Ongelma on siinä, että suurin osa kavereista on jo löytänyt oman naisensa vierelleen. Osa on muutenkin jo entisiä kavereita, minun seurani ei kiinnosta.
Kaverit eivät siis halua lähteä enää ravintolaan, eikä mihinkään muuallekaan. En minä tarvitsisi pelkästään viinan tai muiden päänsekoittajien täyttämää biletystä, vaan monenlainen muukin vapaa-ajan vietto kävisi. Sen nyt minkä ehtisin, opiskelut vie suuren osan aikaa, ja satunnaiset paskaduunit myös. Jos olisin parisuhteessa, olisi aikaa enemmän, koska olisin vähemmän stressantunut, opiskelut sujuisivat helpommin ja rahatkin riittäisivät jotenkin. Yksin on vaikea selvitä, kun kaikki kaatuu...
Mutta niin, jos jonkun naisen haluaisin vielä löytää, sellaisen, joka minut hyväksyisi, niin ihan ekaksi tarvitsisi tavata naisia. Tavata ihmisiä yleensäkin. En enää tapaa muuta kuin muutamia kavereitani, ja niitäkin niin, että menen kaverin luokse, ja istun sen ja sen tyttöystävän/ vaimon kanssa iltaa. Opiskelupaikan ihmisistä en ole ikinä pitänyt, ja ne ovat minua huomattavasti nuorempiakin. Silloin, kun kaveripiireissä järkätään jotain isompia tapaamisia, minä en usein kuulu kutsuttujen joukkoon, sillä parit kutsuvat iltaa viettämään lähinnä toisia pareja, sekä ehkä joitain naisten sinkkuystäviä. Parien miesosapuolilla on ilmeisesti vähemmän valtaa kutsuttavien suhteen (tai sitten kaverinikaan eivät halua minua sinne...).
Olen siis loukussa. Ei ole mitään väylää enää, mistä edes yrittää löytää nainen. En tapaa enää sinkkunaisia missään. Ravintolaankaan ei viitsi mennä yksin, se on paitsi tylsää ryypätä yksinään, myös täysin turhaa hommaa naisten iskemisen kannalta. Jokainen tietää, että naiset eivät pidä yksinään olevista miehistä.
Jotta mitäs tässä pitäis tehdä?
Kaverit eivät siis halua lähteä enää ravintolaan, eikä mihinkään muuallekaan. En minä tarvitsisi pelkästään viinan tai muiden päänsekoittajien täyttämää biletystä, vaan monenlainen muukin vapaa-ajan vietto kävisi. Sen nyt minkä ehtisin, opiskelut vie suuren osan aikaa, ja satunnaiset paskaduunit myös. Jos olisin parisuhteessa, olisi aikaa enemmän, koska olisin vähemmän stressantunut, opiskelut sujuisivat helpommin ja rahatkin riittäisivät jotenkin. Yksin on vaikea selvitä, kun kaikki kaatuu...
Mutta niin, jos jonkun naisen haluaisin vielä löytää, sellaisen, joka minut hyväksyisi, niin ihan ekaksi tarvitsisi tavata naisia. Tavata ihmisiä yleensäkin. En enää tapaa muuta kuin muutamia kavereitani, ja niitäkin niin, että menen kaverin luokse, ja istun sen ja sen tyttöystävän/ vaimon kanssa iltaa. Opiskelupaikan ihmisistä en ole ikinä pitänyt, ja ne ovat minua huomattavasti nuorempiakin. Silloin, kun kaveripiireissä järkätään jotain isompia tapaamisia, minä en usein kuulu kutsuttujen joukkoon, sillä parit kutsuvat iltaa viettämään lähinnä toisia pareja, sekä ehkä joitain naisten sinkkuystäviä. Parien miesosapuolilla on ilmeisesti vähemmän valtaa kutsuttavien suhteen (tai sitten kaverinikaan eivät halua minua sinne...).
Olen siis loukussa. Ei ole mitään väylää enää, mistä edes yrittää löytää nainen. En tapaa enää sinkkunaisia missään. Ravintolaankaan ei viitsi mennä yksin, se on paitsi tylsää ryypätä yksinään, myös täysin turhaa hommaa naisten iskemisen kannalta. Jokainen tietää, että naiset eivät pidä yksinään olevista miehistä.
Jotta mitäs tässä pitäis tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älkää sanoko, että netistä. Kokeilin sitä joitain vuosia sitten, ja tajusin, että nettideittailussa asetelma on täysin vääristynyt. En ole tarpeeksi hyvä mies pärjätäkseni sillä kentällä, en vaikka en pitäisi mitään vaatimuksia etsimäni naisen suhteen. Netti on pelimiesten, rahamiesten ja muiden sellaisten kenttää.
itselläni vähän samantyyppinen tilanne.. Jotenkin vähän surettaa, että paluuta vanhojen (pariutuneiden) kaverien kanssa hengailuun ei taida olla enää koskaan. Koska en halua vielä lyödä hanskoja tiskiin ja istua joka ilta kotona kutomassa sukkaa, niin on ollut pakko hakeutua puoliväkisin uusiin porukoihin.
Ja välillä tulee sielläkin aika epätoivoinen olo, koska sen lisäksi, että tuntee ne tyypit paljon huonommin, niin ovat nuorempia, vähemmän yhteistä jne.
Mutta, jos tyttöjä etsit, niin yhtenä vinkkinä voisin antaa työväenopiston tms. kurssit. Kyllä siellä eri ikäsiä naisia piisaa!
kiinnostaa sua ja aloita uusi harrastus. Sinkkuja on Suomessa ihan tautisesti :), joten et ihan ainoa kyllä ole. En minäkään menisi yksin ravintolaan, en itse asiassa kovin usein kaksintaankaan.
Pitää paikkansa, että välienpito ystävään vähenee tuntuvasti, kun toinen löytää kumppanin. Mutta edelleen, niitä parittomia on Suomessa niin paljon, että varmasti löydät mukavan naisen rinnallesi.
Voithan lähteä seuranhakuun myös sillä mielellä, että kummankin sukupuolen edustajat ovat tervetulleita tuttavuuksia. Kun kaveripiiri laajenee, todennäköisyys tavata naisia luonnollisen tuntuisissa tilanteissa kasvaa.
...taitaa olla monelle tuttu tilanne, mulla on kaverit myös mökkiintyneet pahasti sen jälkeen kun löysivät naisen itselleen. Ironista kyllä, varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi nousee nettideitti; baarista saa pelkkiä panoja, ja duunissa / harrastusten parissa on valikoimat yleensä aika minimaaliset. Tosin nettideitti toimii vaan jos vaihdetaan valokuvia.
...tota vastausta et siis nimenomaan halunnut kuulla. :-)
Mulla oli sama ongelma useita vuosia sitten.
Kaverit pariutu ja osa muutti muualle.
Kävin lavatanssin peruskurssit ja aloin käymään lavoilla.
Se tietysti vaatii tiettyä asennetta, luonnetta ja soitettavan musiikin hyväksyntää.
Täällä mun kotiseudulla on useita lavoja ja suoraan sanottuna kyllä sieltä löytää!
Usko vaan mua!
Jotkut paikat ovat oikein sinkkulavojen maineessa.
Monet treffit on tullut järjestettyä lavoilla tapaamien naisten kanssa ja seurusteltuakin pariin otteeseen.
Ikinä ei kukaan tule kotoa hakemaan.
Sama on tilanne. Suurin osa kavereista on jo löytänyt miehen ja perustaneet perheenkin. Heidän järjestämänsä illanvietotkin ovat sitten tarkoitettu perheellisille ja aina saan tuntea olevani jotenkin ulkopuolinen. Perheelliset ystäväni näkevät toisiaan esimerkiksi lähtemällä lastensa kanssa leikkipuistoon. Sinkkukaverini asuvat toisella paikkakunnalla, enkä pysty näkemään heitä kovinkaan usein. Opiskella yritän itsekin ja paskaduunia painaa siinä sivussa.
"Opiskelupaikan ihmisistä en ole ikinä pitänyt, ja ne ovat minua huomattavasti nuorempiakin."
Sama juttu.
"Yksin on vaikea selvitä, kun kaikki kaatuu... "
Sama tunne.
Valitettavasti en osaa auttaa, mutta ainakaan et ole "ongelmasi" kanssa yksin.(laiha lohtu)
Joo, sama ongelma täälläkin. Asiaa ei helpota yhtään se, että olen aika vastikään eronnut. Eli koko tilanne on aika uusi. Ei ole ollut ns. omaa elämää, ja se elämä minkä olen onnistunut nyt sinkkuaikanani rakentamaan, on kovin yksinäinen. Toki harrastuksissa tapaa ihmisiä, mutta kun lajit ovat joko miehisiä tai yksilölajeja, niin ei siellä vastakkaista sukupuolta tapaa.
Baariin ei todellakaan kannata mennä yksin, naiset karttavat kuin ruttoa. Joskus harvoin pääsee aina kaveriporukalla liikenteeseen, mutta se on niin harvinaista että yleensä sitten tulee otettua ihan liikaa alkoholia naisten etsintää ajatellen. Muutenkin tuntuu että baarit eivät ole niitä paikkoja, joista minunlaiseni mies löytäisi naisia.
No eipähän tässä sitten auta muu kuin uskoa ja toivoa siihen, että "se oikea" tulee vastaan silloin kun sitä vähiten odottaa. Onhan tässä vielä aikaa.
Minä vain menen yksin joka paikkaan. Niin ravintolaan syömään ja juomaan, kuin elokuviin ja harrastuksiinkin. Ystävilläni on niin erilainen elämäntilanne, ettei heistä ole menoseuraksi.
Olenkin tutustunut moneen mukavaan ihmiseen. Yhden hyvän ystävänkin olen löytänyt opiskelujeni parista (opiskelen työni ohessa). Myös uudelta työpaikalta on tullut paljon tuttuja, mutta heihin pidän mielelläni hiukan etäisyyttä työni luonteen vuoksi.
Ihmiset ovat erilaisia. Minä olen erittäin voimakas introvertti, siis viihdyn erittäin hyvin itseksenikin. Ymmärrän kyllä, että ekstrovertillä voi olla vaikeuksia lähteä yksin mihinkään, mutta sitä suuremmalla syyllä vaan pitäisi. Ihmisten parista niitä muita ihmisiä löytyy. Rohkeasti vain!
...joillekin taas ei. :-) Minä tunnen aika monta tyyppiä jotka matkustelee ihan yksin, Espanjaan, Japaniin, Australiaan, Intiaan... mutta multa ei sellanen kyllä luonnistuis koska haluan jakaa kokemukset ystävien kanssa. Hieno juttu niille joille se toimii, mutta ei auta meitä muita. :-)
Suosittelisin muillekin tuota elämäntapaa. Ei aina tarvitse olla seuralaista mukana voidakseen mennä ulos syömään, leffaan, matkoille, harrastuksiin jne. Siellähän sitä sitten tutustuu kun ensin lähtee liikkeelle!
Jep, mulla on kolmekymppisenä kaverina aivan sama ongelma. Kaikki kaverit seurustelevat tai heillä on jopa lapsia. Illanviettokavereita löytyy toki seurustelevista kavereista ja heidän puolisoistaan, mutta ajan mittaan piiri on pikku hiljaa kaventunut niin, ettei niissä illanvietoissa uusia tuttavuuksia vastakkaisesta sukupuolesta tapaa. Ja illat loppuvat aikaisin, eli kun itse haluaisin lähteä yökerhoihin, ollaankin jo tekemässä lähtöä kotiin.
Ainoa vaihtoehto on sitten lähteä yksin sinne ravintolaan, ja niin olen usein tehnytkin.
Mutta olen alkanut miettimään, että koskapa jo tässäkin ketjussa moni kertoo kaipaavansa kaveria yökerhoon tai käyvänsä siellä yksin, niin voisiko sitä netin välityksellä saada kaveria yöhön? Onko kiinnostusta "yhdistää voimat", jos joku samalla paikkakunnalla (mun tapauksessa Turun seutu) vaikuttaa?