Eli kauanko lapset on äidille numero yksi?
Kuulostaa aika tylyltä kysymykseltä, mutta ainakin itse koen jääväni paitsioon lasten rinnalla. Sen vielä ymmärsin kun oli se vaipparalli, mutta nykyään lapsemme ovat jo 11 - ja 13- vuotiaat.
Olen ollut pitkässä suhteessa, ja olemme olleet nuoria kun aloitimme suhteemme. Olen jaksanut, (välillä hammasta purren) uskoen että tilanne muuttuu mutta ei.
Seksi alkaa olla jo kortilla, ja pahin on että minua ei enää kiinnosta yhtään. Vaimo säpsähtelee koko ajan tai on liian väsynyt että homma kaatuu siihen. Paras oli kun poika tuli kesken yhdynnän huoneeseemme kun oli jotain asiaa äidille. Onneksi oli ovi lukossa.
Olen pettänyt takavuosina vaimoa, ja alkaa tuntua että siihenkö taas on turvauduttava.
Hommattava jalkavaimo..
Onko kokemuksia?
Kuulostaa aika tylyltä kysymykseltä, mutta ainakin itse koen jääväni paitsioon lasten rinnalla. Sen vielä ymmärsin kun oli se vaipparalli, mutta nykyään lapsemme ovat jo 11 - ja 13- vuotiaat.
Olen ollut pitkässä suhteessa, ja olemme olleet nuoria kun aloitimme suhteemme. Olen jaksanut, (välillä hammasta purren) uskoen että tilanne muuttuu mutta ei.
Seksi alkaa olla jo kortilla, ja pahin on että minua ei enää kiinnosta yhtään. Vaimo säpsähtelee koko ajan tai on liian väsynyt että homma kaatuu siihen. Paras oli kun poika tuli kesken yhdynnän huoneeseemme kun oli jotain asiaa äidille. Onneksi oli ovi lukossa.
Olen pettänyt takavuosina vaimoa, ja alkaa tuntua että siihenkö taas on turvauduttava.
Hommattava jalkavaimo..
Onko kokemuksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miehenä taas minulle lapset ovat Numero yksi.
Ex-vaimosta viis, naisia on tämä maa ulkomaista puhumattakaan aivan pulloallaan.
Jos seksi ei kiinnosta joka päivä niin onnittelen
sinua. Itse olen huomannut, että kun halut häviävät tai ne kohdistuvat vain tiettyihin naishenkilöihin niin elämä on jotenkin rauhallisempaa.
Karmeita olivat ne vuodet 20-vuotiaana jolloin
naiset pyörivät mielessä päivin ja öin.
pitäisi olla koko avioliiton ajan se numero 1.
Pienenä lapset tarvitsevat enemmän hoivaa kuin aikuinen puoliso, mutta silti... koko avioliiton ajan puoliso on se tärkein!
ei koira, ei mies, ei lapset, ei kissakaan. vaan MINÄ. Minä olen tärkein.
Jos ei huolehdi itsestään, ei jaksa huolehtia muistakaan.
Jos perheen äiti voi hyvin, voi koko muukin perhe hyvin.Mutta jos äiti uupuu,silloin ei jaksa kukaan muukaan!
lapset eivät mene kenenkään edelle siksi että ovat lapsia! heillä on jossain vaiheesa oma elämä, ja jos puoliso on koko ajan ollut "tärkein" on hän rinnallasi myös sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä!
kuvan että vaimosi on hoitanut koko vaipparallin ym. yksin.
Kokemuksesta voin sanoa että raskasta on ja ei siinä enää jaksa kovin huomioida puolisoaan kun on päivän lasten kanssa.
Pitemmänpäälle asia vain menee niin että vaimo hoitaa kodin ja lapset ja mies käy töissä ja pahimmassa tapauksessa käy vieraissa.
Ottaisit asian puheeksi vaimosi kanssa etkä juoksisi vieraissa.
MIETI ASIAA vaimosikin kannalta ennen kuin on myöhäistä...
Kokemusta on.
ajatusmalli. Pankaapa merkille kaikki ukkomiehistä kiinnostuneet naiset.
Hommattava jalkavaimo...
Miksi ihmeessä jalkavaimo? Vaikka miehen elämä olisi yhtä puutetta ja tuskaa, niin siitä pihtarista pirttihirmusta ei luovuta, vaan mietitään sopivan tyhmää naista pettämiskaveriksi ja jalkavaimoksi.
Sieltä mennään, mistä aita matalin..
Voihan tietysti olla niinkin, että lapset ovat minullekikin tärkeät. Ja osallistuin "vaipparalliin" kymmenen vuotta sitten minkä töiltäni ehdin.
En vaan jaksa tuota ylenpalttista hössötystä, mielestäni meidän suhde on sillä mallilla että siihen kannattais panostaa eikä vain lapsiin.
En ole eroamassa, mutta kyllä ymmärrän niitä miehiä jotka siihen päätyvät.
sellainen kokonais käsitys kirjoituksestasi,että äiti ja lapset ovat kovasti läheisiä ja sinä olet se ulkopuolinen.
Siksi kysynkin,oletko hoitanut isän postin kunnolla ja tehnyt lastesi kanssa asioita,ilman äitiä.
Sillä jos et niin kaikki lasten tarpeet ja huomio kasaantuu äidille,jolloin hän ei muuta enää ehdi ja kykene.
Tässä kuviossa jos näin on ,on malliesemerkki,miten isä kusee omille sukilleen,paetessaan vastuuta lapsista,töihin elantoa tienaamaan.
Antaa siis symbioosin tapahtua ja jää itse ulkopuoliseksi.
Normaalissa parisuhteessa ja perheessä,äiti ja isä jakavat kasvatus ym vastuun lapsista ja muutenkin esiintyvät yhteisenä rintamana lapsilleen.
Lisäksi aikuisilla on myös parisuhde ja sen hoitaminen, johon lapset eivät kuulu.Pitkänpäälle tämä hoitaminen koituu lastenkin parhaaksi,eroa ei tule eikä isä käy vieraissa.
Tähän toki tarvitaan täyspäinen nainen ja mies.
Ehkä en ole kuitenkaan niin ulkopuolinen. Välit on ok molempien lasten kanssa. Ovat ne lapset minullekin tärkeät, jos joku sai kuvan että olen täysyin välinpitämätön mulkku.
Tarkoitin lähinnä sitä ylihössötystä, eli että ei osaa olla oikein oma ittensä vaan pakko olla supermutsi. Pärjää ne lapset ilman turhaa vouhotusta. Meidän parisuhde alkoi ilman lapsia.
Tietyllä tapaa käy kateeks eronneita viikonloppu isiä. Niillä kun on oikeus lapsiin, mutta myös oikeus tyttökaveriin joka sitten antaa enemmän huomiota kuin vaimo jolle ne lapset on kaikki kaikessa.
Kannattaa sitten hommautua eronneeksi viikonloppuisäksi, kun se kerran niin houkuttelevalle kuulostaa. Mutta älä ota sellaista, jolla on lapsia...etsi "tyttö"kaveri,mielellään parikymppinen. Murrosikäiset tarvii vielä aika lailla vanhempia. Siinä on turha heittäytyä "ylimääräiseks lapseks", aikuisen miehen...
Mieshän ei oo se ykkönen naisen elämässä. Se pitäis olla "minä itse"...sen oon saanut karvaasti kokea mitä on kun asettaa kaikki muut etusijalle...
enää huolii sitä eronnutta viikonloppuisää..
Onko se parempi kuin elää parisuhteessa jossa pidetään lapsista huolta.
Olisi varmaan pitänyt miettiä silloin ennen kuin niitä lapsia alkoi tekemään..:)
Lapset ovat ikuisesti mulle Nro 1. jos sillä tarkoitetaan sitä, että kummalle antaisin munuaiseni; miehelleni vai lapsille.
Aikaa ja arkea tosin haluaisin viettää mieheni kanssa, mutta häntä ei kiinnosta osallistua lapsi-arkeen. Kaikki siis jää minulle ja illalla kun lapset nukkuvat, pitäisi jaksaa "hoitaa" miestä. Ei kiitos!
Sitä kautta ollaan sitten ajauduttu erilleen (vaikka siis yhdessä ollaan edelleen) ja minä olen hommannut jalkamiehen. Heh, mikä termi! Hän palvoo minua ja "hoitaa" minua silloin kun sitä haluan.
Mieheni kantaa kortensa kekoon hoitaen lapsia käskytykseni mukaan ja maksaen osuutensa laskuista. Muuhun hänestä ei enää ole.
Osallistu yhdessä lasten juttuihin! Ilmeisesti huomaat vaimon silloin, kun jotain tarvitset? Minä, minä ja minun tarpeeni. Sitähän korostat.
Kuka järkevä lähtee vieraisiin, jos kotona on vaimo?
Vai tuli lapsi huoneeseen kesken lemmiskelyn, tai olis tullut, jos ovi ei olis ollu lukossa. Kuule, semmosta se on elämä, kun niitä lapsia tekee. Ei ne voi arvata, että siellä sängyn jouset raikaa...Ja jalkavaimo...kuvittele millaista on olla jalkavaimona. Ihminen se on hänkin, ja voi jopa kuvitella, että tässä yhteostä eloa suunnitellaan, kun ukkomiehillä on tapana valehdella yhtä ja toista saadakseen...
kielenkannat ja puhuisit vaimolle miltä tuntuu! sano että kaipaat läheisyyttä ja seksiä, ja ettei ne lapset enää ole vauvoja. itse olen 6kk pojan äiti ja kyllä meillä ainakin seksihommat pelaa ja parisuhde muutenkin. sinusta en sitten tiedä, mutta meillä kyllä mies osallistuu myös paljon lapsenhoitoon vaikka käy töissä (hän haluaa ja suorastaan vaatii saada osallistua). näin hän on yhtä läheinen lapsemme kanssa kuin minä ja täten saa myös minun huomioni ja kunnioitukseni.