Olemme erään miehen kanssa kiinnostuneita toisistamme ja menossa siihen suuntaan että alamme seurustella. Se ei kuitenkaan vielä tunnu sopivalta, sillä väliltämme on puuttunut tähän asti kokonaan läheisyys. Olemme siis nyt muutamia kertoja tavanneet (tunsimme toisemme kyllä aikaisemminkin).
Emme ole siis pussanneet tai edes halanneet vielä. Tämä asia tuntuu jotenkin häiritsevän minua, vaikka koko ajan ajattelenkin että kyllä se sitten tapahtuu kun on oikea ajoitus jne. Olisiko jollain samoja kokemuksia? Ollaan nimittäin molemmat vähän ujoja ihmisiä ja melko kokemattomiakin, haluaisin jo omasta puolestani edetä tässä suhteessa. Ehkä pelkäämme että hyvin alkanut juttu tyssää kiirehtimiseen. Pitäisiköhän minun vain rohkaista mieleni ja ottaa miehen kädestä kiinni tai halata jossain sopivassa tilanteessa, vaikkei toinen vaikuttaisikaan siltä että sen juuri silloin tekisi. Vaikea juttu minulle vaikka saattaa ehkä jostakin tuntua pikkujutulta :)
Emme ole siis pussanneet tai edes halanneet vielä. Tämä asia tuntuu jotenkin häiritsevän minua, vaikka koko ajan ajattelenkin että kyllä se sitten tapahtuu kun on oikea ajoitus jne. Olisiko jollain samoja kokemuksia? Ollaan nimittäin molemmat vähän ujoja ihmisiä ja melko kokemattomiakin, haluaisin jo omasta puolestani edetä tässä suhteessa. Ehkä pelkäämme että hyvin alkanut juttu tyssää kiirehtimiseen. Pitäisiköhän minun vain rohkaista mieleni ja ottaa miehen kädestä kiinni tai halata jossain sopivassa tilanteessa, vaikkei toinen vaikuttaisikaan siltä että sen juuri silloin tekisi. Vaikea juttu minulle vaikka saattaa ehkä jostakin tuntua pikkujutulta :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoitin, että ikä on vain numero, niin nyt se ei ole... Riippuu aivan iästäsi miten vastaisin :), joten en osaa.
Niin, olemme molemmat parikymppisiä. Nyt jos asia selkiytyisi ja joku osaisi kommentoida :)
Ellette tosiaan ole vielä halanneet ettekä pussanneetkaan niin - vähän ns. "vain ystävyydeltä" vaikuttaa tuo. Ystävyydestä tosin voi tulla rakkautta, mutta en silti usko, että seksielämästä mitään kovin aktiivista tulee. Tai muutenkaan läheisyyshakuista :). Mutta ellei sitä kumpikaan toivo, niin mikäs siinä sitten.
PS. Eikö sisälläsi yhtään kutkuta? Haluaisitko suudella, helliä hyväillä, lääppiä yms. ;)??? Olen vähän huono vastamaan kysymykseesi, koska hormonit ovat todellakin jyllänneet sisälläni siinä määrin, ettei koskaan ole ollut epäselvyyttä suhteen laadusta... Tooosi vieraalta tuntuu ajatus, että vasta kuukausien päästä hoksaisin "tuon kanssa haluan seurustella".
suhdetta nykyisen, pitkäaikaisen, kumppanini kanssa, olimme molemmat kokemattomia ja toisillemme ensimmäisiä parisuhteen joka alueella. Niinpä me ratkaisimme tilanteen puhumalla. Oli ilmiselvää, että molempia poltteli ja himotteli koko ajan toisen seurassa, mutta käytännön toteuttaminen tuntui kuitenkin kynnykseltä. Me ihan vain kyselimme toisiltamme "olisiko meidän jo soveliasta, voisikohan jo, ehkä medän jo pitäisikin". Siitä se eteni, ja vaikka etenimme suoraan toimintaan kohtuullisen nopeasti, emme ole missään vaiheessa epäilleet sitä ennenaikaiseksi - olimmehan tunteneet jo lähes kymmenen vuotta.
Turha suhteista on tehdä liian vaikeita, ne osaavat olla sitä muutenkin aina välillä - monet asiat selviävät parhaiten, kun ei yritä harjoittaa telepatiaa vaan juttelee.
Todellakin sisälläni kutkuttaa ja mielelläni haluaisin edetä jutussamme läheisyyden sarallakin. En todellakaan tarkoita, että haluaisin heti hypätä hänen kanssaan sänkyyn vaan sellaista söpöä hellittelyä nyt aluksi. On siis selvää, että vastapuoli on kiinnostunut minusta, kun sitä häneltä tässä aiemmin tiedustelin. Eiköhän edistymistä tapahdu kun vain maltan odotella rauhassa. Välillä vain pistää miettimään, että onkohan jotain pielessä, you know! ;)
Tunsin erään miehen noin vuoden verran ennen kuin uskaltauduin suutelemaan häntä. Olimme tuohon asti vain kavereita, kunnes sitten en voinut itselleni mitään vaan suutelin häntä suulle ja hän vastasi suudelmaani. Ei kannata hoputtaa, jos tiedät, että hän on vapaa ja kiinnostunut sinusta. Kaikki kyllä etenee omalla painollaa :)
Tutustuin itse viime kesänä ikäiseeni mieheen, pitkään tapailtiin ja tuntui, että asia ei "lähde käyntiin" edes mm. pussaamisen merkeissä.
Molemmat ollaan ujoja, elämänkokemusta kyllä molemmilla takana.
Sitten yhtenä iltana otin ja pussasin ja siitä se sitten lähti! Edelleen ollaan yhdessä ja tykätään pussata ;)ja paljon muuta... Joten rohkeasti vaan! Hyvää joulua teille!
Jos suora toiminta ujostuttaa, kysy vaikka jonakin sopivana hetkenä "miltä susta tuntuisi jos otan sua kädestä kiinni". Todennäköisesti toinen antaa vastauksen, jonka jälkeen voit siirtyä sanoista tekoihin.
...on se ensimmäinen askel tehtävä. :) Tiedän, ei se niin kamalan helppoa ole, omalle miehelleni riitti lopulta rohkaisuksi juhannusjuhlat ( joita vietimme alunperin kumpikin omissa kaveriporukoissamme, mutta sattumalta samassa paikassa... ).
Jälkeenpäin olen kuullut, että mies sai käyttää tähän ensimmäiseen "siirtoonsa" kaiken rohkeutensa, siitäkin huolimatta, että oli kuulemma aika varma, etten ottaisi sitä pahalla.
Hyvää kannatti odottaa, eikä se lämpö ja läheisyys ole minnekään kadonnut vieläkään.