olin tossa toissa päivänä treffeillä erittäin puheliaan, iloisen, positiivista energiaa täynnä olevan kauniin hämäläisblondin kanssa. Ennen treffejä lähetimme useita meilejä ja meillä on hyvin samanlainen ajatusmaailma. Avoimia ihmisiä molemmat, mutta nainen taisi saada meikäläisestä, yleensä niin puheliaasta vantaalaisesta tuppisuisen juntin kuvan.
Tilanne oli: Kävelin punaisen ruusun kanssa Kiasmaan, jossa tapasimme kolmen hujakoissa. Alku lähti hyvin, ojensin naiselle ruusun ja tarjosin kahvit. Vaihdoimme kuulumiset ja kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes huomasin tuijottavani lumoutuneena naisen kauniita kasvoja ja yhtäkkiä suuri ujouden tulva valtasi mielen, enkä keksinyt oikein puhuttavaa. Välillä oli ns. hijaisia hetkiä liian useasti. En ymmärrä, mikä tähän ihmiseen oikein meni? Normaalisti olen erittäin puhelias ihminen, jonka nainen sai tietää niin meilein kuin puheluinkin, mutta livenä tilanne oli päinvastainen...
Kiasmasta siirryimme Manala-nimiseen raflaan syömään ja hiljaisuus omalta osaltani jatkui, en vaan osannut ajatella, aivoissa ei pyörinyt muuta kuin, "Olet älyttömän kaunis, haluan tutustua sinuun"- hokema. Silmät oli tietty pudota, ja hengityskin oli pysähtyä! Voi vittu, et olin kuutamolla koko raflassa oloajan. Nainen nauroi ja puhui paljon,ja näitä piirteitä arvostan toisessa ihmisessä älyttömästi. Hän on erittäin hyväntahtoinen ihminen, mikä on mieleeni. Naisen pajatettuaan, meikäläisen olisi pitänyt ottaa enemmän kantaa hänen juttuihin, jatkaa keskustelua. Ventovieraiden ihmisten kanssa muutenkin pajatan niitä näitä, eikä mulla todellakaa ole vaikeuksia lähestyä ihmisiä. Rakastan keskustelemista. Mutta miksi jauhot menee suuhun just sillon kun tapaa samanhenkisen ihmisen, joka säteilee naisellisuutta ja kauneutta? Ihminen, jonka kanssa olen vaihtanut pitkiä meilejä, 2h puheluita ja kyllä OLEN KIINNOSTUNUT tästä ihmisestä erittäin paljon!
Kun safkat oli pöydäs ja viinit laseis, nainen kertoi elämästään, ja sitä oli oikein mielenkiintoista kuunnella, vaikka olin tiennytkin jo jotain naisen menneisyydestä ennen reffejä. Meikäläinen istuu ja kuuntelee, mutta ei itse puhu oikein mitään! Kaiken huippu oli, kun meikäläiselle ei maistunutkaan tilaamani safka, friteerattu kana ranskalaisilla, minä vain jatkoin naisen ihastelemista, eikä ruoka maistunutkaan, joten jätin ruoan kesken! Nainen kyllä söi oman maksa-ateriansa.
Nainen jatkoi juttuaan, minä hiljaisuutta. Kun puoli yhdentoista aikoihin poistuimme raflasta, saatoin naisen ratikkapysäkille. Jäin naisen seuraksi odottamaan ratikan saapumista, hiljaisin hetkin, en edes siinä vaiheessa saanut sanotuksi kuin että "oli kivaa ja otetaan uusiksi" Kun nainen astui ratikkaan, alkoi meikäläisen päässä hirvee analysointi illan tapahtumista. Nainen taisi saada musta huonomman kuvan kuin olisi luullut, ja olisin voinut vetää illan päätteex kunnon kännit oman puhumattomuuden kunniax! En todellisuudessa ole tuollanen tuppisuu! Mä olen niin valmis suhteeseen tutustumaan naiseen paremmin, koska olen rakastunut häneen hyvin voimakkaasti!
Onx peli pelattu? Mä kyllä olen valmis lähtemään toisille reffeille tän naisen kans ja haluan ottaa hänet paremmin huomioon sekä tuoda itsestäni esiin sen sosiaalisen ihmisen, joka on olemassa!
Oonko mä nyt täysin mokannut, vai onkohan mulla vielä mahdollisuus tavata tämä ihana hämäläisblondi uudemman kerran ja yllättää hänet?
Kertokaa onko mulla enää mahiksii? Onko kellään samoja kokemuksia ekoilta reffeiltä oman itsen suhteen (puhumattomuus)?
Tilanne oli: Kävelin punaisen ruusun kanssa Kiasmaan, jossa tapasimme kolmen hujakoissa. Alku lähti hyvin, ojensin naiselle ruusun ja tarjosin kahvit. Vaihdoimme kuulumiset ja kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes huomasin tuijottavani lumoutuneena naisen kauniita kasvoja ja yhtäkkiä suuri ujouden tulva valtasi mielen, enkä keksinyt oikein puhuttavaa. Välillä oli ns. hijaisia hetkiä liian useasti. En ymmärrä, mikä tähän ihmiseen oikein meni? Normaalisti olen erittäin puhelias ihminen, jonka nainen sai tietää niin meilein kuin puheluinkin, mutta livenä tilanne oli päinvastainen...
Kiasmasta siirryimme Manala-nimiseen raflaan syömään ja hiljaisuus omalta osaltani jatkui, en vaan osannut ajatella, aivoissa ei pyörinyt muuta kuin, "Olet älyttömän kaunis, haluan tutustua sinuun"- hokema. Silmät oli tietty pudota, ja hengityskin oli pysähtyä! Voi vittu, et olin kuutamolla koko raflassa oloajan. Nainen nauroi ja puhui paljon,ja näitä piirteitä arvostan toisessa ihmisessä älyttömästi. Hän on erittäin hyväntahtoinen ihminen, mikä on mieleeni. Naisen pajatettuaan, meikäläisen olisi pitänyt ottaa enemmän kantaa hänen juttuihin, jatkaa keskustelua. Ventovieraiden ihmisten kanssa muutenkin pajatan niitä näitä, eikä mulla todellakaa ole vaikeuksia lähestyä ihmisiä. Rakastan keskustelemista. Mutta miksi jauhot menee suuhun just sillon kun tapaa samanhenkisen ihmisen, joka säteilee naisellisuutta ja kauneutta? Ihminen, jonka kanssa olen vaihtanut pitkiä meilejä, 2h puheluita ja kyllä OLEN KIINNOSTUNUT tästä ihmisestä erittäin paljon!
Kun safkat oli pöydäs ja viinit laseis, nainen kertoi elämästään, ja sitä oli oikein mielenkiintoista kuunnella, vaikka olin tiennytkin jo jotain naisen menneisyydestä ennen reffejä. Meikäläinen istuu ja kuuntelee, mutta ei itse puhu oikein mitään! Kaiken huippu oli, kun meikäläiselle ei maistunutkaan tilaamani safka, friteerattu kana ranskalaisilla, minä vain jatkoin naisen ihastelemista, eikä ruoka maistunutkaan, joten jätin ruoan kesken! Nainen kyllä söi oman maksa-ateriansa.
Nainen jatkoi juttuaan, minä hiljaisuutta. Kun puoli yhdentoista aikoihin poistuimme raflasta, saatoin naisen ratikkapysäkille. Jäin naisen seuraksi odottamaan ratikan saapumista, hiljaisin hetkin, en edes siinä vaiheessa saanut sanotuksi kuin että "oli kivaa ja otetaan uusiksi" Kun nainen astui ratikkaan, alkoi meikäläisen päässä hirvee analysointi illan tapahtumista. Nainen taisi saada musta huonomman kuvan kuin olisi luullut, ja olisin voinut vetää illan päätteex kunnon kännit oman puhumattomuuden kunniax! En todellisuudessa ole tuollanen tuppisuu! Mä olen niin valmis suhteeseen tutustumaan naiseen paremmin, koska olen rakastunut häneen hyvin voimakkaasti!
Onx peli pelattu? Mä kyllä olen valmis lähtemään toisille reffeille tän naisen kans ja haluan ottaa hänet paremmin huomioon sekä tuoda itsestäni esiin sen sosiaalisen ihmisen, joka on olemassa!
Oonko mä nyt täysin mokannut, vai onkohan mulla vielä mahdollisuus tavata tämä ihana hämäläisblondi uudemman kerran ja yllättää hänet?
Kertokaa onko mulla enää mahiksii? Onko kellään samoja kokemuksia ekoilta reffeiltä oman itsen suhteen (puhumattomuus)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota yhteyttä häneen ja pyydä toisille treffeille. Jos se vastaa ei, niin sano vaikka että olisi kiva ottaa uusiksi kun jännitit niin paljon ekoilla treffeillä ettet ollut oikein oma itsesi tms.
Tsemppiä! :)
hejs!
joo elikkä jos tämä neito kuvauksista päätellen itse iloinen ja puhelias on nii eiköhän se osaa ymmärtää.siis ettei tarvii jännittää laittaa tyylii viestii tai soittaa ja sanoo et tiedät olleesi vähän "liian kiree". tehkää jokku kivat treffit nii et molemmat voi rentoutuu.esim. menkää keilaa tai ihan rohkeesti pytää omille kämpille iltakahville. vaik se saattaa tuntuu nopeelt toiminnalt ni itse ainakin tykkään ku on rauhallist ja saa tutustuu toiseen rauhas,eikä tarvii huomioida muita ihmisii...;)
Ja lähes aina miehet on valmiita tapaamaan uudestaan. Harvinaisen ymmärettävää on, että jos et ollut tarpeeksi sosiaalinen ja kertonut omia asioita, naiselle ei jäännyt sinusta välttämättä mitään suurta muistikuvaa vrt. mitä sinulle hänestä.
Kauniin naisen kanssa ei ole helppo olla treffeillä. Tiedetään!
Olen ollut usein treffeillä muutama vuosi sitten. Jos en kiinnostunut miehestä, hänen pyytäessään minua uusille treffeille ehdotin aina että mennään vaan, mutta ihan ystävinä.
Olette pitäneet paljon yhteyttä muutenkin...joten hän luultavasti on sinusta kiinnostunut jo valmiiksi. Ehdotankin, että kerrot hänelle että pidät hänen jutuistaan ja nautit hänen kuuntelemisestaan..Kaikkihan me tahdomme että meitä kuunnellaan =) Älä tosin kerro että hämmennyt hänen kauneudestaan koska siitä saattaa tulla liian imelä kuva =)
"Jos en kiinnostunut miehestä, hänen pyytäessään minua uusille treffeille ehdotin aina että mennään vaan, mutta ihan ystävinä."
tietäähän sen tyhmäkin, että jätkä yrittää kääntää sun pään ja iskeä? Jos molemmat etsii tositarkoituksella seuraa, niin en todellakaan ymmärrä, mikä järki tuossa on? Kavereita ei ole koskaan liikaa, mutta hieman outo tapa hankkia niitä.
Aika usein miehet luovuttaa siinä vaiheessa... =) Toisaalta voihan siinä saada ilmaiset juomat =P
Jos tyyppi on mukava, hyvää seuraa mutta ei kipinöi, niin mukavempi tavata vielä ihan vaan kaverina kun antaa toiselle rumat pakit.