tiedän myös että kaikki on menetetty jos hän saa tästä kuulla.
Aina puhutaan siitä miten pahalta tuntuu tulla petetyksi. En usko - pettäjästä pääsee aina eroon lopettamalla suhteen. Itsensä kanssa on pakko elää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse jouduin samanlaiseen tilanteeseen. Olimme ravintolassa avovaimoni kanssa yhtenä iltana ja tapasimme yhteisiä ystäviä ja päätimme lähteä kaikki asunnollemme jatkoille. Meillä oli avovaimon kanssa riitaa siellä kämpillä. Aamulla heitin autolla tämän ystävän(naisen) kotiin. Hän tarjosi asunnollaan vielä kahvit ennekuin lähden takaisin kotiin, siinä samalla alkoi hän käyttäytyä hyvin lähentelevästi. En pistänyt aluksi hanttiin, mutta ennekuin kerkesimme tehdä mitään, minuun isku todella syvä omantunnonääni ja lopetin välittömästi ja menin kotiin. Minua ärsytti tämä käytökseni, että edes yritin tai ajattelen niin väärin. Avovaimoni jätti minut vajaa 3viikkoa sitten, 4kk tapahtuman jälkeen, kerroin hänelle heti asiasta ja että mitään ei tapahtunut. Tämäkin varmaan oli osasyy lopulta suhteen katkeamiseen, vaikka ei varmasti kovinkaan suuri.Vaan suhde päättyi muihin asioihin, silti sattuu niin perkeleesti että jos minä olen käytökselläni saanut aikaan tämän eron, rakastan ex-tyttöystävääni todella paljon. Yleensäkin puoliso aavistaa jo sinunkin olemuksesta ja käytöksestä että jotain on vialla, joten itse kerroin rehellisesti heti. Katkaisimme kaikki yhteydet tähän naisystäväämme.
pakko elää. AIVAN. Tämä on juuri se oivallus, jonka pettäjät JÄTTÄVÄT tekemättä.
Sinä et ole pettäjä, koska hälytyskellosi alkoivat soida, ehkä myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi aikaisin.
Hienoa huomata, että on ihmisiä, jotka omaavat järjen lisäksi arvomaailman, kyvyn ymmärtää itseään ja osaavat myös kunnioittaa lähimmäisiään, päivä on pelastettu ;) Teit oikein, tässä tapauksessa voit hyvällä omallatunnolla tehdä sen päätöksen kertoakko vaiko ei, yleensä niin jyrkästi suhtautuvana ihmisenä, olen jopa sitä mieltä että ei kannata kertoa, tapauksesta oli sinulle itselleni niin paljon hyötyä, koska sait silmäsi auki vallitsevaan todellisuuteen, etkä kuitenkaan varsinaisesti satuttanut ketään, tosin olisihan tuo hyvä hetki testata kestääkö suhteenne, jos kerrot, kaksipiippuinen juttu, riskeeratako suhde ja kertoa, jolloin poikaystäväsi ei ehkä hetkeen pysyisi sinuun luottamaan, mutta toisiko tuo mitään hyvää ??? rehellisyyden ? no, saattaisipa kertominen myös vahvistaa suhdetta, ei ehkä heti mutta ajanmittaan ??? vaikea kysymys ? ;) Jos omatunnon tuskasi ei hellitä, niin ehkä sinun on itsesi takia kerrottava ?? vaikka olet jo henkisen "rangaistuksesi" saanut. Se mikä erottaa sinut "pettäjistä" on se että et todellakaan ole ylpeä teostasi ja kehuskele sillä, saati pidä itseäsi ovelana kettuna joka pystyy hallitsemaan kaikkea, tunteettomasti ;) Sinulla on toivoa ja paljon. Pystyt antamaan toiselle paljon ja tulet myös saamaan samalla mitalla, toisin kuin eräät "muut". ;)
että kun hälytyskello alkaa soida jo alussa niin peli ei ole ollenkaan menetetty, silloin ihmisellä on omatunto ja se on hyvä asia, niin voi käydä oikeastaan kenelle tahansa, kuten minulle ja siitä todella tajusin, miten paljon oma mies minulle merkitsee ja kerroin asian hänelle. Tästä on 3 vuotta. Nyt hän itse pettää minua avoimesti toisen kanssa, eikä halua silti erota, enkä minäkään, koska vielä on niin paljon rakkautta jäljellä ja lapset, jotka haluaa isän kotiin. Mutta miksi? Se on kysymys, mihin en ole häneltä saanut vastausta....