Meillä on paljo opittavaa

Mitäpä tuohon on muuta lisättävää, että kuin...

"meddy1 (1 week ago)
This guy is cool and he knows how to put woman in her place! "

kiitos tuosta linkistä, pistin sen kirjanmerkkeihin.
Vaimon hakkaaminen islamissa näyttäisi olevan käytäntö. Hakkaamista tapahtuu myös muiden uskontojen piirissä ja pakanoiden keskuudessa. ja otetaan sekin huomioon ettei pelkästään mies ole aina hakkaaja, ainakaan kotoisassa Suomessamme vaan, myös naiset ovat "väkivaltaistuneet".
Vastoittain oli julkisesti keskustelua lasten kurituksesta... suomalaiset näyttivät hyväksyvän ruumiilliset kuritukset, jos lapsi ei tottele vanhempiaan.

Väkivallan oikeus jakaa mielipiteitä aina. Mikä on puollustuksen ja tarpeettoman väkivallan raja?

Meidänkin parisuhteessamme, niin auvoisalta kuin se kuulostaakin, on väkivaltaa. Minä olen lyönyt miestäni parikin kertaa suutuspäissäni ja hän on kimpaantunut siitä sitten ja sitten ei ota enää selvää kuka on uhri ja ketä lyödään kun on rähäkkä päällä. Omasta mielestäni aloittajana olen syyllinen, jos mies aloittaa hän on sitten syyllinen. Onko syy Koraanissa vai Raamatun opeissa ei ole tietoa eikä väliä.
Molemmat inhoamme väkivaltaa mutta suuttumuksen hetkellä olemme molemmat käyneet toisiimme käsiksi, vaikka se ei ole tarpeellista.
Tiedostamme tämän ongelman mutta silti ärsytämme toisiamme suuttumuspisteen yli. Kun toinen nostaa käden toista vastaan se on kostettava ja yleensä vielä kovemmin. Aivan kuin haluaisimmekin elää näin vaikka se rasittaa kumpaakin ja suhdetta.
Kerran kuussa pitää ottaa matsia ja kyllä sen kaikki muutkin tutut (myös muslimi miehet) tietävät kun miehellä on käsissä verinaarmuja ja minulla on pari mustelmaa.
Moittivat miestäni ja lohduttavat minua, ja minä otan vastaan lohdutuksen vaikka olen osasyyllinen ja vittumainen akka.
Parikin miehen kaveria on uhannut hakata miestäni, jos hän tekee minulle mustelmia. Kiitän kohteliaasti ja sanon sen olevan tarpeetonta.

Minä en pitäisi kuitenkaan kummankaan uskontoa syyllisenä, ainoita syyllisiä olemme me.
Muilla pareilla ei ole tällaista, kaipa meillä on sitten liikaa tempperamenttia. Nyt on ollut taas pitkään rauhallista ja mukavaa vastapainoksi.
Itse yritän pitää huolen, että se jatkuisi... eipä näistä asioista mielellään puhu... varsinkaan kun ei itse tunne olevansa pelkkä uhri ja oikeutettu sääliin.
Kaipa se sitten menee nuoruuden ja hulluuden piikkiin. Vanhempi miehen kaveri tuumaa aina kun alamme riidellä hänen aikanaan, että voi teitä lapsia;D Hän itse on sitä mieltä, että käsi, joka hakkaa ei voi silittää.
Sovimme riidat ja väkivaltaisuudet vimeistään seuraavana päivänä herättyämme (tappelemme yleensä illalla kun molemmat ovat väsyneitä ja kärttyisiä ja työn rasittamia.

Yleensä mies tekee aloitteen aamulla ja minä vielä möksötän ja muistelen pahalla ja haudon kostoa ja olen kitkerän katkera. Lopulta katsotaan mitä ollaan toiselle tehty kysytään itseltämme ja toisiltamme mikäs se tappelun ja riidan aihe taas oli kun ei muisteta. Luvataan olla ärsyttämättä ja satuttamatta toinen toistamme, eletään sovussa (seuraavaan kuukauteen asti) Mies saattaa vielä ostaa minulle kakkua tai muuta herkkua oman tunnon tuskissaan ja minä saatan luvata iltahieronnan.

Opeilla ja kaytannolla ei ole mitaan tekemista keskenaan. Kaytannossa kukaan mies ei kunnioita niitakan valtuuksia joita Koraani/imaani naiseille antaa..Varsinkin jos muslimimies on ei musliminaisen kanssa naimisissa niin vedotaan siihen, etta eivat ne "oikeudet" sinua koske, kun et ole muslimi...

Joten plus miinus ja nolla