Olen ihan ymmälläni; ollaan oltu pian 30v naimisissa, sain pari vuotta sitten tietää, että miehellä on suhde toiseen, nuorempaan naiseen. Suhde jatkuu edelleen. Tiedän, että aina kun mieheni häviää teilleen, hän menee tuon naisen luo. Eroa hän yritti edelliskesänä, mutta ei pystynyt viemään sitä läpi ja jäi kotiin - mutta piti silti myös tuon toisen naisen... Meillä on "sisarelliset" välit, lapset ovat jo omillaan. Enkä kerta kaikkiaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Tiedän ja näen miehestäni, että hän todella rakastaa tuota toista naista, mutta velvollisuus pitää hänet kotona. Jotenkin masentaa, ja on voimaton olo, kun alan miettiä heitä.. Haluaisin ratkaisun tähän kaikkeen, mutta samlla pelkään, että hän sittenkin jättää minut!
neuvototomana
leena1955
7574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tilannetta vuosia sivusta. Et hyödy pitemmän päälle tällaisesta liitosta mitään. Eroa sinä itse ja ala elämään omaa elämää. Kyllä sinullekin vielä onni löytyy. Älä jää roikkumaan tuollaiseen mieheen enää
samaa olen itse ajatellut, mutta sitten toisaalta kaikki tämä historia yhdessä...Ei meillä ehkä mitään kauhean kiihkeätä ole koskaan ollut, nuoresta asti yhdessä. Näitä naisia on miehelläni ollut ennenkin, mutta tämä tuntuu olevan erilainen tapaus, kun ne aiemmat jutut. Pahin pelko on nyt hellittänyt, kun tuo ei enää ole erosta puhunut, muttei edelleenkän tunnu olevan henkisesti läsnä iltaisin; mieli kun on jossain muualla, ja arvaan missä.. Lapsemme sanovat samaa.. En oikein tiedä siitä erosta - toisaalta ja toisaalta.. vahva pitäisi ainakin olla henkisesti. Olen ehkä jotenkin niin riippuvainen hänestä, kuitenkin.Joulusta tulee ainakin kunnon perhejoulu, mutta jo joulupäivänä mieheni juoksee sen toisen naisen luo ja arvaan, mitä ohjelmassa on...
ja äidinrooli ei ole normaali parisuhde.
Miehesi ei eroa kyennyt loppuun viemään, vie sinä. Miksi jatkaa kulisseja ja hiljaa hyväksyä? Ei se ole hyvä malli lapsillesikaan.
Eron jälkeen vasta tajuaa missä ja minkälaisessa suhteessa on suostunut elämään. Turhaan, mutta mitäs sitä ei lasten ja läheisten eteen olisi valmis kestämään? Enää en siedä, eikä tarvitse.
Eroa nopeasti. Sinusta huomaa ettet arvosta itseäsi enää. Mitä saat tuollaiselta mieheltä? Itse olen eronnut juuri tuosta syystä miehestäni 2kk sitten. Ero on ollut ja on edelleen hirivittävän vaikea, mutta en nähnyt muuta mahdollisuutta. Jos mies on jonkun toisen, se on sitten piste. Sydämeen sattuu joka päivä, koska minä en olisi halunnut meille käyväm näin 15v jälkeen. Olen joutunut kovettamaan itseni ainakin toistaiseksi siinä onnistuneena enemmän tai vähemmän, mutta päivä kerrallaan. Nyt omassa asunnossa (jossa ei ole kylläkään kuin patja toistaiseksi) tajuan kuinka tuhoisaa minulle olisi ollut ylipäätään jatkaa tietäen, että miehellä on toinen. Se on minusta pahinta , mitä toinen voi avioliitossa toiselle tehdä. nyt siis kokoan itseäni ja jonain päivänä ehkä näen taas valoa. Haluan vain sanoa sinulle, että kyllä sinäkin pystyt ottamaan oman elämäsi haltuun. Tee se itsesi vuoksi.
käsiisi ja toimi. En ole oikein koskaan päässyt selville näitten vierastavien miesten logiikasta. Eivät itse lähde hakemaan eroa, vaikka jatkavat toisen naisen kanssa. Onko se sellaista vätystelyä, jossa likainen työ jätetään vaimolle; eron hakeminen, lapsille ja sukulaisille kertominen, pesän selvittäminen, omaisuuden jakaminen, asunnon myyminen. Koko se henkisesti raskas tehtävä ja avioliiton rauniot jätetään vaimon setvittäväksi, sen osapuolen joka ei edes eroa halunnut. Ja tilastot kertovat, että vaimo on hakijana suurimmassa osassa avioeroja. No totta hitossa, koska joutuvat lopulta itse toimimaan.
Hae yksipuolisesti eroa, jätä miehesi kylmän rauhallisesti riidatta ja löydä uusi mies rinnallesi. Tule onnelliseksi ja huomaat, että miehesi suhde tähän rakastajattareen päättyy yllättäen sinä hetkenä, kun ystävällisesti informoit löytäneesi uuden miehen. Näin on käynyt lähipiirissäni ei yhdessä eikä kahdessa vaan useammassa tapauksessa.
Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat kertoneet oman näkemyksensä tähän tilanteeseeni; on ollut vahvistavaa lukea kommenttejanne.
Eroa minäkin olen ajatellut, mutta se tuntuisi siltä, kuin julistaisi epäonnistuneensa. Olen muuttanut kotoa suoraa mieheni kanssa yhteen ja ero ja elämän alkaminen yksin ja omillaan tuntuu jotenkin vaikealta. Eihän tämä tilannekaan herkkua ole; sain juuri kuulla, että mieheni on ollut jouluostoksilla tämän naisensa kanssa ja rakentavat ilmeisesti jossain muodossa myös yhteistä joulua - vaikka sitten kotona istuukin lastensa ja lastenlastensa seassa, tätä naista ilmeisesti ajatellen....
Yöllä tulee myöhää viereeni nukkumaan, kun on koko illan tekstitellyt tämän naisen kanssa kaipaustaan..
Kipeätähän tämä on. On kuulemma esitellyt veljelleen ja tämän perheelle naisystävänsä ja purjehtivat yhdessä kesällä. Minä kun en halunnut lähteä, otettiin "varanaiseni" mukaan.
Meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita eikä muutenkaan mitään yhteistä, kuin lapset ja talo, jossa asumme - niin ja velat!
Huokaus! Jos joulun jälkeen jaksaisi alkaa tehdä siivousta omassa elämässään...
Asenteesi on avoin. Koet tappion, osaat surra sitä mitä tulee surra. Sinulle on hyvin helppo sanoa että ei muuta kuin 'framåt'. Valinnat on jo aikoja sitten tehty, mutta sinä olet se, joka saa jotakin aikaiseksi. Menestystä poluillesi.