Vapaaehtoisesti lapsettomia naisia

Salli mun NAURAA!!!Että ihan 22m sähän olet ihan lapsi vasta. Ite inhosin lapsia teininä, vauvakuume tuli vasta kun kolkyt meni rikki ja sehän on se luontainen aika muutenkin synnyttää.Mitäs sitten, jos olet edelleen tälläisen äijän kanssa...?Onneksi mainitsit tuon "ainakaan suhteen alussa..."Jos mies ei halua lapsia, se yleensä tarkoittaa tasan just sitä, suhteen alussa ja sen lopussa.

neitykälle kirjoitti:

Salli mun NAURAA!!!Että ihan 22m sähän olet ihan lapsi vasta. Ite inhosin lapsia teininä, vauvakuume tuli vasta kun kolkyt meni rikki ja sehän on se luontainen aika muutenkin synnyttää.Mitäs sitten, jos olet edelleen tälläisen äijän kanssa...?Onneksi mainitsit tuon "ainakaan suhteen alussa..."Jos mies ei halua lapsia, se yleensä tarkoittaa tasan just sitä, suhteen alussa ja sen lopussa.

rehellisiä tässä asiassa jo heti suhteen alussa? Olisi kaikille osapuolille paljon helpompaa. Juuri tuollaiset "...ei ainakaan suhteen alussa.." -lisäykset, vielä heittomerkeissä, eivät ainakaan minun luottamusta naissukukuntaan lisää.

Viime kerralla naisen tapailu päättyi kolmansille tai neljänsille treffeille, kun nainen (31 v) kertoi epämääräisesti ettei ehkä halua koskaan omia lapsia. Minä sitä miettimään, että mitä ne tuollaiset "ehkä koskaan" kommentit ovat, vielä kun kyseisestä naisesta huokui, että hän olisi hyvä äiti ja puhui siskon lapsistaan niin kiintyneesti. Jäin miettimään, että olisikohan niin että nainen antaa epämääräisiä vastauksia kuulostellakseen ensin miehen mielipidettä asiaan ja saadakseen mahdollisesta lastenvihaajamiehestä puristettua ulos jonkinlaisen ei ikinä -vastauksen, jonka jälkeen nainen toivottaisi hyvää loppuelämään yksikseen?

No, viisaana miehenä en tivannut asiaa sen enempää, enkä alkanut omia näkemyksiäni paasata, vaan ajattelin että jätetäänpä nainen muodostamaan mielipidettään rauhassa. Ei ole enää tapailtu. Kyllä mielestäni kolmekymppisellä naisella pitää olla tämä asia jo selvitettynä itselleen samoin kuin saman ikäisellä miehelläkin. Oma näkemys on myös osattava tuoda rehellisesti julki heti suhteen alkumetreillä, ettei kumpikaan haaskaa aikaansa. Asia on sen verran merkityksellinen, kun yritetään etsiä sitä oikeaa.

voisi olla... kirjoitti:

rehellisiä tässä asiassa jo heti suhteen alussa? Olisi kaikille osapuolille paljon helpompaa. Juuri tuollaiset "...ei ainakaan suhteen alussa.." -lisäykset, vielä heittomerkeissä, eivät ainakaan minun luottamusta naissukukuntaan lisää.

Viime kerralla naisen tapailu päättyi kolmansille tai neljänsille treffeille, kun nainen (31 v) kertoi epämääräisesti ettei ehkä halua koskaan omia lapsia. Minä sitä miettimään, että mitä ne tuollaiset "ehkä koskaan" kommentit ovat, vielä kun kyseisestä naisesta huokui, että hän olisi hyvä äiti ja puhui siskon lapsistaan niin kiintyneesti. Jäin miettimään, että olisikohan niin että nainen antaa epämääräisiä vastauksia kuulostellakseen ensin miehen mielipidettä asiaan ja saadakseen mahdollisesta lastenvihaajamiehestä puristettua ulos jonkinlaisen ei ikinä -vastauksen, jonka jälkeen nainen toivottaisi hyvää loppuelämään yksikseen?

No, viisaana miehenä en tivannut asiaa sen enempää, enkä alkanut omia näkemyksiäni paasata, vaan ajattelin että jätetäänpä nainen muodostamaan mielipidettään rauhassa. Ei ole enää tapailtu. Kyllä mielestäni kolmekymppisellä naisella pitää olla tämä asia jo selvitettynä itselleen samoin kuin saman ikäisellä miehelläkin. Oma näkemys on myös osattava tuoda rehellisesti julki heti suhteen alkumetreillä, ettei kumpikaan haaskaa aikaansa. Asia on sen verran merkityksellinen, kun yritetään etsiä sitä oikeaa.

Se lapsi asia on todella merkityksellinen ja jos joku ei osaa kantaansa heti tuoda julki niin ei kannata jatkaa. En minäkään voisi olla juupas tai ei juupas tyypin kanssa vaan se on joko tai ei. Teen valintani sen mukaan.

Minäkään en ole valintaani muuttanut enkä muutakkaan. Olen vapaa ehtoinen lapseton koko loppu ikäni ja lapsia en tarvitse mihinkään ikä kriiseihin tai yksinäisyyden poistamiseen.

Tunsin naisen joka oli vannoutunut lapseton kunnes löysi mielestään hyvän isä ehdokkaan, joka jäi kotiin hoitaan lasta naisen jatkettua uraansa. Naisella ei kiinnoistusta hoitaa itse lasta vaan teki sellaiselle miehelle joka jäi koti- isäksi.

Kolmekymppisen luulisi jo tietävän mitä haluaa ja "ehkä" sanoma kuullostaa siltä kuin lasta halutaan jos oikea tulee kohdalle. Minäkään en uskaltaisi suhdetta luoda "ehkä" tyyppien kanssa. Vaan ihmisen pitää olla varma kuin pässin lihaa mielipiteidensä kanssa jos uskaltaa luottaa johonkin. Tuntisiko kukaan itseään varmaksi jos alttarillakin sanottaisiin "ehkä" joopa, joo saattaisin rakastaa jne.

Hyvä kun hälytyskellosi soivat ja sinulla on psygologiaa ettet mene mihinkä tahansa halpaan. Viisas mies olet todellakin ja ottaisin sinut heti jos en olisi jo varattu.

yksilö kirjoitti:

Se lapsi asia on todella merkityksellinen ja jos joku ei osaa kantaansa heti tuoda julki niin ei kannata jatkaa. En minäkään voisi olla juupas tai ei juupas tyypin kanssa vaan se on joko tai ei. Teen valintani sen mukaan.

Minäkään en ole valintaani muuttanut enkä muutakkaan. Olen vapaa ehtoinen lapseton koko loppu ikäni ja lapsia en tarvitse mihinkään ikä kriiseihin tai yksinäisyyden poistamiseen.

Tunsin naisen joka oli vannoutunut lapseton kunnes löysi mielestään hyvän isä ehdokkaan, joka jäi kotiin hoitaan lasta naisen jatkettua uraansa. Naisella ei kiinnoistusta hoitaa itse lasta vaan teki sellaiselle miehelle joka jäi koti- isäksi.

Kolmekymppisen luulisi jo tietävän mitä haluaa ja "ehkä" sanoma kuullostaa siltä kuin lasta halutaan jos oikea tulee kohdalle. Minäkään en uskaltaisi suhdetta luoda "ehkä" tyyppien kanssa. Vaan ihmisen pitää olla varma kuin pässin lihaa mielipiteidensä kanssa jos uskaltaa luottaa johonkin. Tuntisiko kukaan itseään varmaksi jos alttarillakin sanottaisiin "ehkä" joopa, joo saattaisin rakastaa jne.

Hyvä kun hälytyskellosi soivat ja sinulla on psygologiaa ettet mene mihinkä tahansa halpaan. Viisas mies olet todellakin ja ottaisin sinut heti jos en olisi jo varattu.

Niin siis oma näkemykseni lapsiin ja lisääntymiseen on positiivinen. Aion niitä hankkia, kunhan löydän naisen jonka ajatusmaailma on samalla mallilla. Toki naiselle on muitakin kriteereitä ja edellistä paljon tärkeämpiäkin, mutta tässä asiassa en aio antaa periksi, ainakaan vielä.

Tuollainen epämääräisyys mielipiteissään vaan ei mielestäni sovi enää itseni ikäiselle naiselle. Miksi ei voi sanoa suoraan, että haluaa lapsia, jos sopiva kumppani sattuu kohdalle, mutta mikään elämän itseisarvo se ei ole ja ilmankin lasta pärjää, jollei sitä kumppania ole itselle tarkoitettu. Ärsyttää salamyhkäisyys ja tuuliviirikäytös joissain naisissa.

voisi olla... kirjoitti:

rehellisiä tässä asiassa jo heti suhteen alussa? Olisi kaikille osapuolille paljon helpompaa. Juuri tuollaiset "...ei ainakaan suhteen alussa.." -lisäykset, vielä heittomerkeissä, eivät ainakaan minun luottamusta naissukukuntaan lisää.

Viime kerralla naisen tapailu päättyi kolmansille tai neljänsille treffeille, kun nainen (31 v) kertoi epämääräisesti ettei ehkä halua koskaan omia lapsia. Minä sitä miettimään, että mitä ne tuollaiset "ehkä koskaan" kommentit ovat, vielä kun kyseisestä naisesta huokui, että hän olisi hyvä äiti ja puhui siskon lapsistaan niin kiintyneesti. Jäin miettimään, että olisikohan niin että nainen antaa epämääräisiä vastauksia kuulostellakseen ensin miehen mielipidettä asiaan ja saadakseen mahdollisesta lastenvihaajamiehestä puristettua ulos jonkinlaisen ei ikinä -vastauksen, jonka jälkeen nainen toivottaisi hyvää loppuelämään yksikseen?

No, viisaana miehenä en tivannut asiaa sen enempää, enkä alkanut omia näkemyksiäni paasata, vaan ajattelin että jätetäänpä nainen muodostamaan mielipidettään rauhassa. Ei ole enää tapailtu. Kyllä mielestäni kolmekymppisellä naisella pitää olla tämä asia jo selvitettynä itselleen samoin kuin saman ikäisellä miehelläkin. Oma näkemys on myös osattava tuoda rehellisesti julki heti suhteen alkumetreillä, ettei kumpikaan haaskaa aikaansa. Asia on sen verran merkityksellinen, kun yritetään etsiä sitä oikeaa.

Tässä iässä ei voi jäädä enää jossittelemaan vaan on otettava härkää sarvista ja kysyttävä suoraan mitä toinen on mieltä perheestä lähivuosina. jos vastaus on jossittelua, on peli melko selvä. Ei kannata tuhlata kalliita vuosia jossitteluun.Itsekin perheen haluaisin, mutta sellaisia miehiä tosi vaikea löytää kolmenkympin jälkeen, kun kaikki tuntuu jo olevan varattu eikä uusioperhe kiinnosta ajatuksena.(eli näitä kyllä perässä pörrää) Sorry vaan, jos tällä loukkasin yksinhuoltajia,se ei ole tarkoitukseni.Näillä miehillä vain on takana monesti tosi traagiset avioliitot äkäisine exineen, enkä haluaisi suhteen alulle tälläistä pohjaa, kun oma elämä hyvässä balanssissa nyt.

kolkyt ja risat kirjoitti:

Tässä iässä ei voi jäädä enää jossittelemaan vaan on otettava härkää sarvista ja kysyttävä suoraan mitä toinen on mieltä perheestä lähivuosina. jos vastaus on jossittelua, on peli melko selvä. Ei kannata tuhlata kalliita vuosia jossitteluun.Itsekin perheen haluaisin, mutta sellaisia miehiä tosi vaikea löytää kolmenkympin jälkeen, kun kaikki tuntuu jo olevan varattu eikä uusioperhe kiinnosta ajatuksena.(eli näitä kyllä perässä pörrää) Sorry vaan, jos tällä loukkasin yksinhuoltajia,se ei ole tarkoitukseni.Näillä miehillä vain on takana monesti tosi traagiset avioliitot äkäisine exineen, enkä haluaisi suhteen alulle tälläistä pohjaa, kun oma elämä hyvässä balanssissa nyt.

selvisi vasta pari kolme vuotta sitten. Tai sanotaanko niin, että olen nykyään sillä kannalla, että päätös lasten hankinnasta ja perheen koon kasvattamisesta on enemmän naisen päätös kuin miehen, mutta nykyään haluaisin tutustua paremmin vain sellaisiin naisiin, jotka haluavat perhettä myöhemmin kasvattaa. Aiemmin olin enemmän sillä kannalla, että nainen tekee päätöksen ja minulle käy kumpi tahansa vaihtoehto, mutta ei enää.

En itsekään ole kiinnostunut ns. ottoisän asemasta, joten jo aiemmin lapsia hankkineet naiset jäävät pois mahdollisuuksien rajoista. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta katson oikeudekseni asettaa joitain ehtoja, sillä olenhan itsekin elänyt melko pidättäytyväistä ja askeettista elämää tiettyjä periaatteita noudattaen. Jos suhteen toinen osapuoli olisi jo paljon enemmän elämän ihmeitä ja menetyksiä kokenut kuin minä, niin tuskin olisimme tunteiden kanssa samalla tasolla. Jotain ainutlaatuista haluaisi jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle se ainutlaatuisuus olisi myös yhtä uutta kuin minulle.

juttu... kirjoitti:

selvisi vasta pari kolme vuotta sitten. Tai sanotaanko niin, että olen nykyään sillä kannalla, että päätös lasten hankinnasta ja perheen koon kasvattamisesta on enemmän naisen päätös kuin miehen, mutta nykyään haluaisin tutustua paremmin vain sellaisiin naisiin, jotka haluavat perhettä myöhemmin kasvattaa. Aiemmin olin enemmän sillä kannalla, että nainen tekee päätöksen ja minulle käy kumpi tahansa vaihtoehto, mutta ei enää.

En itsekään ole kiinnostunut ns. ottoisän asemasta, joten jo aiemmin lapsia hankkineet naiset jäävät pois mahdollisuuksien rajoista. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta katson oikeudekseni asettaa joitain ehtoja, sillä olenhan itsekin elänyt melko pidättäytyväistä ja askeettista elämää tiettyjä periaatteita noudattaen. Jos suhteen toinen osapuoli olisi jo paljon enemmän elämän ihmeitä ja menetyksiä kokenut kuin minä, niin tuskin olisimme tunteiden kanssa samalla tasolla. Jotain ainutlaatuista haluaisi jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle se ainutlaatuisuus olisi myös yhtä uutta kuin minulle.

Nimenomaan tuo ainutlaatuisuus eli veit sanat suustani .Molemmille ensimmäinen ja yhteinen lapsi/lapset olisi sitä jotain. Samoista taustoista on helpompi askeltaa eteenpäin. Toki ensin se hyvä parisuhde siihen alustaksi ja avot!

juttu... kirjoitti:

selvisi vasta pari kolme vuotta sitten. Tai sanotaanko niin, että olen nykyään sillä kannalla, että päätös lasten hankinnasta ja perheen koon kasvattamisesta on enemmän naisen päätös kuin miehen, mutta nykyään haluaisin tutustua paremmin vain sellaisiin naisiin, jotka haluavat perhettä myöhemmin kasvattaa. Aiemmin olin enemmän sillä kannalla, että nainen tekee päätöksen ja minulle käy kumpi tahansa vaihtoehto, mutta ei enää.

En itsekään ole kiinnostunut ns. ottoisän asemasta, joten jo aiemmin lapsia hankkineet naiset jäävät pois mahdollisuuksien rajoista. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta katson oikeudekseni asettaa joitain ehtoja, sillä olenhan itsekin elänyt melko pidättäytyväistä ja askeettista elämää tiettyjä periaatteita noudattaen. Jos suhteen toinen osapuoli olisi jo paljon enemmän elämän ihmeitä ja menetyksiä kokenut kuin minä, niin tuskin olisimme tunteiden kanssa samalla tasolla. Jotain ainutlaatuista haluaisi jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle se ainutlaatuisuus olisi myös yhtä uutta kuin minulle.

Voi kamala miten tietämättömästi kirjotat, toivottavasti et ole samanlainen...
Miten päätös lasten hankinnasta voi olla naisen? Mikä on sun osuus?
Elämänkokemus niin hyvässä kuin pahassa antaa aina ihmiselle jotain jos sen osaa oikealla tavalla ottaa.
Jos etsit kaltaistasi elämää kokematonta kumppania, kehotan sinua hakeutumaan... teinien pariin. Aikuisista et voi haaveillakaan.

Äimistynyt kirjoitti:

Voi kamala miten tietämättömästi kirjotat, toivottavasti et ole samanlainen...
Miten päätös lasten hankinnasta voi olla naisen? Mikä on sun osuus?
Elämänkokemus niin hyvässä kuin pahassa antaa aina ihmiselle jotain jos sen osaa oikealla tavalla ottaa.
Jos etsit kaltaistasi elämää kokematonta kumppania, kehotan sinua hakeutumaan... teinien pariin. Aikuisista et voi haaveillakaan.

Minulleko vastasit?
Tottakai päätös perheen perustamisesta on aina yhteinen, mutta itse olen sitä mieltä, että omasta elämästäni lähtee ainakin kävelemään sellainen mies, joka lapsia ei halua. Sillä siisti.(/jos niitä ei saa luontaisesti jostain syystä, on adoptio ihan yhtä hyvä mahdollisuus) Elämänkokemusta voi olla myös lapsettomilla ja yleensä valitettavan paljon onkin. Olenko mielestäsi kokematon, koska minulla ei ole vielä lapsia?Vai käsitinkö kirjoituksesi väärin?

kolkyt ja risat kirjoitti:

Minulleko vastasit?
Tottakai päätös perheen perustamisesta on aina yhteinen, mutta itse olen sitä mieltä, että omasta elämästäni lähtee ainakin kävelemään sellainen mies, joka lapsia ei halua. Sillä siisti.(/jos niitä ei saa luontaisesti jostain syystä, on adoptio ihan yhtä hyvä mahdollisuus) Elämänkokemusta voi olla myös lapsettomilla ja yleensä valitettavan paljon onkin. Olenko mielestäsi kokematon, koska minulla ei ole vielä lapsia?Vai käsitinkö kirjoituksesi väärin?

Ensin raskausaika muutaman kerran. Siitä voi jo muodostua vuosia. Synnytys ei ainakaan ennen ollut siitä helpoimmasta päästä, joten ihan lämmöllä suosittelen.
Sitten alkaa itkut ja lapsen sairastelut. Moni ei kymmeneen vuoteen silmän täyttä nuku.
Minä olen omista lapsistani todella onnellinen, mutta voin kyllä sanoa, että lapseton nainen ei vielä niistä asioista tiedä yhtikäs mitään.
Jos on yli kolmikymppinen, niin ei miehet juuri huoli, koska lapsensaanti on jo epävarmaa, vallankin jos ei ole ensimmäistäkään ja jos on jokin vika siinä menee vuodet poikineen ja turha siitä adoptiosta on puhua, Suomessa ei juuri ole adoptoitavaa ja mies haluaa omia biologisia lapsia.

Totuuden torvisoittoa kirjoitti:

Ensin raskausaika muutaman kerran. Siitä voi jo muodostua vuosia. Synnytys ei ainakaan ennen ollut siitä helpoimmasta päästä, joten ihan lämmöllä suosittelen.
Sitten alkaa itkut ja lapsen sairastelut. Moni ei kymmeneen vuoteen silmän täyttä nuku.
Minä olen omista lapsistani todella onnellinen, mutta voin kyllä sanoa, että lapseton nainen ei vielä niistä asioista tiedä yhtikäs mitään.
Jos on yli kolmikymppinen, niin ei miehet juuri huoli, koska lapsensaanti on jo epävarmaa, vallankin jos ei ole ensimmäistäkään ja jos on jokin vika siinä menee vuodet poikineen ja turha siitä adoptiosta on puhua, Suomessa ei juuri ole adoptoitavaa ja mies haluaa omia biologisia lapsia.

Olet poikkeuksellisen sivistymätön teksteistäsi päätellen. Tekstisi ovat ala-arvoista luettavaa enkä viitsi jankata asiasta mikä ei perille tunnu menevän.Sääli että omaat noin kapeakatseisen elämänkatsomuksen.Lopetetaan tähän, kiitos ja hei!

kolkyt ja risat kirjoitti:

Olet poikkeuksellisen sivistymätön teksteistäsi päätellen. Tekstisi ovat ala-arvoista luettavaa enkä viitsi jankata asiasta mikä ei perille tunnu menevän.Sääli että omaat noin kapeakatseisen elämänkatsomuksen.Lopetetaan tähän, kiitos ja hei!

lue vähän lääketieteellisiä julkaisuja, niin löytyy faktaa naisen todellisesta hedelmällisestä iästä.
Monelle tulee vaihdevuosioireet jo 40 kieppeillä ja hormonihoidot yms. ei yleensä enää vanhempana tuota tulosta ja ko. hoidot ovat erittäin raskaita.
Kyllä miehet ovat viisaita. Kyllä he tietävät, jos lapsia haluavat, minkäikäisen naisen haluavat lapsiensa äidiksi. Eli yli 30 v naisella on kova kiire, jos jotain vielä meinaa.

kolkyt ja risat kirjoitti:

Olet poikkeuksellisen sivistymätön teksteistäsi päätellen. Tekstisi ovat ala-arvoista luettavaa enkä viitsi jankata asiasta mikä ei perille tunnu menevän.Sääli että omaat noin kapeakatseisen elämänkatsomuksen.Lopetetaan tähän, kiitos ja hei!

siinä, että puhuu pelkkää FAKTAA, HYVÄNEN AIKA SENTÄÄN. OLETKO JÄRJILTÄSI?
Jos lapseton nainen ei tiedä vielä mitään, mitä on lasten hoitaminen, niin onhan se kumma, miksi tavallinen ihminen ei tiedä mitään tähtitieteestä, vai pitäisikö tietää.
Onneksi luonto on järjestänyt asiat niin, että niistä asioista ei etukäteen tiedä, siitä kovasta rasituksesta, niin ihminen hankkii lapsia ja huomaa ne ongelmat vasta sitten, kun lapset ovat olemassa. Totta kai asiat ovat näin.
Minulla oli onneksi äitini apuna, kun lapset olivat pieniä. Saivat rakkautta roppakaupalla.

Järki jäässä, ei voi mitttt... kirjoitti:

siinä, että puhuu pelkkää FAKTAA, HYVÄNEN AIKA SENTÄÄN. OLETKO JÄRJILTÄSI?
Jos lapseton nainen ei tiedä vielä mitään, mitä on lasten hoitaminen, niin onhan se kumma, miksi tavallinen ihminen ei tiedä mitään tähtitieteestä, vai pitäisikö tietää.
Onneksi luonto on järjestänyt asiat niin, että niistä asioista ei etukäteen tiedä, siitä kovasta rasituksesta, niin ihminen hankkii lapsia ja huomaa ne ongelmat vasta sitten, kun lapset ovat olemassa. Totta kai asiat ovat näin.
Minulla oli onneksi äitini apuna, kun lapset olivat pieniä. Saivat rakkautta roppakaupalla.

Kirjoitin nuo molemmat edeltävät tekstit. Taidan hankkia itselleni elämän.

Totuuden torvisoittoa kirjoitti:

Ensin raskausaika muutaman kerran. Siitä voi jo muodostua vuosia. Synnytys ei ainakaan ennen ollut siitä helpoimmasta päästä, joten ihan lämmöllä suosittelen.
Sitten alkaa itkut ja lapsen sairastelut. Moni ei kymmeneen vuoteen silmän täyttä nuku.
Minä olen omista lapsistani todella onnellinen, mutta voin kyllä sanoa, että lapseton nainen ei vielä niistä asioista tiedä yhtikäs mitään.
Jos on yli kolmikymppinen, niin ei miehet juuri huoli, koska lapsensaanti on jo epävarmaa, vallankin jos ei ole ensimmäistäkään ja jos on jokin vika siinä menee vuodet poikineen ja turha siitä adoptiosta on puhua, Suomessa ei juuri ole adoptoitavaa ja mies haluaa omia biologisia lapsia.

toiseenkin ketjuun ja koska täällä palstalla kertaus on opintojen äiti :) niin toistetaanpa: adoptio on pitkä prosessi, mutta aivan mahdollinen, tuttavapiirissä on kokemusta. On miehiä, jotka pitävät adoptiota ihan varteenotettavana vaihtoehtona lasten saamiselle.

Koska miehet ovat alkaneet synnyttää? Heh, olet takuulla mies. Jos olisit nainen, tietäisit takuulla enemmän naisen hedelmällisestä iästä ja siitä, ettei se pääty kolmenkymmenen jälkeen kuin seinään. Näistä asioista keskustellaan erikoislääkärien vastaanotolla.

edellinen kirjoitti:

Kirjoitin nuo molemmat edeltävät tekstit. Taidan hankkia itselleni elämän.

En hankkikkaan elämää ihan vielä.

miehiä jotka ei halua lapsia. Pidän kyllä lapsista kovasti kun niitä sopivassa määrissä pääsee kavereiden luona näkemään, ehkä sen takia olen parin juniorin kummikin. Omia lapsia en kuitenkaan tunne haluavani. Ikääkin on "jo" 29 mutta tuntuu ehkä turhan suurelta taakalta omat lapset. Joku saattaa vastata että oma itsekkyys on syynä siihen, mutta en täysin allekirjoita sitäkään väittämää.

No for offspring kirjoitti:

miehiä jotka ei halua lapsia. Pidän kyllä lapsista kovasti kun niitä sopivassa määrissä pääsee kavereiden luona näkemään, ehkä sen takia olen parin juniorin kummikin. Omia lapsia en kuitenkaan tunne haluavani. Ikääkin on "jo" 29 mutta tuntuu ehkä turhan suurelta taakalta omat lapset. Joku saattaa vastata että oma itsekkyys on syynä siihen, mutta en täysin allekirjoita sitäkään väittämää.

Noniin... Totta tosiaan kun tossa lueskeli muiden vastauksia niin rupesi epäilyttämään. Oman kantani olen ehkä osittain itselleni perustellut silläkin puhumattomalla verukkeella että sen hetkisestä tyttöystävästä ei olisi uskonut äitihahmoa löytyvän. Jos käännetään homma päälaelleen ja spekuloidaan että uudesta tyttöystävästä ilmaantuisi se todellinen "äitihahmo" joka tuntuu olevan kenelle tahansa unelmaäiti; mites sitten suu pannaan. Eikä tämä ole mikään Freud-ajatelma vaan ihan lapsen parasta ajatellen. Muuttuisiko oma vakaumus? Ehkä olen tapaillut vääriä ihmisiä vaikka se vaipparuletti tuntuukin jotenkin kaukaiselta ajatukselta.

...tuota vaihtoehtoa olen kans pohtinut. Toisella kierroksella olevilla miehillä vaan tuppaa usein olemaan sitä jälkikasvua - ja mikäli lapset ovat sen verran vanhoja, etteivät enää asu kotona/tule joka toinen viikonloppu isukin luokse, on mieskin jo aika vanha... Suo siellä, vetelä täällä ;)

n30+ kirjoitti:

...tuota vaihtoehtoa olen kans pohtinut. Toisella kierroksella olevilla miehillä vaan tuppaa usein olemaan sitä jälkikasvua - ja mikäli lapset ovat sen verran vanhoja, etteivät enää asu kotona/tule joka toinen viikonloppu isukin luokse, on mieskin jo aika vanha... Suo siellä, vetelä täällä ;)

kivoja ja itse asiassa toimin vapaaehtoisessa työssä, jossa järkätään tenaville kaikkea kivaa iltapäivien kuluksi.Pidän siis lapsista niin kauan kuin ne ovat toisten.
Jos miehellä on hyvinkasvatettuja lapsia, asia on ok, mutta itse en siihen rumbaan lähde alusta alkaen, eli en halua itse hedelmöittyä :)

En mäkään kyllä mitään vaaria itselleni mieheksi halua.

Voisin antaa sulle mun exän numeron. Itse en törmää koskaan muihin kuin niihin, jotka ei perhettä halua.Ja ilmeisesti ne jotka ei halua, törmää niihin jotka haluaa. Annetaankohan me jotain vääriä signaaleja miehille, vain onko tämä vain tuurista kiinni?