Väsyttää ja kyllästyttää

Täytyy näin sanoa että vuoden verran sinkkuna viihtyneenä en ole kertaakaan seuraa etsinyt. Aina noita halukkaita tuntuu olevan, välillä on kyllä ollut liiankin tungettelevia tyyppejä ja välillä ihan siistejä. Mutta kukaan ei ole ollut se oikea, ajattelenkin että se tulee kun sen aika on.

löydy kirjoitti:

Täytyy näin sanoa että vuoden verran sinkkuna viihtyneenä en ole kertaakaan seuraa etsinyt. Aina noita halukkaita tuntuu olevan, välillä on kyllä ollut liiankin tungettelevia tyyppejä ja välillä ihan siistejä. Mutta kukaan ei ole ollut se oikea, ajattelenkin että se tulee kun sen aika on.

Lue lisää

mies ei...

Mun mielestä tuo "elämänsä eläminen", jota toki teen kun töissä tulee vietettyä vähintään ne perinteiset 8h ja harrastukset päälle, jättää vaan kaikki liian sattuman varaan.

Mitäs jos toiset naiset aktiivisuudellaan nappaavatkin madot nokkani edestä, samalla kun itse vain hiihtelen maailmalla?

Olen kolmekymppinen, joten ei sitä vapaata riistaa enää vaan hirveästi ole liikkeellä. Jos lähden viihteelle saisin kyllä itseäni huomattavasti nuorempaakin seuraa, mutta ei mitään vakavaa...

Ja kun on tämän ikäinen 30-v, eivät edes tuttavat monista harrastus ja järjestöpiireistä ajattele että olen sinkku eli ovat vähintään ymmällään kun saavat tietää. Eli jos siitä vetää johtopäätökset, niin voi tulla siihen tulokseen, että mikäli en toimi aktiivisesti sinkkuilun suhteen, minun oletetaan yleisesti olevan varattu, toisin kun parikymppisistä ei mennä niin helposti arvaamaan, että onko jo sitoutunut vaiko ei...

GildaK kirjoitti:

Mun mielestä tuo "elämänsä eläminen", jota toki teen kun töissä tulee vietettyä vähintään ne perinteiset 8h ja harrastukset päälle, jättää vaan kaikki liian sattuman varaan.

Mitäs jos toiset naiset aktiivisuudellaan nappaavatkin madot nokkani edestä, samalla kun itse vain hiihtelen maailmalla?

Olen kolmekymppinen, joten ei sitä vapaata riistaa enää vaan hirveästi ole liikkeellä. Jos lähden viihteelle saisin kyllä itseäni huomattavasti nuorempaakin seuraa, mutta ei mitään vakavaa...

Ja kun on tämän ikäinen 30-v, eivät edes tuttavat monista harrastus ja järjestöpiireistä ajattele että olen sinkku eli ovat vähintään ymmällään kun saavat tietää. Eli jos siitä vetää johtopäätökset, niin voi tulla siihen tulokseen, että mikäli en toimi aktiivisesti sinkkuilun suhteen, minun oletetaan yleisesti olevan varattu, toisin kun parikymppisistä ei mennä niin helposti arvaamaan, että onko jo sitoutunut vaiko ei...

Lue lisää

tuon "elä elämääsi" -sanoman niin, että elämää kannattaisi elää täysillä ihan riippumatta siitä onko kumppania tai vievätkö muut naiset ne "viimeisetkin kalat vedestä". Se oli tietysti vain oma tulkintani, kirjoittaja itse osaa parhaiten kertoa mitä *hän* tarkoitti.

Mutta itse kyllä kehottaisin todella elämään elämää *tässä hetkessä*. Ilman alitajuista odotusta, että "se oikea elämä" alkaa vasta sitten kun on elämänkumppani. Kyse ei ole niinkään tekemisestä (vaikka omat harrastukset ovatkin tärkeitä) vaan asenteesta; siitä, ettei ajattele, että "tämäkin joulu/uusi vuosi on nyt oltava yksin mutta ehkäpä ensi vuonna on toisin". Ei, vaan tämä joulu/uusi vuosi on ihan sellaisenaan ainutlaatuinen (otin nyt nämä juhlapyhät esimerkiksi, koska monille ne ovat kova paikka ja niin ne ovat olleet minullekin).

En osaa enkä ehdi selittää paremmin, mutta jos itse kirjoittaisin, että "lopeta etsiminen" niin en tarkoittaisi sitä, että "lopeta etsiminen niin sitten se oikea tulee vastaan". Ei, vaan tarkoitan hyväksymistä; sitä että elämä on tässä ja nyt tällaisena kuin on ja siitä kannattaa nauttia, koska yhtäkään päivää ei saa takaisin.

seuraa... kirjoitti:

mies ei...

voi saada, mutta sekö sitten tekee onnelliseksi?

Ja luulenpa, että aika monesta lähiökuppilasta mies kuin mieskin löytäisi kyllä seuraa halutessaan.

GildaK kirjoitti:

Mun mielestä tuo "elämänsä eläminen", jota toki teen kun töissä tulee vietettyä vähintään ne perinteiset 8h ja harrastukset päälle, jättää vaan kaikki liian sattuman varaan.

Mitäs jos toiset naiset aktiivisuudellaan nappaavatkin madot nokkani edestä, samalla kun itse vain hiihtelen maailmalla?

Olen kolmekymppinen, joten ei sitä vapaata riistaa enää vaan hirveästi ole liikkeellä. Jos lähden viihteelle saisin kyllä itseäni huomattavasti nuorempaakin seuraa, mutta ei mitään vakavaa...

Ja kun on tämän ikäinen 30-v, eivät edes tuttavat monista harrastus ja järjestöpiireistä ajattele että olen sinkku eli ovat vähintään ymmällään kun saavat tietää. Eli jos siitä vetää johtopäätökset, niin voi tulla siihen tulokseen, että mikäli en toimi aktiivisesti sinkkuilun suhteen, minun oletetaan yleisesti olevan varattu, toisin kun parikymppisistä ei mennä niin helposti arvaamaan, että onko jo sitoutunut vaiko ei...

Lue lisää

Eikös Suomessa ollut harvinaisen paljon sinkkuja? Itse olen 30-v. Ja sinkku. Totta kylläkin, että monet olettavat automaattisesti tämän ikäisen olevan parisuhteessa. Itse en ole ikinä ollut parisuhteessa, enkä usko olevani jatkossakaan. Kohdallani yksin oleminen on ollut itseään toteuttavaa ennustusta jo vuodesta miekka & kivi.

"Mitäs jos toiset naiset aktiivisuudellaan nappaavatkin madot nokkani edestä, samalla kun itse vain hiihtelen maailmalla?"

Tätäkö tapahtuu ihan oikeastikin? Eikös se mennyt niin että miehet ovat niitä aktiivisia toimijoita? Anyway, sattumaahan elämä pitkälti on. Mielestäni ei voi turhan paljoa taktikoida ihmissuhteiden luonnissa, ne rakentuvat jos ovat rakentuakseen. Ihan tosi. Muut voi olla eri mieltä, mutta pakolla ei kyllä hyvää saa.

kiribati kirjoitti:

tuon "elä elämääsi" -sanoman niin, että elämää kannattaisi elää täysillä ihan riippumatta siitä onko kumppania tai vievätkö muut naiset ne "viimeisetkin kalat vedestä". Se oli tietysti vain oma tulkintani, kirjoittaja itse osaa parhaiten kertoa mitä *hän* tarkoitti.

Mutta itse kyllä kehottaisin todella elämään elämää *tässä hetkessä*. Ilman alitajuista odotusta, että "se oikea elämä" alkaa vasta sitten kun on elämänkumppani. Kyse ei ole niinkään tekemisestä (vaikka omat harrastukset ovatkin tärkeitä) vaan asenteesta; siitä, ettei ajattele, että "tämäkin joulu/uusi vuosi on nyt oltava yksin mutta ehkäpä ensi vuonna on toisin". Ei, vaan tämä joulu/uusi vuosi on ihan sellaisenaan ainutlaatuinen (otin nyt nämä juhlapyhät esimerkiksi, koska monille ne ovat kova paikka ja niin ne ovat olleet minullekin).

En osaa enkä ehdi selittää paremmin, mutta jos itse kirjoittaisin, että "lopeta etsiminen" niin en tarkoittaisi sitä, että "lopeta etsiminen niin sitten se oikea tulee vastaan". Ei, vaan tarkoitan hyväksymistä; sitä että elämä on tässä ja nyt tällaisena kuin on ja siitä kannattaa nauttia, koska yhtäkään päivää ei saa takaisin.

Lue lisää

kun kerran kerroit käyväsi vanhemmillasi kaksi kertaa vuodessa, että eikö nyt joulu ole sellainen vuoden suurin juhla, että kannattaisi käydä vanhempiaan tervehtimässä ja heidän kanssaan joulua viettämässä.
En sano tätä pahalla, koska itselläni sitä mahdollisuutta ei enää ole, muuta kuin sytyttää kynttilät haudalle.
Nykyisin olen jo turtunut. Aikaisemmin ajattelin, että jos vanhempani olisivat saaneet minut vähän yli kaksikymppisinä eikä nelikymppisinä, niin sitä aikaa olisi ollut eri tavalla.
Me vietimme aina joulun koko lähisuku yhdessä eikä kenelläkään ollut yksinäistä.
Nykyisin vain oma perhe. Loppiainena tulee kyllä sellainen tunne, että hyvä kun joulupyhät ovat ohi. Arki saa alkaa.
Monet varmaan ajattelevat, että vanhemmat elävät ikuisesti.

seuraa... kirjoitti:

mies ei...

Jos nainen "saa" khöm.. seuraa niin eikö matemaattisen yhtälön kautta päädytä tosiasiaan, että silloin joku mieskin "saa" ;D

Matikkapää kirjoitti:

Jos nainen "saa" khöm.. seuraa niin eikö matemaattisen yhtälön kautta päädytä tosiasiaan, että silloin joku mieskin "saa" ;D

Tottakai joku mies saa. Mutta miksi se on aina se sama mies?

Joulu on kauhea yksin kirjoitti:

kun kerran kerroit käyväsi vanhemmillasi kaksi kertaa vuodessa, että eikö nyt joulu ole sellainen vuoden suurin juhla, että kannattaisi käydä vanhempiaan tervehtimässä ja heidän kanssaan joulua viettämässä.
En sano tätä pahalla, koska itselläni sitä mahdollisuutta ei enää ole, muuta kuin sytyttää kynttilät haudalle.
Nykyisin olen jo turtunut. Aikaisemmin ajattelin, että jos vanhempani olisivat saaneet minut vähän yli kaksikymppisinä eikä nelikymppisinä, niin sitä aikaa olisi ollut eri tavalla.
Me vietimme aina joulun koko lähisuku yhdessä eikä kenelläkään ollut yksinäistä.
Nykyisin vain oma perhe. Loppiainena tulee kyllä sellainen tunne, että hyvä kun joulupyhät ovat ohi. Arki saa alkaa.
Monet varmaan ajattelevat, että vanhemmat elävät ikuisesti.

Lue lisää

kuinka paljon minä vihaan joulua ja on jo vuosia ollut selvää, että käyn heidän luonaan ennen tai jälkeen joulunpyhien, mutta en pahimpaan ruuhka-aikaan (välimatkaa on sentään satoja kilometrejä eikä sinne pääse suoraan lentämällä, ei edes suoraan junalla eikä edes perille asti bussilla). Paljon tärkeämpää heille on tavata lapsenlapsiaan kuin minua varsinaisina pyhinä.

Joskus olen käynyt vanhemmillani joulun ja uuden vuoden välissä, joskus uuden vuoden ja loppiaisen välissä, tämän vuoden suunnitelma on hieman auki, koska siihen vaikuttaa se milloin poikani palaa opiskelupaikkakunnalleen. Kannattaa nimittäin yhdistää ne matkat ja viipyä samalla reissulla hänen luonaan yö tai pari.

kiribati kirjoitti:

kuinka paljon minä vihaan joulua ja on jo vuosia ollut selvää, että käyn heidän luonaan ennen tai jälkeen joulunpyhien, mutta en pahimpaan ruuhka-aikaan (välimatkaa on sentään satoja kilometrejä eikä sinne pääse suoraan lentämällä, ei edes suoraan junalla eikä edes perille asti bussilla). Paljon tärkeämpää heille on tavata lapsenlapsiaan kuin minua varsinaisina pyhinä.

Joskus olen käynyt vanhemmillani joulun ja uuden vuoden välissä, joskus uuden vuoden ja loppiaisen välissä, tämän vuoden suunnitelma on hieman auki, koska siihen vaikuttaa se milloin poikani palaa opiskelupaikkakunnalleen. Kannattaa nimittäin yhdistää ne matkat ja viipyä samalla reissulla hänen luonaan yö tai pari.

Lue lisää

siis vanhempanihan eivät vietä joulua yksin eivätkä edes kaksin vaan osa lapsenlapsista on heidän luonaan yötäpäviää ja osa käy siellä niin aattona, joulupäivänä kuin tapaninakin. Huisketta varmasti riittää.

Ehkäpä tämä flunssakuume saa ihmisen maahan, eivät kaikki päivät sentään ihan näin harmaita ole.

Minä elän elämääni täysillä. Olen yrittäjä (joten se toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei nyt vaan tule kysymykseen) ja ystäviäkin on siunaantunut. Harrastan, teen ja toimin varmasti keskivertoihmistä suuremmalla liekillä - kyse ei ole siitä. Olen viimeiset viisi vuotta mennyt höyry päällä eteenpäin.

No, tietysti joku tähän sitten toteaa, ettei minulla ole aikaa parisuhteelle. Väitän että kiireinen aikatauluni johtuu pitkälti siitä, että tosiaan olen halunut elää täysillä. Olen valmis myös istahtamaan alas, kun oikea ihminen vierelle löytyisi.

Haluaisin päästä jakamaan ajatuksia, intohimoja (liikuntaan ja esim. kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen) jonkun kanssa. Väsyttää ja kyllästyttää...

Oletteko tosiaan sitä mieltä ettei aktiivisuus parinetsinnässä kannata? Tai siis olenhan sitä mieltä tällähetkell itsekkin. Ehkä vaan toivon, että joku sanoisi, että panosta vaan lisää, että kyllä se uhrattu aika vielä itsensä takaisin maksaa.