rakkautta ja realiteetteja

Olen kolmekymppinen nainen ja elänyt vuoden päivät kaukosuhteessa muualla euroopassa asuvaan mieheen. Ollaan vierailtu puolin ja toisin ja sydämmeni tuntee oikeaa rakkautta. Tällä palstalla puhutaan ikävästä ja pelätään tulevaisuuden puolesta. Kannattaako, pettääkö toinen, päätyykö kaukosuhde lähisuhteeksi, jne..
Itse olen selvinnyt epävarmuudestani sillä että millään rakkaussuhteella ei ole takeita. On ollut pakko rakastumisen huuman rinnalla myöskin pysytellä realiteeteissa ja ymmärtää että tässä voi särkyä sydän. Toista ihmistä ei voi laittaa häkkiin, ei vahtia. Rakkaus on extreme laji. On uskallettava uskoa. Minä sanoin rakkaalleni viimeksi erotessamme että en estä häntä harrastamasta seksiä toisten kanssa, mutta siinätapauksessa pyydän häntä käyttämään kondomia joko tämän vieraan naisen kanssa tai sitten jatkossa minun kanssani aina. Hän tietää että rakastan häntä hyvin paljon. Pallo on siis hänellä, hän tekee aikuisena ratkaisunsa ja kantaa seuraukset niistä. Niin minäkin. En kyllä pystyisi itse pettämään.
Te jotka olette ahdistuneita ja mietitte toisen tunteiden laatua ja tekemisiä jossain kaukana, miettikää että on hyvin mahdollista että ne kaukana asuvat rakkaanne mahdolliesti pelkäävät ihan samoja asioita! Sopivasti realiteetteja roihuavaan rakkauteen vaikkei se totisesti ole ihan helppoa tunteiden myllertäessä. Voimia ikävän keskelle :)