Erosin kahden vuoden avoliitosta, josta puuttui täysin yhteiset keskustelun aiheet, toisen ymmärtäminen, hellyys jne. En edes ymmärrä kuinka tähän suhteeseen ajauduin, ensimmäisen aika lisän otin pääsiäisenä, mutta mies halusi jatkaa ja muuttua, muutosta ei tapahtunut, joten muutimme eri huoneisiin elokuussa ja lokakuussa annoin sormuksen takaisin.
tilanne on outo siksi etten pääse muuttamaan vasta kuin vuoden alusta pois ja ex- mieheni on aivan tärähtänyt: lähettelee täysin sopimattomia meilejä sukulaisilleni ja ystävilleni sisältönä mm. Seksi elämämme, huoraamiseni, jota en ole harjoittanut, ym ylentävät aiheet.
nyt viimeisen kahden viikon aikana olen tutustunut mieheen, jonka kanssa kaikki vaan tuntuu synkkaavan täysin ja olemme alkaneet tapailla, kysymys kuuluukin: kauan pitäisi hellyyden ym kaipuu kieltää itseltään että olisi "säädyllistä" eron jälkeen alkaa tapailla uutta, mahtavaa ihmistä?
tarkoitukseni ei ole loukata tai muuta, päinvastoin haluaisin auttaa ex- miestäni elämässä eteenpäin, mutten tiedä miten.
tilanne on outo siksi etten pääse muuttamaan vasta kuin vuoden alusta pois ja ex- mieheni on aivan tärähtänyt: lähettelee täysin sopimattomia meilejä sukulaisilleni ja ystävilleni sisältönä mm. Seksi elämämme, huoraamiseni, jota en ole harjoittanut, ym ylentävät aiheet.
nyt viimeisen kahden viikon aikana olen tutustunut mieheen, jonka kanssa kaikki vaan tuntuu synkkaavan täysin ja olemme alkaneet tapailla, kysymys kuuluukin: kauan pitäisi hellyyden ym kaipuu kieltää itseltään että olisi "säädyllistä" eron jälkeen alkaa tapailla uutta, mahtavaa ihmistä?
tarkoitukseni ei ole loukata tai muuta, päinvastoin haluaisin auttaa ex- miestäni elämässä eteenpäin, mutten tiedä miten.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikä sinun velvollisuutesi ole "kannatella"exääsi!
Empatiaa voi toki toista kohtaan tuntea,mutta jos se menee säälin puolelle..ei sellainen auta exääsi eteenpäin!
Jokainen kokee eronsa eri tavalla,mutta pitää olla myös mahdollista jatkaa omaa elämäänsä..omalla tavallaan.
Ei kait ole mitään oikeaa tai väärää tapaa erota,
väkisin kun ei kenenkään kanssa voi,eikä ees tarvitse olla.
Ehkä sinun mieltäsi rauhoittasi,jos nyt vain tapailisit tuota uutta ihmistä...tutustuisit häneen rauhassa.Siten ois ehken helpompi uutta suhdetta jatkaa,kun olet sieltä "ex-paikasta"poissa!
Silloin ei ainakaan olisi sillä ex-puoliskolla mitään syytä sinua moittia,tai ainakin syytteiltä ois pohja pois.
Onnea uuteen alkuun!
mahodollisimman pian? Jos sinulla on oma asunto vuoden alusta, voisitko tämän joulukuun asua vaikka vanhempien/ystävien luona?
Jos ex-miehesi lähettää tuon tason viestejä sukulaisille, eikö olisi parasta lähteä sieltä ihan tosi sukkelaan?
Näin pääsisit itse jatkamaan omaa elämääsi. Mikä velvollisuus sinulla on auttaa exää eteenpäin, etenkin jos hän noin käyttäytyy?
Olen viikonloput ystävien nurkissa jo, mutta hekin ovat kaikki perheellisiä ym. Kyllä tässä loppu vuosi toivottavasti selvitään.
huono omatunto se kai kuitenkin vaivaa, vaikka tiedän etten ole tehnyt mitään väärää. Kiitos kannustuksesta ja ihanaa joulun odotusta. Minä se joulun pakkaan onnellisena uudesta kodista!
Se joka pettää toista kuuluu aina alimpaan pohjasakkaan! Lapsellista, raukkamaista, typerää ja rangaistavaa!!!!
Kuullostaa pahalta. Itselläni avovaimo sanoi 3 vuoden yhteiselon jälkeen, ettei jaksa enää ja haluaa erota. Siitä kuukausi eteen päin ja tuli baarissa se ensimmäinen mies ja jatkot ja loput voi arvatakin...
Miehenä voin sanoa, että se tuntuu helvetin pahalta (huolimatta siitä, että oma exäsi kohtelee sinua törkeästi, eikä ansaitse ystävyyttäsi!). Varsinkin jätettynä osapuolena seuraava exän seuraava mies tuntuu edelleen hylkäämiseltä, lopulliselta välittämisen loppumisena jne. Mutta on tarpeellista. Ero on prosessi ja sen jälkeinen ystävyys ei voi toimia, ellei toisesta voi välittää sen takia että voi jakaa asioita ja välittämistä ystävyyden tasolla. Helvetin vaikeaa se on, itselleni ainakin.
Elä elämääsi ja etene sen mukaan mikä tuntuu hyvältä (itse olen välttänyt erossa rationalisoimista ja järjellä ajattelua, siksi välit on vielä niin hyvät ja lämpimät). Jos välität exästäsi (ja jos se rupee olemaan ihmisiksi...) voit sen hänelle osoittaa, eikä siinä tuleva seurustelukumppani vaikuta siihen mitenkään. Tuntuu vain siltä, että exäsi ei ole kovin vastaanottavainen.
Ps. Olen ihan varma, että syy exän käytökseen on hyvin paljon sitä pahan olon sysäämistä, katkeroitumista jne. Väärin toki, mutta itselläkin ihan alussa oli tosi vaikeita fiiliksiä. Kaikki ei pysty käymään niitä mielessään läpi!
Niin ja autat entistä kumppaniasi parhaiten siten, että uskallat viedä eroa eteen päin siinä tahdissa mikä on sinulle parhaaksi. Aika (varsinkaan kun asutte yhdessä?) ei ole vastaus, vaan se että ero etenee kohti ystävyyttä tai lopullista "eroa". Samat askeleet on edessä kuukauden tai vuoden jälkeen...
Jos sinulle on tärkeää, että hän jaksaa ja pärjää sano se hänelle (taas mikäli kommunikaatio herran kanssa onnistuu...) Samoin on tärkeä kertoa hänen tekemistensä vaikutukset sinun suhtautumiseesi häneen. SINÄ ET OLE VASTUUSSA HÄNESTÄ, MUTTA VOIT TOKI "AUTTAA" JA TUKEA KUNHAN SE EI TAPAHDU SINUN ITSESI KUSTANNUKSELLA.
Suhteesta pois lähtenyt ja samalla pettänyt osapuoli ei lähdekään pois lopullisesti, vaan käy jatkuvasti vierailuilla. Miten sitten käy? Mulla sellainen tilanne. Haluaisin jo elää omaa elämääni, mutta hän ei päästä irti, vaan haluaa aina käydä mun luona melkein jopa päivittäin. Tietysti tuo lasta mun luoja jne, mutta liika on liikaa. Yrittää kuulemma olla mulle vain hyvä ja korvata kaiken aiheuttamansa pahan. Miten pettämisen ja toisen miehen luo muuttamisen voi korvata käymällä luona ja repimällä haavoja auki? Ne on onnellisia ne kaksi, mutta en halua enkä voi ymmärtää, miksi se vielä ramppaa mun luona.
Joo, ei mitenkään. Toi pettäminen tai muu turhaa kärsimystä suhteeseen tuovat eron syyt on kyllä niin syvällä, et en tiedä miten voi ystävyys tai muu onnistua.
Omassa hommassa on ystävyys erossa johtui varmaan just siitä, et exällä ei ollut muita kundeja tai muuta vastaavaa. Eikä ollu mullakaan muita naisia.
Sanotaan näin, että jos jätetyksi tuleminen tuntuu v****n pahalta, ni en voi kun kuvitella mitä se on jos jätetään toisen miehen takia. Sitäpaitsi, vaikka se seuraava sankari tulee siihen pyörimään eron jälkeen tai muuta, nin ei exän kanssa voi olla hyvä ystävä, jos ei kestä sitä seuraavaa apinaa...
Saako se siitä "ramppaamisesta" sitten itse jotain? Ehkä hakee hyväksyntää itselleen? Mutta eihän toi voi toimia, jos susta tuntuu tolta - Sehän on selvä!!! Samat sanat viestiketjun aloittajalle. Jos paras kaveri tuottaa tuskaa kannattaako sen kanssa pyöriä ja olla yhteyksissä? Ei kai exä eroo muistakaan ystävyyssuhteista loppujen lopuksi - tai ainakaan pitäis?
Toisaalta ihmisiähän tässä ollaan. Kyllähän se entinen seurustelusuhde siellä sydämessä muistuttaa olemassaolostaan pitkän aikaa (sillon on vaikee toisen ystävyyttä torjua)...
Sanotaan nåin jos kerra toinen pettää heitä sikseen!!
Anna mennä vaan ei se siitä kulu. Päinvastoin. Väljät lihakset saa treeniä. Ei sun tartte toitottaa kaikille että olet antanut sille uudelle killelle.
Siteeraan Elias Lönroottia:
"Jos banaani on tertussa, niin se on tertun oma asia."