Onko muilla samanlaisia kokemuksia kun meillä. Olemme yli kolmekymppinen pariskunta ja meillä ei ole lapsia. Naimisissa on jo oltu kauan ja yhdessäkin toistakymmentä vuotta ja vieläkin aina välillä törmätään siihen että anoppi jyrää meidät kun meillä ei ole lapsia niin meitä kohdellaan kuin pahaisia teinejä. Muutama vuosi sitten jopa miestäni opastettiin että mitä tulisi laittaa juhliin päälle. Lähdin ulos siinä vaiheessa ettei tulisi sanottua pahasti. En haluaisi todellakaan riidellä mutta jotenkin loukkaa kun ei pidetä aikuisena ja järkevänä ihmisenä. Onneksi mieheni on se joka sanoo takaisin ja muistuttaa äitiään meidän iästä ettei minu ole tarvinnut sitä monastikaan tehdä sillä en tosiaan halua riitoja mutta en hyväksy tuota kohteluakaan. Onneksi tässä vuosien varrella kehitys on ollut parempaan suntaan mutta niin hitaasti niin hitaasti.
Asenteita
iso tyttö jo
4643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin kertoa että se lasten syntymä ei muuta mitään, voi olla että asiat jopa pahenee. Tsemppiä!
Juuh. Tuttu juttu täällä tuo anopin tietäväisyys! Koetti saada minut, miniänsä juttuun mukaan, minkä koin varsin kiusalliseksi: Kantoi vaatehuoneestaan miesten juhlapukuja, paitaa jne. (mieheni vaatteita jäänyt vanhempiensa kotiin muuton yhteydessä) ja yritti saada minut päättämään mitä mieheni tulisi pukea päällensä juhliin mentäessä. Koetin sanoa, että jospa mieheni itse valitsee. Kiusallista, kiusallista, sanon minä!
kokemuksia.
piikitellään, kun en tykkää joistain ruokalajeista, ja sitten kysytään kuin pieneltä lapselta että oletko maistanut kuitenkin. perkele kun alkoi savu nousta päästä. kukaan ei varmasti ymmärrä miten alkoi suututtaa.
ja toinen asia että kun en tykkää, sanotaan nyt vaikkapa herneistä, niin sanoi anoppi sitten pojalleen että syö nyt sitten täällä kun et kotonasi saa. minä kysyin ai että mitä? htäkähti kun varmaan ajatteli etten uskalla kysyä mitä asialla tarkoitti. kovasti alkoi sitten vetää asiaa takaisin. sitten sanoin että meiltä kyllä löytyy herneitäkin pakkasesta,vaikken minä niitä syö. aiemmin kun olin laihempi,eikä ruokaa mennyt alas niin paljoa, sitä asiaa seurattiin ja tarkkaan. kyllä voivoteltiin ihan suureen ääneen asiaa. nyt kun syön hieman enemmän niin ihmetellään suureen ääneen että kylläpäs se maistuu! niin että mitään et pysty syömään ilman kenenkään seurantaa. jo karkkien syönnistä tulee sanomista. olen siis ihan normaalikokoinen ja aikuisia ihmisiä molemmat,ei lapsia.
että joskus vi****aaa!
Luulen ja melkein uskon niin!!Hän on näyttänyt"kyntensä"niin seurusteluaikanamme,naimisiin mennessämme,aikana jolloin ei ollut vielä lapsia ja nyt kun niitä on..Hän syyttää joka asiasta miniäänsä(siis minua).Tuntuu,että vaikka naapurin koira paskantais verta...niiiin-sekin on minun vika!!!-Yritän tästä parhaiten selvitä sillä,että ajattelen,että"HÄNEN PÄÄSSÄÄN SE VIKA ON.."Mutta,kieltämättä:JOSKUS AHDISTAA!