Mitäs miehet sanotte tämmöisestä: ex-poikaystäväni, jonka kanssa seurustelin 17-vuotiaana puolisen vuotta, ja jonka olen tavannut viimeksi seitsemän vuotta sitten otti minuun yhteyttä. Ei ole kuulemma päässyt yli, ja kysyi että tahtoisinko yrittää uudelleen. Siis, pitäisikö olla huolissaan ja passittaa parantolaan?
kukkuu vai epätoivoinen vain?
ronjashka
8808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika on kullannut muistot. Nyt se on saanut joltain kenkää ja kuvittelee, että helpoin tapa saada nainen, on soitella kaikki ex:t läpi. Onhan näistä kuultu.
Minä ainakin olisin huolissani, jos joku noin pitkän ajan jälkeen edelleen oikeasti elää menneisyydessä.
Huolestuttaa vaan se, että kun seurustelin teinityttönä tuon pojan kanssa niin pojalla oli jo silloin häiriintyneitä taipumuksia: oli patologisen mustasukkainen, alistava, väkivaltaisuuteen taipuvainen, pakkomielteinen, jne. Parasta olisi kai olla vastaamatta.
Oma elämäni tähän mennessä suurin rakkaus oli edellinen viiden vuoden suhteeni. Erosta on vähän yli vuosi aikaa, ja alan jo olla toipunut pikku hiljaa. Miten voi mennä toipumiseen puolen vuoden suhteesta 7 vuotta?
on se että ylipäänsä ottaa suomalaiseen naiseen yhteyttä
Eikö nopea "En halua" vastaus olisi paikallaan.
sullekin, miten vaimo voi, et kai vaan laiminlyö aviollisia velvollisuuksiasi täällä pyöriessäsi, et kuitenkaan ole enää töissäkään joten what..?
iskeny jonkun sortin kolmenkympin kriisi päälle :-) Ihmisellä on pahan olon hetkellä taipumus alkaa muisteleen aikoja jolloin kaikki oli hyvin ja elämä onnellista,suurimmalla osalla meistä ne parhaat vuodet ja onnellisimmat hetket (ainakin omasta mielestämme) sijoittuivat tonne 16-20 ikävuoden hujakoille (kaikki oli uutta ja hienoa) , siks on myös aika luonnollista et sen aikaisia tyttöystäviä muistelee kaiholla vielä vuosienkin päästä.
ps. oliks se selvinpäin kun otti yhteyttä, jos aika kultaa muistot niin humala koristelee ne vielä timantein kaupan päälle :-)
..että kukkuu on.;D
Ei tossa sinänsä mitään, että yhteyttä ottaa ja näin. Ei musta avautumisessakaan sinänsä. Sensijaan se pisti silmääni, että olitte seurustelleet aikanaan puoli(!) vuotta. Siitä kukkuu- spekulointini vahvasti.;)
Ensirakkaudet jne. esim. kyllä ovat ihmisille usein sellaisia mieleenjääviä, mutta tuo "yrittää uudelleen" on noin pitkän ajan jälkeen kyllä jo aika paha. Etenkin, jos ette tässä viimeisinä vuosina ole olleet missään tekemisissä/ yhteyksissä.
Mä varmaan olisin vastaavassa tilanteessa kohtelias, mutta suora. Loukkaamiseen ei lienisi tarvetta, mutta suoraan pitäis herralle ilmoittaa se ajankohta, mitä nyt eletään & miten kenenkin elämä ns. makaa.;D
Parantola- ratkaisua varmaan kannattaa kelailla sitten, jos ex- "seurustelukumppani" ei ns. sisäist sun ajatuksiasi.
*olisko ollu joku kännipuhelu tms.?*
Ketusta sen toisen ajatuksia oikein tietää ? Haluaa tahi ei, turhaa puuhaa tuollaista täältä on kysellä. Oikeaa vastausta ei saa kuin kyseiseltä ihmiseltä itseltään.