Aikaa on mennyt mutta silti edelleen kaipaan

Tahtoisin kertoa oman kokemukseni nyt vaikka siitä on kulunut aikaa jokunen vuosi.
Sanomattakin selvää, että kaipaan entistäni. En tiedä miksi vaikka hän oli minulle loppumetreillä niin erillainen mitä hän oli alussa.
Kaipaan häntä silti, kaipaan oikeesti todella paljon. Niitä hellyyttäviä hetkijä jolloin vaan makoiltiin telkkarin äärellä ja juteltiin. Niitä helliä hetkiä yöllä, kiihkeitä suudelmiä ym.
Ikävöin niitä. Ikävöin häntä.

Tapasimme toisemme netin kautta (kuten ehkä monet muutkin onnelliset ja rakastuneet pari).
Kirjottelimme ensin @-posteja paljon jolloin lopulta vaihdoimme numeroita.

Olin silloin ammattikoulun viimisellä kun häneen tutustuin.
Kirjottelimme paljon viesteinä ja soiteltiin. Kunnes päätimme että tavattaisiin.
Tapaamisemme oli kieltämättä erikoisin mutta kuitenkin niin kaunis, että muistan sen vieläkin.
Tapasimme kirjaston parkkipaikalla jossa hän odotti minua vaaleanpunaisen ruusun kera..(ruusu on vieläkin tallella) Sain ihanan halauksen häneltä jonka lähdimme sitte eteenpäin.
Istuskelimme joen äärellä ja juttelimme. kerroimme toisistamme, että millaisia olemme jne..
Kun hän toi minut kotiin, kirjottelimme heti illalla lisää ja halusimme olla yhdessä.
Tunsin silloin, että hänet haluan pitää. Enkä koskaan menttää..

Seurustelimme vain 5kk. Tiedän, että se on lyhyt aika jossa ajassa ei opi toista tuntemaan ehkä ihan täysin tai näe toista niitä toisia piirteitä mitä sillä hetkellä ei halua nähdä.
Olimme niin samallaisia, että se alkoi häiristemään entistäni.
Emme riidelleet tämän suhteen aikana kuin ehkä kerran ja se oli sellainen typerä pieni kina. mutta kuitenkin.

Kävimme kuitenkin tämä aikana hänen sukulaistensa luona jne.. vietimme paljon aikaa yhdessä. Kunnes se meni viikonlopuille.
Syiksi tuli monta kertaa, että hänellä on autossa jotain vikaa, ei pääse sori.
tai ei nyt jaksa. oli monasti vastauksia.
Silti kelpasin viikonloppuisin hänelle. en silloin rakastuneena ja sinisilmäisenä tajunnut että hän ei enää halua olla kanssani.

kuitenkin tähän 5kk.teen sisältyy paljon ihania aikoija ym..
kunnes, eron loppumetreillä, odottelin, että hänestä kuuluisi jotain. ei.. ei mitään.
pistin viestin että mitä hänelle kuuluu, että miksi häneestä ei kuulu.
Hän pisti pari tuntia sen jälkeen viestin, että on juomassa ystävänsä kanssa ja tämä suhde ei tule kestämään ikuisesti.
sanoi (tuttuun tapaan) että minusa ei ole vikaa, enkä ole tehnyt mitään väärää. silti asiat alkoivat tuntua siltä, että minä olin se suurin vika.

hän kertoi minulle, että en ole tarpeeksi räväkkä, monipuolinen, en pönkitä hänen itsetuntoaan, olen muka aina samaa mieltä hänen kanssaan, en muka osaa sanoa omaam mielipidettäni jostain asiasta. olemme liian samallaisia. ja tämä on aina tätä samaa.
tämän hän kertoi viiko sen jälkeen ku on olimme ollet yhdessä viikonlopun. hän tuli hakemaan minut lauantaina yöllä, vaikka sanoin, ettei tartte, että nähään huomenna. hänellä oli kuitenkin "muka" ikävä.
loppu suudelma oli kuitenkin nii väkinäinen, että nyt vasta tajusin (kauan aikaa sitten) että ei hän minua halunnut..

eromme jälkeen hän kirjotteli minulle vielä sähköposteja ja viestejä. ihmetteli miksi en enää kirjottele. miksi olisin pitänyt väkisin yhteyttä kun hän ei enää halunnut olla kanssani missään tekemisissä.
mutta kuitenkin jatkoimme kirjottelua. hän kertoi aina välillä kuulumisia jne.. ja mitä suunnitteli.
kunnes. näin hänet kerran kaupassa. hän näki minut ja hänellä tuli kiire pois.. aivan järkyttävä kiire.
sitten hetken ajan kuluttua tuli postia jossa hän kertoi, että on löytänyt ihanan tulevan vaimon, perhettä pitäs alkaa perustaa, on c-sarjan mersua kun ajoi vanhan lunastukseen..
omakotitaloa pitäs alkaa rakentaa.. lol
todellisuus oli kuitenki se, että hän otti 6 vuotta nuoremman tytön joka oli viel alaikänen, tosin se ei oo mikä ratkaseva. ei ikää kato jos rakastaa.. mut se, että he asu entisen kotona (vanhemmilla vuoden) ennenku muutti yhteen. asu siis tän tytön kanssa heilläk kotona..

tunsin itteni jotenki typeräksi silloin. että ei hitto.. mutta kuitenkin olo oli niin haikea..
kaipasin häntä silti vaikka hän oli sanonut minulle näin ja ennen tätä ..
vaikka erostamme on kulunut 3 vuotta, silti silloin kun näin, että hän on kihlannut sen tytön, tunsin sydämmessäni surua.. ikävää ja olo, että juuri näin..
myönnettäköön että itkin ja pahoitin mieleni vaikkaei olisi pitänyt..

nyt tästä on vuosi.. mietin häntä kuitenkin. hänen sanansa kuitenkin mielessä, että ollaan aina ystäviä, vaikka miten kävis.. toisin kävi. hän itse katkaisi ystävyys suhteen.. ystäväni veikkaavat että tämä nykyinen tyttö ei hyväksynyt sitä että pidämme yhteyttä.

ehkä jotkut ajattelevat että olen vähän seko.. mutta ei ole väärin kaivata toista.. minun oli hyvä olla entiseni kanssa.. tunsin itseni ensímmäistä kertaa hyväksytyksi ja ihmiseksi että kelpaan..

mietin häntä vaikka en enää niin kuin joskus..
tahdoin kuitenkin kertoa tämän, jottai saisin oloni paremmaksi.. saisin kertoa..

olisi kiva vaihtaa ajatuksia jonkun joka on saman kokenut jne..