Seurustelin n. 3 vuotta raittiin (20 v) alkoholistin kanssa.
Kihloissa olimme puolet tuosta ajasta. Yhdessä olomme aikana hän häipyi omille teilleen muutaman kerran. Ei selityksiä, kun hain takaisin.
Eilen hän lähti taas. Tunnistin merkit jo paljon aikaisemmin, mutta en voinut kysyä häneltä mitään. Hän suuttui aivan silmittömästi, jos kysyin esim että onko kaikki hyvin.
Onko jollain toisella kokemusta tällaisesta?
Kuinka olette selvinneet? Mitä teen, etten ottaisi tai pyytäisi häntä enää takaisin?
Olen jo 55-vuotias. Tulen hyvin taloudellisesti toimeen yksin, mutta kaipaan miestä rinnalleni.
Kihloissa olimme puolet tuosta ajasta. Yhdessä olomme aikana hän häipyi omille teilleen muutaman kerran. Ei selityksiä, kun hain takaisin.
Eilen hän lähti taas. Tunnistin merkit jo paljon aikaisemmin, mutta en voinut kysyä häneltä mitään. Hän suuttui aivan silmittömästi, jos kysyin esim että onko kaikki hyvin.
Onko jollain toisella kokemusta tällaisesta?
Kuinka olette selvinneet? Mitä teen, etten ottaisi tai pyytäisi häntä enää takaisin?
Olen jo 55-vuotias. Tulen hyvin taloudellisesti toimeen yksin, mutta kaipaan miestä rinnalleni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voimia sinulle! Itse taidan olla tämän taipaleen alkupäässä. ehkä jonain päivänä kirjoitan samanlaisen tarinan.
Toivon, ettei sinun tarvitsisi kokea samaa ja että sinun tarinallasi olisi onnellinen loppu. Koko ajan pohdin, että mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Henkinen väkivalta on anteeksiantamatonta ja sellaiseksi tämän luokittelisin.