Te, jotka näitä yhen illan juttuja harrastatte niin tuleeko teille koskaan vähän halpa olo? Joskus nuorempana joka kerta kun olin irrottelemassa niin mukaan tarttui aina joku mies jonka kanssa sitten tuli pidettyä hauskaa, no ei siinä mitään mutta sitten sitä huomas kuinka miehet vaan halusi just sitä yhtä asiaa kun olisin halunnut kerrankin jotain vakavaa, mutta kukapa sitä haluaisi tyttöystäväkseen jolta irtosi joka baarikerta...
Kaikessa on oikeesti oltava raja, muuten sitä on aika säälittävä tyyppi.
Ja kuinka moni musitaa ehkäisyn yhen illan jutuissa? aika harvassa on nekin. Itse olen saanut siitäkin aika hyvän opetuksen; mulla oli klamydia koska en käyttänyt kortsua.
Noh mutta...jokanen saa elää niin kuin haluaa ;)
Kaikessa on oikeesti oltava raja, muuten sitä on aika säälittävä tyyppi.
Ja kuinka moni musitaa ehkäisyn yhen illan jutuissa? aika harvassa on nekin. Itse olen saanut siitäkin aika hyvän opetuksen; mulla oli klamydia koska en käyttänyt kortsua.
Noh mutta...jokanen saa elää niin kuin haluaa ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä minulle ainakaan halpaolo iske. Päinvastoin, olen vapaa mies menemään ja myöskin yhden illan jutut tuppaavat loppua aamulla molemminpuolisin ratkaisuin. Eli se siitä eikä sen enempää. Jos kohdalle vain sattuisi sopiva naikkonen niin voisin lopettaa moiset yhden yön jutut vaikka vaivihkaa.
En näe juuri moisissa tempauksissa juuri mitään negatiivista. Jos "tunteet" ovat molemminpuoliset, eikä kumpainenkaan halua sen enempää jatkaa juttua. Sanon yleensä jo ennen kämpille menoa etten kaipaa tämän yön jälkeen enää yhteydenottoja, jos tiedän sen jo etukäteen ettei naama saata enää miellyttää aamuvarhaisella.
Ei ole vielä tullut halpaa oloa, mutta eipä ole vielä niin hirveästi yhden yön juttuja ollutkaan.
Onhan yhden yön jutut kivoja, mutta jossain vaiheessa nekin varmasti alkavat tökkiä. Joko alkavat kyllästyttää, tai sitten jompi kumpi osapuolista ihastuu. Pelkään sitä päivää, kun ihastun johonkin hoitooni, tai että hän haluaa pitää minuun yhteyttä, ja minä en. Eivät nämäkään suhteet mitään helppoja ole.
joitakin yhden yön juttuja,lähinnä tilanne on ollut se että itse olen ollut varsin villillä päällä ja kännissä. Kuka niistä oikeesti saa edes tyydytystä? Naisen orgasmi on niin hankala asia,että itse en sitä ainkaan kännissä sähläämisellä saa? Paska maku vaan jää suuhu ja pelko taudeista,jotka olen itse aina käynyt testatuttamassa. Morkkis on ollut suuri ja halpa olo.
En ymmärää miten joku voi jatkuvasti elää niin.Oman miehen kanssa seksi on kaiksita parasta, ei tarvi esittää eikä jännittää, kumpikin tietää mistä toinen tykkää ja nautinto on taattu :)
Mutta en silti tuomitse ketään,omat virheeni olen tehnyt minkäkin, jos vaikka joskus oppis.
ottaa sen jolta saa.. miehet ei halua mun kanssa suhdetta tai en loppujen lopuks itse halua sen kummempaa. sit tulee morkkis jos oli huono hoito ja mullehan ei kelpaa...
seurustelu ei ole mun juttu, no more..
joskus on oltava itsekeskeinen.
humalassa sextailu on naisen kannalta turn off.
selvana parasta olla! et ei alkoa liikaa leidit kun mies tulee matkaan!
niinkuin haluaa, mutta ei pidä olla tyhmä. Mulla ei tulisi mielenkään painaa jotain daamia ilman kumia.
Siksi en jaa tavaraani jokaiselle vonkaavalle miehelle.
Todellakin naisena minulle tulee halpa olo, tai siis on tullut. Olenhan pettänyt itseni niin monesti lähtemällä tuhannen tuiskeissa jonkun mitäänsanomattoman miehen matkaan päätyen juuri siihen, mitä kuvittelettekin. Pienissä hiprakoissa en ikinä olisi kenenkään kanssa sänkyyn päätynyt, vaan kaikki estottomat tekoni ovat kolmen promillen kännin tuotosta. Tässä syy, miksi nykyään varon liiallista alkoholin käyttöä, kun seurauksena ovat olleet vuorenkokoiset morkkikset, joita edelleen lukuisilta sinkkuvuosilta mielessäni pyörittelen.
Nyt olen aloittanut kaivatun seurustelusuhteen sellaisen miehen kanssa, jonka arvomaailmaan ei kuulu rakkaudeton seksi, eikä siten myöskään yhden illan jutut. Ei missään muodossa. Ei sinkkuvuosina, ei seurustelusuhteissa.
Nyt kärvistelen syyllisyyden tuskissa, kun keskusteluissamme monesti minun tekojani on ihmetelty, ja paikoin jopa pidetty aika "ällöinä", kun on ollut tiedossa "hoitojeni" nimet ym. Mieheni kuvittelee minun haluavan edelleen jatkaa rietasteluja tuntemattomien kanssa, mutta ei, se ei mene niin! Ei minulla ole pienintäkään aikomusta pettää ihmistä, josta välitän. Varsinkin kun olen niin monta vuotta odottanut ja etsinyt rakkautta elämääni. Pahinta on, kun mieheni ei halua hetkeen koskea minuun kuultuaan minun teoistani, joita en koskaan voi koko totuudessaan hänelle kertoa.
Eli olo on hyvin halpa. Hyvin. Monien vuosien tyhjät tempaukset häiritsevät meidän yhteistä eloamme lähes päivittäin. Minusta se on äärimmäisen ikävää, ja minun naisen identiteettini alkaa olla aika huorahtava. Eli kymmenen vuoden sinkkuus on kannattamatonta ihmiselle, joka ei parisuhteessa niitä aikaansaatuja omatunnon tuskia kestä. En suosittele.