tuntuu tosi tyhmältä mutta tavallaan olen mustasukkainen poikaystäväni exille..tai siis mua häiritsee ihan hirveästi se et sillä on ollu ennen mua jo kaksi vakavaa suhdetta, meil on 10 vuotta ikäeroa niin itselläni (19v)ei ole oikeastaan ollut muita kuin yhden yön juttuja ja muutaman jätkän kans ollut pitemmän aikaa vaan sen takia et se oli ihan kivaa.. nyt oon löytänyt sellaisen ihmisen jonka kans toivon olevani aina.. mutta en vaan pääse yli siitä et sillä on ollut jo vakavia suhteita ennen mua... ja kerran näin vahingossa sen toisen exän kuvan ku se näytti mulle jotain valokuviaan, tuli aika inhottava olo jotenkin... oonko ihan tyhmä vai onko kellään samanlaisia kokemuksia?? en tiedä miten osaisin hyväksyä sen että hänellä on historiaa muiden naisten kanssa, kun kumminkin hän väittää että mä olen ensimmäinen nainen jonka kans haluis kihloihin ja naimisiinkin.. pelottaa että en ole sen viimeinen nainen vaikka hän on antanut mun ymmärtää että olen)=
mitä mieltä......
XXXXx
16858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sehän on vaan plussaa että sillä on ollut vakavia suhteita(ja kuitenkin vain kaksi..). Mieti 29v miestä joka olisi vaan hyppiny kukasta kukkaan.
Se et sil on ollu ne kaksi on auttanu sitä ymmärtämään naisia, myös seksuaalisesti.
Ja toi siis osoittaa sen et se pystyy vakiintumaan.
Nauti nyt tilanteestasi, olet onnekas, usko pois.
niin taitaa olla omaa epävarmuutta vain.. kiitos vastauksestasi!(=
Neuvoin vaimoani: Tunteet tulevat, niitä ei voi estää syntymästä. Kannattaa kertoa tunteista, myös negatiivisista, puolisolle. Kertominen helpottaa ja auttaa oppimaan tunteiden käsittelyä. Kun hyväksyy sen että tunteita tulee, niin olo helpottuu kerta kerralta. Yksin kärvistely on pahasta, "taakan" jakaminen rakkaalle on hyväksi. Rakastava kumppani on parasta lääkettä tuohon vaivaan.
Tällä systeemillä me olemme onnistuneet. Ei ne kumppanit vierelle kuusta putoa. Melkein kaikilla on jonkinlainen historia takanaan. Kun hyväksyy vierelleen ihmisen, jolla on taustaa, niin samalla otetaan koko paketti. Kun sen on oivaltanut, niin se tunnepuolikin on ihan ok. Vaikkei sitä koskaan voi ennustaa luotettavasti mitä tunteita ihmisessä herää tai on heräämättä.
Iloitse, että sinulla on tunteet. Tunteeton ihminen ei taida olla kovin kiva. Mitä suuremmat "surulliset" tunteet, sitä suuremmat ovat myös onnelliset tunteet. Itku pitkästä ilosta=joskus itketään usein iloitaan (voi tän näinkin ymmärtää :))
en oikein tiedä pystyisinkö täst asiasta sille kertoa tuntuu niin tyhmältä...
tunteelinen ihminen= mustasukkainen sekopää
niin ei. Normaali mustasukkaisuus on tuhoava tunne kun sitä piilotellaan. Siis ihminen ei voi ohjailla oikeiden tunteiden tulemista, ne vain tulevat.
Tunteiden tulemisella ja järkevyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Järki tulee aina jälkijunassa, eli järkevyys punnitaan vasta tunteiden käsittelyssä.
Tunteista ongelmallisin on rakkauden tunne. Se sekoitetaan yleensä intohimoon. Harva todella kykenee noita tunteita itsestään erottelemaan tai tunnistamaan tostavaan. Jos teidän välillä on aitoa rakkautta, niin tuo kertomisjuttu ei ole ongelma. Rakkaudessa annetaan toiselle kaikki, myös tunteet tai niiden olemassaolon näyttäminen.
Jos pelko voittaa ja asioita salaillaan, niin tuskimpa silloin on rakkaudella mitään mahkuja, ollaan sit vaan intohimoisia. Et voi mitään hävitä laittamalla itsesi "likoon" rakkauden edessä, jos toinen tuosta käy väkivaltaiseksi tai häipyy, niin selviääpähän asianlaita sinulle. Se siitä, toivo silloin saavasi rakkautta muualta.
Asioiden salailu on muuten uskottomuutta, jos et sitä tiennyt. Yksikin uskottomuuden laji johtaa usein koko parisuhteen vaikeuksiin. Suosittelen rehellisyyttä itselle, jos ajattelit kertoa, niin kerro. Jos taas aiot olla kertomatta, niin tunnusta itsellesi ettei teillä ole rakkautta.
Elämä on valintoja. Joku voi haluta rakkautta ja ystävyyttä. Toinen taas voi tyytyä väliaikaiseen kumppaniin, jota vaihdetaan kun siltä tuntuu. Asioista kannattaa aina keskustella. Rehellistä ihmistä ei totuus satuta eikä haittaa. Rakkaan vieressä ei vaikeroida vaikka pelottaisikin, pelot kohdataan yhdessä.
me on vasta tunnettu joku vuosi ja seurusteltu kesästä asti ja nyt asutaan jo yhdes.. ei ole pelkkää intohimoa ihan oiekasti toisitamme välitetään, mulle toi puhumis juttu on kynnyskivi ja vielä sitä opettelen.. poikaystävä on ollut ihanan kärsivällinen joskus menee päivä tai kkskin ennen kun saan sanottua asiani.. kiitos vastauksestasi!
eikö mustasukkaisuus ole siten aivan samalla lailla uskottomuutta?? siinä kumminkin petetään toisen luottamus. esim. esittämällä epäileviä väitteitä.
Tunne ei ole väite. Jos kerrot tunteistasi, niin luultavasti myös sanot miten koet tuon tunteen.
On eroa kertoa tunteesta ja väitää tilanteesta jotain.
Esim.
Mustasukkaisuuden tunne: "tunnen niin pahaa oloa kun ajattelen miten olet aikanaan koettanut huolehtia hänestä, olisin ollut niin onnellinen jos olisin jo silloin saanut olla kanssasi. Se tunne vaivaa minua."/
Sairaalloinen omistushalu: "Et saa mennä puhumaan hänelle, koska minulle tulee siitä paha mieli ja sitäpaitsi sinun pitää huolehtia nyt meidän asioista. Minä en halua joutua kokemaan toimintasi vuoksi tällaista."
Uskottomuutta on se, että olet kokenut tai tehnyt hänen rinnallaan, hänen tietämättään, sellaista mitä et aikonutkaan kertoa. Luottamuksen pettämistä on kuvitella ettei toisen kanssa voi keskustella asioista tai että voi toimia selän takana mitään kysymättä tai puhumatta.
Kannattaa jättää mies ja keskittyä nuorukaisiin, joilla on vielä poikuus tallella. Sitten alat päästämään kavererita poikuudestaan oikein liukuhihnalta.
Ajattele nyt. Kellään ei olisi mitään vertailupohjaa ja jokainen heistä muistaisi sinut ja tussusi lopun ikäänsä. Sinullekin karttuisi paljon kokemusta, joten tulevaisuudessa löytäessäsi Herra Oikean, et varmasti olisi mustasukkainen hänen edellisille panoilleen.
on sitä kuule jo ehditty aika paljon jaella.. ei enää kiitos.. muuten hyvä idea(=
Itelläni on vähän samanlainen tilanne, miulla ja jätkäkaverilla on 9v. ikäeroa (n-21, m-30). Ollaan seurusteltu vähän vajaa vuos. Itelläni on ollu yks monivuotinen suhde, muut vaan lyhyempiä. Jätkäkaverilla on ollu jo muutama pitkä suhde.
En voi itelleni mitään, mutta olen mustasukkanen näille exille. Omalla exälläni ei ollut ollut suhteita ennen minua joten tämä tilanne on miulle ihan uusi. Ollaan puhuttu asiasta monesti ja jätkäkaverini kyllä ymmärtää tunteeni. Tapasimme kerran yhden hänen existään ja tulin silloinkin mustasukkaiseksi. Mies kuitenkin sanoi, että olin ollut 9v. kun he olivat seurustelleet ko. naisen kanssa. Omat tunteet tuntu sillä hetkellä todella tyhmiltä.. =)
Yritän siis sanoa, että tuntees on ihan normaaleja. Puhu niistä jätkäkaverilles, voisin melkein lyödä vetoa että se ymmärtää sinuu. Aluks miekin tunsin tunteeni tyhmiks, mutta onneks uskalsin kertoa niistä, nyt ne ei enää häiritse yhtä paljon. Ja mieti, että sie kuitenki oot numero 1 miehes elämässä, ei kukaan muu. =)
niin kylhän pitäis varmaan puhua.. pelkään vaan et se hermostuu kun se hermostuu tosi herkästi ja tää asia on mun mielestä jotenkin naurettava...
On paras, että toisen psykopaattiset taipumukset tulis ilmi ennen perheen perustamista. Sitten on pikkasen myöhäistä asialle tehdä mitään kun on jo yhteen sitouduttu. Ei kannata pelätä mitään, jos aikoo aidon rakkauden kokea.
Rakkaan kanssa ei hallitsematonta hermojen menettämistä tapahdu. Tunnekirjon esiintuloa kylläkin, mutta sehän on osa ihmisyyttä.
Normaalit vihastuksen tunteetkin on ihan hyväksyttäviä, eikä normaalilla ihmisellä vihastukseen liity väkivaltaa. Tunteet voivat kuohuttaa korkeintaan 15 minuuttia, muu on jo psykopatiaa. Temperamentin olemassaolo ei tarkoita ihmisen olevan vihaaja tai hakkaaja. Kaikenlaiset kostopuheet ja uhkailut kuuluvat myös henkisen väkivallan piiriin, niitä ei kenenkään tarvitse sietää.
Kun kerrot niin samalla voit kertoa, että sinua pelottaa kertominen. Ei pelkääminenkään ole kielletty tunnetila. Rakkaudesta sanotaan sen olevan myös tahdon asia. Voisin sanoa että se on tahtoa antaa kaikki, myös tunteet toiselle ainakin näyttämisen tai kertomisen tasolla.
Rakkauden kohdalla on niin, että kun haluaa saada pitää itse antaa/luopua kaikki toiselle.
Pitää vaan luottaa rakkauteen. Jos rajaton luotto petetään jo alusta alkaen, niin missä se rakkaus sitten oikeestaan olikaan.
että pitäis puhua sitä vaan pelkää toisen suhtautumista asioihin.. ja kyl mä tiedä että pitää rakkaimmalleen pystyä kertoa kaikki asiat.. sitä oon täs kovasti harjoitellut aika monet asiat jää vieläkin sanomatta)= lisää harjoitusta vaan...