Miten saa parisuhteen, jossa ei tapahdu pettämistä, puolin eikä toisin? Onko sellaista edes maailmassa? Mitä pitää tehdä, jotta mies pysyy uskollisena, entä toisinpäin?
Onko ihmiset koskaan tyytyväisiä siihen mitä niillä on?
Mua vaan mietityttää tää aihe yleensäkin, kun tuntuu että nykyään uskottomuutta tapahtuu ihan liikaa ja liian helposti.. Mietteitä muilla?
Onko ihmiset koskaan tyytyväisiä siihen mitä niillä on?
Mua vaan mietityttää tää aihe yleensäkin, kun tuntuu että nykyään uskottomuutta tapahtuu ihan liikaa ja liian helposti.. Mietteitä muilla?
Vastaukset 19
Vanhimmat
tätä se elämä on. yhtään et tiedä mitä nurkan takaa on tulossa.
Kaikkein tärkeintä on se, että pystyt elämään itsesi kanssa sovussa. Että pidät ne lupaukset jotka olet antanut ja olet siitä ylpeä
Toista et voi omistaa. Näin se valitettavasti vain on. Jos toinen pettää - vika ei ole sinussa. Se on sen pettäjän keskenkasvuisuutta ja ongelma.
Eri asia on sitten, minkälaisessa suhteessa olet valmis elämään.
Hyväksytkö toisen hairahdksen, vaiko elät yksin.
Ideaali tilanne on tietenkin molemminpuolinen luottamus ja uskollisuus. Mutta onko se sitten jo täydellisyyttä - johon ihminen ei pysty.
Ihminen on eläin - viettien vietävissä.
Joku osaa sanoa ei - joku ei.
Jos kaksi aikaisemmissa suhteissa petettyä rakastuu ja menee yhteen, niin heillä on kantapään kautta saatua oppia ja sitäkautta mahdollisuus "ikuiseen" onneen.
Heillä on kokemusta siitä mikä on pettäminen. Heillä on tieto siitä mitä on aito rakkaus. Ei ole turhia kuvitelmia, molemmat tietää mitä totuus on.
Kyllähän se vois onnistua toisinkin. Ihmiset vois tutustua toistensa persoonallisuuksiin ennen sänkyhommia. Ainut ongelmatapaus tuossa on ne narsistit (1% väestöstä), niiden paljastamiseen menee usein 1-2vuotta (siis jos tietää varoa). Narsisti pettää jo suhteen kehittämisvaiheessa, hänen kanssaan ei voi onnistua kysymälläsi tavalla.
Edellytykset uskolliselle suhteelle ovat mielestäni:
* kaksi henkisesti aikuista ihmistä
* Kumppani on Se Oikea
* Aito rakkaus ja välittäminen
* Molemmin puolinen kunnioitus
* Sitoutuminen kumppaniin
* Sitotuminen suhteeseen ja sen vaalimiseen
... ja sitten vaan tehdään YHDESSÄ töitä suhteen eteen muutama kymmenen vuotta :)
Tiedät luultavasti itsekin, ettei ole olemassa patenttiratkaisua "ikuiseen onneen". Kaikkein vähiten kahden petetyn kesken. Tai niin no, oikeastaan sittenkin, tavallaan. Luin jostain viisaasta kirjallisesta teoksesta syitä parisuhteen syntyyn. Niitä oli yksi ylitse muiden: Parilla pitää olla samat traumat. Mikäli trauma poistuu toiselta, suhde joutuu epävakaaseen tilaan ja on kuolemanvaarassa. Näin se kovin usein on.
Esimerkiksi sinä jaat ihmiset karkeasti "pettäjiin" ja "petettyihin". Minulle maailma ei ole noin mustavalkoinen. Jos on kerran ollut uskoton muutaman kymmenvuoden parisuhteessa, niin mielestäni on erittäin tahditonta nimitellä "pettäjäksi". Mikäli taas yhä uudelleen ja uudelleen joutuu useasti petetyksi lukuisissa parisuhteissa, niin voi katsoa peiliin ja tarkistaa tuntosarvien asento. Silloin ei todellakaan ole riittävää ihmistuntemusta itsellään.
Parisuhteessa on tärkeintä, ettei syytetä kumppania omista tunteista. On myös hyvä muistaa, että uskollinen, mutta petetty kumppani saattaa myös pettää joskus. Eikös täällä palstalla ole useinkin juuri sekä pettäjiä että petettyjä? patenttiratkaisua ei siis ole.
> Mitä pitää tehdä, jotta mies pysyy
> uskollisena, entä toisinpäin?
Kuulin tapauksesta jossa neiti otti mieheltään suihin aina ennenkuin päästi tämän ulkoilemaan, systeemi toimi kuulemma aika hyvin. :-) Kassit tyhjänä ei miestä jaksanut hirveesti innostaa.
Kyllä oon vaimolle luvannu että saa antaa pillua vieraalle.Ei se kulu käytössä.? kun kaveri käyttää kumia.Kuka panis mun eukkoa.?
Luulin että elin suhteessa jossa ei tapahdu pettämistä, tiedän itsestäni että en tekisi niin ja tiesin vaimosta että hän ei tekisi niin.
11 vuotta yhdessä ja kyllähän se perhana meni sitten reissulla naimaan vieraita, joten alan itsekkin hieman epäilemään että voiko koskaan tapahtua semmoista että kaksi niinkin superharvinaista otusta kuin kaksi toisilleen uskollista ihmistä löytäisi koskaan toisensa?
Kai tuotakin tapahtuu, kyllähän aina joskus joku voittaa lotossakin.
Ei voi olla suhdetta ilman pettämistä.
Ei sen tarvitse aina fyysistä olla, riittää että on rakastunut/ihastunut toiseen osapuoleeen , joka ei ole puoliso, sekin on pettämistä ja tunne tasolla pahinta niistä.
Kunpa olisin jäänyt tietämttömäksi mieheni ihastuksesta. Sattuu vieläkin. Tyhmä kun kertoi.
Kuinka oikeassa oletkaan.Sattuu vieläkin vaikka pettäminen ei mennyt fyysiselle tasolle.
Se, että yleensä puoliso meni ja rakastui toiseen oli kamalaa.
Ja todellakin tyhmä mies kun kertoi, olisi omassa itsessään vain pitänyt pikku paheensa eikä satuttanut vaimo parkaa.
Nyt sitten kokoillaan itsetunnon rippeitä, että josko olisi taas jossain vaiheessa itsetunto tullut takaisin.
No on se tullut. Eniten käy sääliksi omaa miestä, joka antoi sen pikkinartun noin pöläyttää itseään.Ja se pikkunainen sille en osaa osoittaa minkäänlaisia myötätunnon tunteita, tyhmä, että antoi ukkomiehen vikitellä itseään.
Siis todella tyhmä nainen.Mutta niitähän on riittämiin täällä maailmassa, kunpa muut eivät joutuis samaisen asian kohteeksi.
Varoitan vain ukkomiehiä; älkää uskoko sitä pientä narttua joka niin keimailee, teillä on jotain arvokkaampaa kotona.
mitään, jos ihastuu johonkin toiseen ihmiseen. Se voi tapahtua vaikka bensa-aseman kassalla tai ruokakaupan kassajonossa. Näitä tapahtuu meille jokaiselle. Mutta siinä tulee se järki mukaan kuvioon (jos tulee), että lähteekö kehittelemään juttua pidemmälle.
Minusta miehesi teki oikein kun kertoi sinulle ihastumisestaan, vaikka se sinulle teki kipeää. Se osoittaa avoimmuutta ja rehellisyyttä sinua kohtaan ja tarkoittaa sitä, että ihastuminen ei sinällään tarkoittanut hänelle sen enempää.
Ja se miksi se sinuun sattui, johtui siitä, että itsetuntosi ei ole ihan niitä parhaimpia.
itsetunnon huonoudesta, sehän on näitä perus selityksiä. Kun saat itse lunta tupaan , mieti silloin sitä itsetuntoa, joka voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta kyllä senkin voi nujertaa!!!
tässä juuri on kyse: itsetunnosta. Eli aletaan vertaamaan itseä siihen toiseen ja miettimään mikä minussa on vikana kun en kelpaa. Ja miten minua voi loukata näin.
Ja on minullekin tullut lunta tupaan, mutta itsetuntoni ei siitä ole nujertunut. En ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan ja jos en sille yhdelle riitä, niin kelpaan jollekin toiselle. Ja jos parisuhteessa tekee itse kaikkensa, niin ei voi nujertua siitä, jos toiselle ei kelpaa. Silloin on vika siellä pettäjän nupissa.
Onhan niitä parisuhteita, joissa ei tapahdu pettämistä. Eikä se tarkoita, että niiden ihmisten elämä olisi tylsää.
Tiedän pareja, jotka pitävät yllä seksuaalista "virittyneisyyttään" erilaisten kivojen "kalujen ja muuntaumisleikkien avulla.
Suosittelen kaikille,. joilla on tunne, että seksielämä on tylsistynyt.
toisessa tai suhteessa vaan oman kallon sisällä. Ei voi odottaa toisen tekevän elämästäni hauskaa jne, Kyllä se on itsestä kiinni, sinulla on tylsää, olet siis tylsä ihminen. Silloin olisi aika alkaa työstää sitä omaa minää. Minusta itsestänihän se on kiinni miten maailman koen.
Voihan sitä uskotella ,että joku ihastus/rakastuminen tuo loputtoman huuman ja onnen, mutta kyllä jokainen järkevä ihminen tietää, että aika aikaansa kutakin. Se sama tylsä minä siellä pohjalla kuitenkin asuu ja astuu taas framille.
Olen tullut siihen tulokseen, että ei voi tehdä mitään sille asialle, että toinen menee vieraisiin. Se on sen pettäjän päänupissa se "vika".
Minulla on ollut kaksi pitää suhdetta ja kummassakin on mies mennyt vieraisiin.
Olen aina pitänyt itseäni ihan hyvänä puolisona: Pidän ulkonäöstäni huolta. Minulla on työpaikka, en elä toisen kustannuksella. En nalkuta. Teen lähes kaikki kotihommat. Mies saa aikaa omille harrastuksilleen niin paljon kuin haluaa ja lähden mukaan jos pyytää. Meillä tuoksuu usein tuore pulla ja olen hyvä kokki. Tykkään seksistä ja keksin siihen aina jotain piristyksiä ja hassutuksia.
Mutta ei se vaan riitä, silti on pitänyt mennä. *huokaus*
Annat ukolles pillua pysyy kotona.
miespuolinen ystäväni ei ole koskaan pettänyt vaimoaan, koska heillä seksi vieraan kanssa ei ole kiellettyä. Säännöt ovat selkeät; kaiken pitää tapahtua hyvin hienotunteisesti, salassa. Ja "toiselle" on tehtävä selkeästi selvästi sama asia sekä se, että suhde kestää niinkauan kuin kestää. Sitten se on loppu eikä yhteyksiä pidetä.
Minua taas mietityttää se, miksi kohistaan liikaa kakkosista, syrjähypyistä,uskottomuudesta. Elämä menee hukkaan, jos alkaa liikaa miettiä "voi tavatonta, onkohan puolisoni uskoton". Mieluummin voisi edes keksiä miten auttaa läheisiään tai vaikkapa kodittomia.
Ikävä kyllä sellaista suhdetta ei ole olemassa, jossa molemmat osapuolet olisivat toisilleen täysin uskollisia, aina, kaikessa.
Totean sen vain asiana, ilman sarkasmia tai moralisointia ketään kohtaan, jokainen ihminen on valintojensa uhri; tarkemmin sanottuna todelliset uhrit ovat niitä, jotka niistä valinnoista joutuvat kärsimään.
Oon ollu jos jonkinlaisissa suhteissa aikasemmin, avoliitossakin. Pettämistäkin on tapahtunut. Tähän nykyiseen suhteeseen ei voi edes verrata edellisiä suhteita. Tuntuu, että nyt vasta tiedän, mitä tarkoittaa rakastaa, kunnioittaa ja se, että tekis toisen puolesta mitä vaan! Ja tunnen itsessäni sen, että mies tuntee täysin samoin mua kohtaan. Kun suhteessa on kaikki tuo, ei tule mieleenkään edes vilkaista muita. Sä et kaipaa mitään muuta, sulla on rauha sisällä ja onni sydämessä.
Nyt mä tajuan, että tätä tunnetta oon ettiny koko elämäni. Ja voin laittaa pääni pantiksi, että mieheni ei petä ja saman vannon/tiedän itsestäni. Ei olla kumpikaan pettäjiä aikasemmissakaan suhteissa oltu..
Mu mielestä se vaatii Sen Oikean :) sen, jonka puolesta olisit aidosti ja harkitsematta valmis tekemään mitä vaan, jos siitä tulisi Hänelle parempi mieli/olo.