Kun tuolla toinen kehuu, kuinka on perheellinen ja käy muualla viikonloput..mitä olen joskus perheenäitien kanssa keskustellut, se on raskasta että yksin hoitaa huushollin. Toisaalta, lomilla on ollut vaikeaa kun toinen onkin siinä haitoilla koko ajan ja loma mennyt riitelyksi.
Mutta omat vanhempani olivat työnarkomaaneja. Ihan tasapainoisia meistä lapsista on tullut. Mutta itse en tunne vanhempiani kohtaan mitään tunteita, he ovat olleet minulle täysin yhdentekeviä vieraita ihmisiä. Sain kuulla moitteita siitä, kun en itkenyt äitini hautajaisissa. En osannut. Lapsuudenkotini ei ole minulle kiva kyläpaikka tai kotitalo, vaan paikka jossa käyn pelkän velvollisuudentunteen vuoksi, en siksi, että haluaisin käydä. Se on paikka, jossa minä olen tehnyt kotityöt sillä aikaa kun muut elivät nuoruuttaan, koska äitini ei esimerkiksi koskaan siivonnut, vaan minä tein sen jo 7-vuotiaasta alkaen, sitä ennen meillä olikin aina sotku. Aloin huolehtia kotitöistä ekaluokkalaisena sen jälkeen, kun koulukaverit kysyivät, miksi teillä on aina noin sotkuista.
Eli ehkä lapset eivät kärsi siitä, että MINÄMINÄ-tyypit elävät työnteolle mennen vaikka hevonkuuseen, mutta älkää odottako niitä lapsianne vanhainkotiin vierailulle. Hylätyillä lapsilla on oikeus olla välittämättä.
Mutta omat vanhempani olivat työnarkomaaneja. Ihan tasapainoisia meistä lapsista on tullut. Mutta itse en tunne vanhempiani kohtaan mitään tunteita, he ovat olleet minulle täysin yhdentekeviä vieraita ihmisiä. Sain kuulla moitteita siitä, kun en itkenyt äitini hautajaisissa. En osannut. Lapsuudenkotini ei ole minulle kiva kyläpaikka tai kotitalo, vaan paikka jossa käyn pelkän velvollisuudentunteen vuoksi, en siksi, että haluaisin käydä. Se on paikka, jossa minä olen tehnyt kotityöt sillä aikaa kun muut elivät nuoruuttaan, koska äitini ei esimerkiksi koskaan siivonnut, vaan minä tein sen jo 7-vuotiaasta alkaen, sitä ennen meillä olikin aina sotku. Aloin huolehtia kotitöistä ekaluokkalaisena sen jälkeen, kun koulukaverit kysyivät, miksi teillä on aina noin sotkuista.
Eli ehkä lapset eivät kärsi siitä, että MINÄMINÄ-tyypit elävät työnteolle mennen vaikka hevonkuuseen, mutta älkää odottako niitä lapsianne vanhainkotiin vierailulle. Hylätyillä lapsilla on oikeus olla välittämättä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nimittäin tuo lapsuuden kuvaus.
Työläisperheen tenavana minut raahattiin alle 10-vuotiaana maatalojen perunapellolle nostotalkoisiin.
Siinä vaiheessa oli leuhkaa kun jaksoi nostaa täyden ämpärin kärriin.
11-vuotisena pantiin eka kerran yksin 3:n kilometrin vesimatkan päähän yksin pöllin kuorintaan.
Viikot havumajassa, viltti varusteena.
14-vuotisena koko kesäloma verokirjalle.
Sen jälkeen tietysti kaikki lomat töissä.
Eniten vitutti se että armeijaan menoon saakka täytyi antaa tilipussi avaamattomana muorille.
Kerjätä täytyi omiin, vähäisiin tarpeisiin.
Tietysti täytyi tehdä haja-asutusalueen OK:n kotityöt. Lumityöt, vesien kantamiset, halkikuurihommat ym.
Isäukko oli kiva mutta äitini pahansisuinen perkele, kuolemaansa saakka.
Oli muuten helppo lähteä intin jälkeen sveduihin siitä huushollista!
Omat penskamme olemme opettaneet työn tekoon ja ennen kaikkea vastuun kantamiseen.
Ilmeisesti vähemmin vaurioin kuin omalla kohdallani.
Itse kuulun siihen ryhmään joka on tarvittaessa hakenut käntyn mistä se on löytynyt.
Perhe muutti aina mukana, tietenkin.
Kun penskat lähestyivät esikouluikää hankimme omakotitalon, vaimo oli jo jäänyt lasten kanssa kotiin ja minä pysyin vuosikausia samassa työpaikassa.
Penskojen yläaste/lukio vaiheessa puri jälleen vaellusvietti ja lähdin tuohon moittimaasi elämäntapaan.
Ilmeisesti kuitenkin vaurioitta.
Siitä huolimatta tai sen ansiosta, parisuhteemme on erinomaisessa kunnossa.
Nyt olemme testanneet sitä eläköitymättä useita vuosia täysiaikaisella yhteiselämällä.
Laiskottelemme, harrastamme, matkustamme useita kertoja vuodessa, yhteensä useita kuukausia.
Vaimo matkustelee penskojen kanssa.
Etäisyydestä huolimatta olemme yhteydessä, ei niinkään muodollisten ajnkohtien vaan asioiden puitteissa.
Jne.
Mutta, olen todella sitä mieltä että elämäntilanteen salliessa ei kannattaisi juuttua johonkin suppeaan elinpiiriin vaan katsoa asioita hieman laajemmin ja pitemmällä aikajänteellä.
Ei aina kaikki ole niin pirun kivaa!
Jos joskus ei ole keljua niin ei kivakaan tunnu kivalta!
Ps. Ei meidän muija kokenut huushollin hoitamista raskaana. Kuta kuinkin säädyllisesti käyttäytyvät penskat jotka osallistuivat töihin.
Perheen raha-asiat hän hoiti yksin. Minä pidin huolen riittävistä resursseista.
Ehti siinä ohessa vielä suunnittelemaan ja valmistelemaan jokavuotiset, koko perheen voimin tehdyt, omatoimiset lomamatkat.
Ehkä tämä elämäntapa ja ajatusmaailma ei sovi kaikille.
Toimeentulon hankkimisen suhteen olen kuitenkin melko huumorintajuton.
Niin makaa kuin petaa!
antaa tunneköyhyyttä niin sitä sitten saa mitä tilaa, vanhana kun odottelee niitä lapsia sinne kyläilemään sinne maallisen matkan viimeisen petin viereen. Olisiko syytä teidän vanhempien tätäkin puolta elämässä jo ajatella?
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Olen kokenut saman. Molemmat vanhemmat aina työn pauloissa ja/tai umpiväsyksissä. Toinen kuoli kesken pois, toinen jatkoi samaa rataa. Perhe-elämästä ei tietoa.
Eli sitten on näitä vanhempia tai ehkä vain toinen vanhempi, jonka joka päiväsen elämän täyttää omasta työstä puhuminen ja jaarittelu roskasarjat telkusta. Ja sitä puhetta työstä on kuunneltava. Jos jotain muuta yrität väliin puhua omista asioista se saa ehkä hymähdyksen aikaiseksi tai sitten siittä omasta työstä löytyy vastaava esimerkki. Joka täytyy tietenkin kertoa. Ja lopulta kukaan perheestä ei uskalla kyseenalaistaa tätä iän ikuista työpaskan jauhantaa. No ennemmin tai myöhemmin tuo kostautuu.
Suoraan sanoen karttelen nykyään ihmisiä, jotka uhraa koko elämänsä työlle ja siittä puhumiselle.
Eräässä työpaikassa jossa tuurasin erästä kesälomailijaa. Niin tämä kesälomailija ihmetteli työstä palattuaan, että miksei hänelle soiteltu lomalla ja kysytty neuvoa mihinkään :)
Itselläni kun ei ole tapana vaivata lomailijoita työasioilla. Tai jos vaivaan, niin kyseessä on joko maailmanloppu tai hengenhätä johon tällä lomailijalla on ratkaisu. Mutta tämmöistä ongelmaa ei ole vielä tullut.
No yritän itse olla viisaampi ja pitää pääni kiinni iän ikuisesta työpaskan jauhannalta.
Ja lähden lasten kanssa mieluummin vaikka metsään lnkille enkä jää katsoon jotain saatanan roskasarjaa telkusta.
Kiitos tämä helpotti hieman.
...No yritän itse olla viisaampi ja pitää pääni kiinni iän ikuisesta työpaskan jauhannalta.
Ja lähden lasten kanssa mieluummin vaikka metsään lnkille enkä jää katsoon jotain saatanan roskasarjaa telkusta.,,
Hienoa, ehkä tässä maailmassa on vielä toivoa. Toivottavasti sinun laillasi ajattelevia ja toimivia löytyy enemmänkin.
Taitaa olla niin, että nämä uraohjus-vanhemmat tuottavat joko heitä paremmin toimivia jälkeläisiä tai sitten häiriintyneitä. Eikös ne Heinojen tappajatkin olleet uraohjus-vanhempien jälkeläisiä, joilla ei olisi ollut tarvetta hankkia epämääräisin keinoin varallisuutta.
Niin, itselleni on silti työttömyys vaikea asia, sillä suvussamme on sangen menestynyttä porukkaa, professoria, johtajaa yms, toki duunareitakin. Näissä se ero, että kaikki asuvat isojen kaupunkien liepeillä. Minä en silti ole ollut valmis lähtemään muualle, koska puolisokin reissaa ja lasten etu on se tärkein. En viihdy tässä pienessä pohjoisessa kaupungissa, mistä en ole edes kotoisin, joten kyse ei ole mistään kotiseuturakkaudesta, vain rakkaudesta perheeseen.
Omat lapseni ovat suht. tasapainoisia ja onnellisen oloisia. Ehkä jotain kertoo se, kun työsuhteeni loppui kesää vasten lasteni ollessa sen ikäisiä, että nuorin oli juuri ekaluokan lopettanut. "Ihana, meillä on oma äiti kesän hoitamassa", huudahti nuorimmaiseni. Sieltähän se totuus tuli. Jos joskus valitan työn puutteessa, tulee vieläkin tämä nuorin halaamaan ja sanomaan, että mutta olethan sinä hoitanut meitä. Kyllä se halaus on arvokkaampi kuin raha tai muiden mielipide.
Joka tapauksessa, perheenäitihän tekee aina väärin. Jos ei lähde muualle töihin, on loinen. Jos lähtee, on kylmä. kun hylkää perheensä. Eli milloinkaan ei yhteiskunnan silmissä tee oikein. Sitten jos lapsetkin jättää tekemättä, on itsekäs, eli nainen teki mitä teki, aina se on jonkun mielestä väärin.
...Joka tapauksessa, perheenäitihän tekee aina väärin. Jos ei lähde muualle töihin, on loinen. Jos lähtee, on kylmä. kun hylkää perheensä. Eli milloinkaan ei yhteiskunnan silmissä tee oikein. Sitten jos lapsetkin jättää tekemättä, on itsekäs, eli nainen teki mitä teki, aina se on jonkun mielestä väärin...
Teet upeaa työtä. Näin sanon, vaikkei itselläni ole lapsia. Olen kuitenkin joutunut paljon lapsien kanssa tekemisiin, joten tiedän hiukan, mitä turvallinen lapsuus merkitsee... Ole ihan hyvillä mielin kotiäiti, teet varmasti ihan yhtä paljon tämän yhteiskunnan hyväksi tai ehkä enemmänkin, kuin kukaan uraäiti.
jos kaikki jo viimeinkin alkaisivat oivaltaa tämän totuuden että, kukaan muu kuin oma äiti (taikka isä) on paras hoitaja sille lapselle. Ja tulee paljon edullisemmaksi yhteiskunnallekin jos toinen vanhemmista huolehtii täysipäiväisesti siitä jälkikasvustaan.
Yksinhuoltajillekin pitäisi tämä sama mahdollisuus keinolla tai toisella antaa. Mutta aina löytyy näitä "kasvatettuja" parkumaan sitä kun heille ei kerran niin ei sitten muillekaan mitään. Kateus se vie vaikka kalat vedestä, pääsisipä siitä taakasta jokainen niin elämä olisi kaikilla paljon mukavampaa ja tasapainoisampaa.
Typerääkin typerämpää touhua tämä että, äiti jolla on monta lasta vie ne lapset päiväkotiin päiväksi ja menee toiseen päiväkotiin kaitsemaan lapsia koko päiväksi jotta perhe saa syödäkseen. Ja yhteiskunta maksaa viulut. Hölmöläisten touhua!