Miks ihmeessä naiset kestää väkivaltaa suhteessa? Aluksi ihmettelin sitä Björqvistin murhaa, mut sitten selvisi että väkivaltaa oli kestänyt kokonaiset 15v!! Ei siis mikään ihme että tommoseen se päättyi! Onko naiset niin epätoivoisia tai tyhmiä? En ymmärrä! Itse en sietäisi semmosta, yhdenkin lyönnin jälkeen mies joutuis pihalle! Onhan se päivän selvää että se jatkuu/pahenee, jos on kerran lyönyt.
Väkivalta suhteessa
tyhmät naiset?
13699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on vaikeaa päästä eroon sillä jos meinaa jättää saa vaikka miten hirveitä uhkauksia.
Toinen juttu on että kun kaikki on niin "hyvin"ainakin sukulaisten mielestä he ei jaksa ymmärtää miksi eroais kun noin "hyvä"puolisokin?
Olen ollut kerran suhteessa, jossa alkoi ilmetä henkistä kiusaamista/alistamista miehen taholta. Muistan miten tunsin ihan selvästi, että jättäminen oli periaatteessa myös hankalaa, koska toinen oli jo yhtinyt sanoillaan saada mua pelokkaaksi, ja tunsin selvästi että tästä on tehtävä kerralla loppu tai hullummaksi lähtee menemään.
Oli muuten kaikista roikkuvin ja kenkkumaisin exänkin omainaisuudessa...ei meinannu millään menä jakeluun, että se on loppu nyt.
Kaikki naiset eivät ole yhtä itsenäisiä ja toimintakykyisiä kuin sinä. On helppo mennä tuomitsemaan toisen jäämisvalinta( joka saattaa olla myös pakko) kun itse on riippumaton, koulutettu, lapseton ja taloudellisesti turvattu. Väkivaltainen arki , jatkuva uhka ja riippuvuus väkivaltaisesta miehestä vaikuttaa naiseen samalla tavalla kuin kidutus tai heroiiniriippuvuus eli kyky ajatella, tuntea ja tehdä päätöksiä heikentyy. Mielestäni heiltä ei voi odottaakaan turvatun ja tasapainoisen ihmisen ajattelua ja käytöstä ennenkuin vammauttavista olosuhteista on päästy. Muista myös, että murhat ja pahoinpitelyt sattuvat juuri erotilanteessa. Eli suhteesta lähteminen on todistetusti hengenvaarallista naiselle.
"joutuis pihalle" ?
Saattais se ämmäkin loppuviimeks joutua mieron tielle.
Naiset EIVÄT ole tyhmiä tai epätoivoisia, vaan yksinkertaisesti sellaisesta suhteesta on todella vaikea lähteä! Itse elin sellaisessa suhteessa puolitoista vuotta, ekan puolen vuoden jälkeen aloin etsiä pakotietä suhteesta.. Lopulta juttelin serkkuni kanssa asiasta, hän rohkaisi minua lopettamaan suhteen ja muutin hänen luokseen siihen asti kunnes uhkailut loppuivat. Seuraavat kaksi vuotta pelkäsin että se skitsofreenikko toteuttaa uhkauksensa ja tappaa perheeni. Hän ilmeisesti tappoikin kostoksi oman kaverinsa ja on nyt vankilassa... Että näin. Mieti vähän tarkemmin ennenkuin haukut naisia tyhmiksi. Miehet ne tässä asiassa tyhmiä ovat (siis väkivaltaiset miehet).
Jos itsekin nainen olet niin miksi sitten epäilet toisia naisia tyhmiksi? Luulisi että ymmärtäisit mikä asian laita on.. Vaikka näemmä itselläsi riittäisi rohkeutta pistää vastaan niin kaikilla ei riitä. Eikä se johdu välttämättä epätoivosta tai tyhmyydestä vaan yksinkertaisesti pelosta. Minun korvaani sanasi kuulostivat todella pahalta:/
Se on niin helppoa puhua asioista, jotka eivät ole omaa elämää. Sinunkin on helppoa sanoa: "en sietäisi jos tapahtuisi sellaista".. Mutta kun se todellisuudessa tapahtuu, asiat ei aina olekaan niin mustavalkoisia.
Sama asia, miksi joku elää täysin alkoholisoituneen ihmisen kanssa? Tai miksi joku sietää uskottomuutta?
On helppoa sanoa silloin kun itsellä asiat ovat mallillaan, että minä en sietäisi sellaista tai suostuisi moiseen elämään..
Asiat ei ole niin helppoja kun sellaista sitten sattuukin omalle kohdalle. Ei se ole tyhmyyttä. Kyllä jokainen meistä tietää jossain sydämessään että meitä kohdellaan parisuhteessa väärin, mutta löytyy aina niitä selityksiä, miksi sitten lopulta päättääkin jäädä siihen suhteeseen.
On hienoa, jos jossain vaiheessa jokainen meistä "kaltoikohdelluista" saisi oman elämänsä omiin käsiinsä, niin että pystyisi jättäään vaikka sitten sen väkivaltaisen miehen. Jos jostain vain saisi voimaa, rohkeutta ja sitä tietynlaista itsekunnioitusta...
ole asioista puhuminen ja tomiminen oli niitä kokenut tai ei. Itse olen kokenut lapsena väkivaltaista perhe elämää jossa äitini oli tämä nujerrettu ja kouluttamaton ja lapsia helmoissa.
Itse elän parisuhteessa ja tärkeimpänä asiana pidän toisen ihmisen kunnioittamista jos en voi kunnioittaa puolisoani niin on turha jatkaa sillä kaikki muu tulee sen jälkeen. eli jos hän minua löisi olipa tilanne mikä hyvänsä. Suhde kuoli melko varmasti siihen paikkaan vaikka yhteiseloa onkin jo toistakymmentä vuotta takana ja kunnioitan häntä suuresti ja luulempa että hänkin minua. Asioista on puhuttu avoimesti meillä.
Minun päähäni siis ei mikään syy mene läpi jos kuulen löydyiltä naisilta että ymmärtävät miestään ja antavat anteeksi niin törkeän teon. Ensimmäisen lyönnin jälkeen on jo helpompi hyväksyä se toinen eli kerrasta poikki ei vaihtoehtoja.
Itse olen nähnyt monta vuotta miten isäni kohteli äitiäni kaltoin,juopotteli ja haukkui huoraksi, joskus saattoi lyödäkin pahastikin äitiä ja muakin jos yritin suojella äitiä. Uhkaili myös. Niinpä ihmettelin miten äiti kesti semmosta, lopulta mun painostuksesta (olin silloin 17v) äiti teki erohakemuksen.Meilläkin ihmiset ihmetteli miks äiti haluaa erota niin "hyvästä" miehestä, kun sehän kohteli kaikkia muita hyvin, paitsi omaa perhettä. Lopulta äiti pääsi siitä helvetistä eroon ja nyt on ollut yhdessä 4v ihanan miehen kanssa ja on onnellinen. Kyllä mun mielestä kannattaa tehdä asialle jotain, ennen kuin se päättyy noin karmealla tavalla kuin Björqvisteilla. Se nainenhan vielä epäili sitä naimisiin menoakin, miks ihmeessä meni sen kanssa naimisiin!? Ja ainahan voi hakea lähestymiskieltoa jne.
Itse en ole pitänyt yhteyttä isääni yli 2vuoteen, eikä sitäkään näköjään huvita, kun ei edes mun syntymäpäivänä soita.:(
Mun syy siihen että kestin väkivaltaista miestäni oli se että minua oli seksuaalisesti hyväksikäytetty nuorena enkä sen jälkeen osannut enää pitää puoliani. Tulkitsin hyväksikäytön niin että olen huono ja ansaitsen vain huonoa. Nämä asiat ei koskaan ole mustavalkoisia. Siis psyykkiseti terve nainen ei sellaista katsele.
Olen elänyt 1,4kk väkivaltaisessa suhteessa, eron otin jotain 6kk sitten. Sitä en itsekkään osaa sanoa miksi jatkoin niin pitkälle. Antoin anteeksi kun mies tuli itkien anomaan toista mahdollisuutta. Rakastin häntä, muuten suhde olisi ollut täydellinen. Ehkäpä se rakkaus juuri saa ihmisen tekemään mitä hulluimpia päätöksiä? tähän en osaa itsekkään vastata
Rakkausko saa ihmisen antamaan anteeksi vai pelko olla yksin? Vaikea kuvitella että väkivalta kuuluu rakkauteen...
Aika usein näyttää käyvän esille, että nämä naiset ovat kokussa mieheensä. Rakkaus on sokeaa. Kun se oma mies osaa olla välillä myöskin niin ihana ja
juuri tätä miestä he kaipaavatkin. Välillä naiset syyttelevät jopa itseään(!): kun vain en valittaisi niin usein ja hermostuttaisi miestäni niin kyllä hän sitten... Tai kun vain mieheni ei joisi niin kyllä hän muuten on aivan ihana... jne. Onhan näitä tarinoita lööpit täynnä alkaen Matista & Mervistä... Jokainen haluaa rakkautta ja hyväksyntää, ja ennen kaikkea siltä rakkaimaltansa! Väkivalta ei tule aina heti esiin suhteessa, joskus se tulee liian myöhään jolloin ihminen on jo toisen vaikutusvallan lumoissa ja haluaa hyväksyntää ja on ikäänkuin jäänyt koukkuun. Mitä pidempi suhde sen vaikeampi on lähteä, ei vain taloudellisista syistä ja yhteisten lasten vuoksi vaan jo pelkästään tunnesyistä, kun se oma mies osaa myöskin joskus olla ihana... Tietenkään väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä mutta kuinka moni on valmis jättämään miehensä 5 avioliittovuoden ja 2 lapsen jälkeen kun riidan päätteeksi, johon ei itsekään ole täysin syytön, saa nyrkistä? Ammattiauttajan apua, molemmille osapuolille, voi toki aina hakea mutta kuinka moni osaa tehdä niin? Entä missä menee väkivaltaisuudessa vahingon ja tavan raja?
Ja ainahan on se toivo, että entä jos hän sittenkin muuttuisi vielä hyväksi? Tämän varaan varmaankin nämä naiset laskevat paljon. Ymmärrän erittäin hyvin naisia jotka eivät lähde. En tiedä kuinka helposti itsekään olisin valmis lähtemään, jos mieheni vähitellen alkaisi muuttua väkivaltaiseksi?
Björkqvistin tapauksessa Paulan käytös miestään kohtaan vaikutti suorastaan provosoivalta (ainakin sen kännykkänauhoituksen perusteella) joten hän tuskin uskoi miehensä pystyvän mihinkään silmittömään väkivaltaan. Asia minkä väkivaltaisessa suhteessa elävä todennäköisesti huomioisi paremmin ja yrittäisi välttää ainakaan ärsyttämästään miestään... Paula ei myöskään vaikuttanut pelkäävänsä jättää miestään, sen enempää tunnesyistä kuin taloudellisistakaan syistä. Mitä nyt juorulehdistä on saanut lukea...