Tuntematta kumpaakaan osapuolta, heräsi kysymys tai pari:
Voisikos olla niin, että uhri olisi ollut armoton manipuloiva vittuilija ?
- Ja viksut vastaa:: Eiiiii !!!!
Siis sellainen, joka jatkaa toisen ruoskimista, vaikka tämän otsasuonet pullottaa?
- jvv: Eiiiii !!!!
Siis sellainen , joka kiristää avioerolla?
- jvv. Eiiiii !!
Siis puhetyön ammattilainen, joka ei varmaan ikinä sanonut pahaa sanaa miehelleen, eikä olisi tehnyt pahaa kärpäsellekkään.
- Eiiiii !!!!
Eikä salaa nauhoittaminen ole kieroutta?
- Eiiiii !!
Ja kun mies umpikujassaan pyytää soittamaan poliisit paikalle, niin uhri sanoo:
- Eiiiii !!
Tältä palstalta: "Tällaiset tyypit osaavat esittää mukavaa ja fiksua ulkopulisten silmissä ihan samalla lailla kuin suhteen alussa puolisolleen."
Eihän tässä miehestä puhuta?? - Eiiiii !! eiku joooo
Hyvin huomaa kirjoituksista, ken on nainen. Väkivalta on niin tuomittavaa että......öö siis lyöminen kädellä. Naisen harrastamana lyöminen sanoilla, on kuin pumpulitupolla sivelisi. Sehän ei satu.
Ja sen verran vielä: minähän näen 69 iskussa jonkinasteista raivoa: jalostuuko tämä ominaisuus jotenkin suomaismiehessä ihan itsestään ( kuten itsetunnon puute) vai onko kyse ulkopuolelta tuotetusta tuskasta ? Harvemmin ihminen tuollaista itselleen pyrkii tuottamaan.
Sääli lasta, sääli uhria, sääli tekijää.
Osaisittekos naiset vastata tähän:
Kumpi ei soita poliisille, vahvempi vai heikompi ?
Voisikos olla niin, että uhri olisi ollut armoton manipuloiva vittuilija ?
- Ja viksut vastaa:: Eiiiii !!!!
Siis sellainen, joka jatkaa toisen ruoskimista, vaikka tämän otsasuonet pullottaa?
- jvv: Eiiiii !!!!
Siis sellainen , joka kiristää avioerolla?
- jvv. Eiiiii !!
Siis puhetyön ammattilainen, joka ei varmaan ikinä sanonut pahaa sanaa miehelleen, eikä olisi tehnyt pahaa kärpäsellekkään.
- Eiiiii !!!!
Eikä salaa nauhoittaminen ole kieroutta?
- Eiiiii !!
Ja kun mies umpikujassaan pyytää soittamaan poliisit paikalle, niin uhri sanoo:
- Eiiiii !!
Tältä palstalta: "Tällaiset tyypit osaavat esittää mukavaa ja fiksua ulkopulisten silmissä ihan samalla lailla kuin suhteen alussa puolisolleen."
Eihän tässä miehestä puhuta?? - Eiiiii !! eiku joooo
Hyvin huomaa kirjoituksista, ken on nainen. Väkivalta on niin tuomittavaa että......öö siis lyöminen kädellä. Naisen harrastamana lyöminen sanoilla, on kuin pumpulitupolla sivelisi. Sehän ei satu.
Ja sen verran vielä: minähän näen 69 iskussa jonkinasteista raivoa: jalostuuko tämä ominaisuus jotenkin suomaismiehessä ihan itsestään ( kuten itsetunnon puute) vai onko kyse ulkopuolelta tuotetusta tuskasta ? Harvemmin ihminen tuollaista itselleen pyrkii tuottamaan.
Sääli lasta, sääli uhria, sääli tekijää.
Osaisittekos naiset vastata tähän:
Kumpi ei soita poliisille, vahvempi vai heikompi ?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Naisena vastaan, että kaikenlainen väkivalta on tuomittavaa eikä pidä ryhtyä uhria syyllistämään. Hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua eikä se, että jollain paloi pinnat ole hänen vikansa. Jos vitutti 69:n puukoniskun edestä, voi lähteä kävelemään, fiksumpi taipuu aina.
Näitä keskusteluja seuranneena olen suoraan sanottuna tyrmistynyt! Eipä tarvitse ihmetellä miksi joka viides nainen saa tässä maassa turpaansa, yleensä omalta puolisoltaan. Miehet puolustelee toistensa tekoja ja jotenkin oikeuttaa sen sillä, että nainen osaa puhua ja sivaltaa suullaan... Tässä Jämnsä tapauksessakin mies oli koulutettu, ei siis mikään mistään tietämätön metsien mies ja otti keinokseen mättää muijaa turpaan kun ei muuten ollut riittävästi miestä. Oma kaverinin sai selkäänsä vähän aikaa sitten ja yllättäen mies on: hyvin koulutettu, esimiesasemassa, hyvä puhumaan ja niin hyvää kaveria kaikkien kanssa ja ns. "mukava mies". Mukava joo, kaikkialla muualla paitsi kotona. Perhehelvetti on sielläkin, mutta kaverini ajattelee lapsia ja toivon, että se ei tule maksamaan hänelle henkeä tai terveyttä. Mikä miehiä oikein vaivaa?
Nainen EI OSAA vastata vahvempi vai heikompi.
"Viisaampi antaa periksi" Tarkottanet tällä vaimoa, joka antoi periksi ja soitti poliisille vai olivatko yhtä tyhmiä ??
Näyttäisi naisten solidaarisuus ajavan miestenkin yli, kun minä miehenä tunnen myötätuntoa kaikkia kohtaan, mutta teillä naarailla se rajottuu uhriin ja lapseen.
Kuka "älykkö" sanoi,että miehet pitää vaan miesten puolta. Onneksi ketjun nais-vastineet, kumoavat itse itsensä.
Nyt sitten niitä vastauksia vahvempi /heikompi ??
sitä sitten, kun sinulla itselläsi on kokemusta parisuhdeväkivallasta ja nimenomaan sen uhrina.
Tule sitten kertomaan toimitko sinä juuri niin, kuin aina olit uskonut toimivasi väkivallan uhrin osassa.
Tule sitten kertomaan ärsytitkö sinä, ajoitko tahallasi toisen sellaiseen raivoon, että sait selkääsi. Toivottavasti säilyt hengissä, että voit kertoa.
Me parisuhdeväkivaltaa kokeneet tiedämme, että väkivaltaista ihmistä ei tarvitse millään tavoin ärsyttää. Syitä lyömiselle löytyy aina väkivaltaisesti käyttäytyvän ihmisen mielestä. Vaikkapa matto kurtussa tai liian kuumaa ruokaa.. Ihan mitä vain.
En ymmärrä, kuinka kukaan voi puolustaa väkivallan käyttöä millään tavalla.
Puolustaa ehkä väärä ilmaisu, ymmärtäminen.. ehkä siitä on kyse. Ja toivoisi että myös te rakkaat vaimot sen ymmärtäisitte. Mitätöiminen, verbaalinen vallankäyttö ja ymmärtämättömyys sen lopettamiseen ajoissa, kun toinen on jo saatu "siltaan", aiheuttaa kuitenkin suurimman osan noista tilanteista.
Vanha sanonta kuuluu: "Väkivalta lopettaa vittuilun", kaikissa olosuhteissa, rajansa se on silläkin. Tangoon tarvitaan aina kaksi.
Tangoon riittää usein yksi. Toinen osapuoli nyt vain sattui olemaan sopivasti käsien ulottuvilla kun päässä pimahti.
Helppo sanoa, että toinen ärsytti ja kerjäsi. Niin se ei kuitenkaan mene.
Todellakin riitaan ei joskus tarvita kuin yksi. Ex-mieheni pahoinpitelyyn riitti esimerkiksi se, etten halunnut ryypätä hänen kanssaan, vaan halusin nukkua öisin. Hänen juomiseensa en enää puuttunut, koska se ei auttanut mitään, olin vain pyytänyt, että jättäisi juodessaan minut rauhaan. Mies oli tyypillinen suomalainen viikonloppukännääjä, joka oli lisäksi hyvässä asemassa työelämässä, ei mikään rapajuoppo.
Henkinen väkivalta ja fyysisesti uhkaava käytös tuli suhteeseemme vähitellen, samoin kuin hänen alkoholinkäyttönsä lisääntyminen. Varsinainen fyysinen väkivalta tuli kuvioihin vasta suhteemme lopussa, kun rupesin tosissani puuhaamaan eroa. Hän ei sitten olisikaan halunnut erota, vaikka aina haukkui minua ja oli moneen kertaan aikaisemmin uhitellut jättävänsä minut.
Hän haukkui minua kännissä ja selvin päin, vaikken olisi lähtenyt riitaan millään lailla mukaan enkä antanut siihen mitään aihetta. Minä lähinnä odottelin, että hän rauhoittuisi ja lopulta usein itkien anelin, että hän jättäisi minut rauhaan, etten jaksa enää. Meidän suhteessamme hän ainakin oli se mitätöijä ja verbaalinen vallankäyttäjä, minä taas inhoan kaikenlaisia konflikteja ja haluaisin elää sovussa ja selvittää asiat rauhallisesti. Lisäksi kyseinen mies on erinomainen käyttämään sanan säilää, harmi vain, että hän ei siinä noudattanut mitään reilun pelin sääntöjä. Hän saattoi haukkua minua asioista, joista kumpikin tiesimme, ettei niissä ollut totuuden hiventä.
Jos jotain peiliinkatsomisen aihetta minulla on, niin ainakin se, että olin liian kiltti ja etsin aluksi syytä itsestäni. Lopulta huomasin, että teinpä mitä vain, sain saman määrän hänen agressioitaan päälleni. Sillä tosiasiassa hän purki minuun omaa pahaa oloaan, joka oli ollut olemassa hänessä jo ennen tapaamistamme. Narsistia ei järkipuheilla, kauniilla sanoilla tai hyvillä teoilla saa muuttumaan. Itseasiassa liika taipuminen narsistin tahtoon vain ruokkii hänen narsismiaan.
Tuossa on asiaa, tätä ei naiset vain halua tajuta!!!
M I K Ä Ä N ei oikeuta lyömään puukolla 69 kertaa...
... ei sitten mikään. Turha sitä on tulla tänne toisin selittelemään.
Idiootteinako te miehet meitä naisia pidätte?
Joo turha luulo, ei muuta kun saunan taakse tuollaiset miehet jotka koittavat uhria syyllistää...
jos olis jotenkin ymmärrettävää "väkivalta lopettaa vittuilun" niin ei oltais tultu alas puusta, kansakuntana.
Jokainenhan voi itse päätellä kuka siellä puussa istuu.
Hakee oikeutusta omille teoilleen.
Suuremman (tyhmemmän) vahvemman laki on juurtunut miehen aivoihin syvälle, millä vaan saa heikomman alistettua arkipäiväisissä asiossa, Olishan se hauska olla palveltavana ja pitää "orjia"
On se vaan kumma ettei Suomalainen nainen siihen noin vain alistu? Johtunee siitä että Suomessa on kuitenkin vielä ihan tasapainoisia kunnollisiakin miehiä vielä. He ovat vain hiljaisena vähemistönä täällä netissä.
HEIKOMPI ei soita poliisille ja alistuu
jäämään mätkittäväksi!
vaatii rokeutta hakea apua tai et uskaltaa
kertoa totuus....läheisillee/ystävilleen jos
mies pahoinpitelee!
ikävää,että ensin pitää tapahtua kuolema
ennenkuin *läheiset* avaa silmänsä
Samalla logiikalla, jos saat turpaasi tuntemattomalta ohikulkijalta, olet aina ilman muuta itse provosoinut tilanteen. Mitäs et pitänyt oikean merkkistä tupakkaa taskussasi? Mitäs kävelit juuri kyseisellä kadulla kyseiseen aikaan? Mitäs liikuit yksin? Mitäs olit humalassa?
Joku voisi siihenkin väittää, että jos ei soita suutaan, ei saa turpaansa. Omasta tuttavapiiristäni tiedän, ettei se ole katuväkivallankaan kohdalla totta.
Siinä on vain se ero, että mielestäni on paljon traumatisoivampaa, jos joutuu joka päivä pelkäämään omassa kodissaan saavansa mielivaltaisesti turpaan. Öisiä katuja on helpompi välttää, kuin omaa kotiaan. Ero ja poismuuttokaan ei aina auta, sillä väkivaltaan syyllistyvät myös jätetyt ex-kumppanit. Itseasiassa nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi useimmiten erotilanteessa (aivan kuten Paula Björkvistin tapauksessakin).
Sinähän ihan ilmiselvästi provosoit jotakuta ampumaan sinua ilmakiväärillä silmään.
Lopeta nyt hyvissä ajoin!
Tuota, eihän teistä naisista kukaan vastaa itse kysymykseen. Pyytääkö vahvoilla oleva soittamaan poliisin ja se heikkoko kieltäätyy siitä ? Minusta asetelma on ihan pänvastoin.
Katuväkivaltaan on turha asiaa rinnastaa, koska se kohdistuu useimmiten tuntemattomaan. Kotona tuttuun.
Sovitaan sitten, että naisessa ei ollut mitään vikaa. Vain miehessä.
Ja se ilmakiväärillä minua uhkaileva: oletko mies ? Tod.näk. et, jos olisit, uhkaisit nyrkeillä. Huom.vain miehet uhkailevat väkivallalla.
Surkeinta jutussa on edellen KOKO perheen kohtalo , ei vain naisen.
Luonnollista on myös, että ainoa joka tajusi pointtini on mies.
Jottei tule jälkipuheita,EN hyväksy väkivaltaa, kuin itsepuolustukseksi.
Ei, minä olen nainen,
jota on lapsena isä heitellyt pitkin seiniä. Sanopa minulle, kuinka kykenee kolmivuotias lapsi ajamaan ison miehen niin nurkkaan, että on pakko käydä käsiksi ja hakata niin, että on tullut reissua päivystykseen ja juttua sossutädeille?
Sano minulle, mitä on ollut se henkinen väkivalta, jolla kolmivuotias on aikuisen miehen pakottanut käymään käsiksi? Hakkaamaan ja seksuaalisesti hyväksikäyttämään suurimman osan lapsuutta?
Tällä hetkellä on kolmivuotias on kohta kolmikymppinen ja toivoo, että pian koittaisi se päivä, kun ilmoitettaisiin isäukon kuolleen. Haudatkoon yhteiskunta sen saastan, tämä tyttö ei aio tikkua ristiin pistää.
Samoin ajattelee hakatut vaimot ja hakatut lapset.
Totuutta sinä et pysty peittämään, rangaistustasi et kykene välttämään ja vihaamme et pääse pakoon.
Ja vielä selvennykseksi:
Äiti suojeli meitä lapsia oman henkensä uhalla ja mahdollisuuden tullen vei miehensä oikeuteen - ja voitti. Ukko sai vankeustuomion.
Jos pahaa sanaa sanot äidistäni, minä kiroan sinut. Jos pahaa sanaa sanot, se paljastaa, mikä sinä olet: et ainakaan ihminen.
Kysymyksesi ovat typeriä ja provosoivia, siksi niihin ei ole tullut vastauksia. Mistä hemmetistä me voisimme tietää, kun emme olleet paikalla, tunteneet uhria tai edes kuulleet koko keskustelua ja äänensävyjä?
Sillä kuka oli vahvoilla ja kuka heikoilla, ei ole merkitystä. Tuskin kukaan on myöhään yöllä ja vielä pienessä laskuhumalassa kovin vahvoilla. Ketään ei saa pahoinpidellä tai tappaa sen takia, että hän haluaa myöhään yöllä nukkua ja toivoo rauhallisen unen myös lapselleen, eikä välttämättä väsymykseltään edes tajua, mitä humalainen mies vieressä horisee. Itsekin varmaan yrittäisin rauhoitella miestä ja estää lapseni heräämisen.
Poliisille soittamaan pyytäminen on voinut olla silkkaa vittuilua: Jarmo tiesi, ettei Paula sitä mielellään tee, koska pienellä paikkakunnalla (ja vielä paikallisena julkkiksena) asia olisi heti tullut kaikkien tietoon. Sitä paitsi eihän pelkän sanallisen perheriidan takia kukaan poliisia soita, ensin pitää olla väkivaltaa tai selkeästi sen uhkaa. Emme tiedä, oliko siitä merkkejä vielä tuossa vaiheessa.
Varmasti Paula olisi soittanut, jos olisi aavistanut oman tai lapsensa hengen olevan vaarassa. Ei kukaan Paulan lähipiiristäkään tiettävästi uskonut, että Jarmo voisi Paulan tappaa.
Miksei Jarmo itse soittanut poliisia omalla puhelimellaan, jos hän vaikka tiesi olevansa tasapainottomassa tilassa ja halusi estää, ettei mitään pahempaa tapahdu? Tai miksei kertonut Paulalle, miksi poliisi pitäisi soittaa?
Ei poliisille voi soittaa vain siksi, että joku kännikäinen niin sanoo. Poliisin numerossa kysytään, miksi poliisia tarvitaan. Mitä Paula olisi sanonut, että koska mies niin käski, vai?
Toisaalta voi olla, että jos Paula olisikin sitten todella ryhtynyt soittamaan poliisille, mies olisikin estänyt sen ja saanut siitä syyn pahoinpitelyyn. Väkivaltaiset henkilöt ovat usein hyvin arvaamattomia.
tajuamisesta.
Jokainen varmasti ymmärsi kysymyksesi, mutta ehkä se oli tyhmä kysymys. Ihan itsestään selvä asia ainakin jokaiselle naiselle.
Naiset miettii tätäkin surullista tapahtumaa ehkä vähän joltain muulta kantilta, kuin että kumpi oli syyllinen.
Tai kumpi oli heikompi. Mun nähdäkseni heikompi osapuoli kuoli, enkä varmaan tarkoita heikommalla samaa kuin sinä.
Asioita voi katsoa niin monella tavalla.
...tai niin minusta ainakin tuntuu. Mies käytti varmaankin henkisenä aseenaan julkisen häpeän pelkoa. Paula halusi eduskuntaan eikä halunnut negatiivista julkisuutta. Jos mies olisi oikeasti pelännyt sitä mitä voisi tehdä Paulalle, hän olisi soittanut itse poliisit.
Elämä pienellä paikkakunnalla on julmaa. Kulissit on pidettävä pystyssä. Kaikki tietävät kaikkien asiat ja juorut lähtevät liikkeelle helposti. Jos perhe olisi asunut isommalla paikkakunnalla, olisi Paula ehkä vielä hengissä. Tai sitten ei. Tällaisia asioita tapahtuu kaikkialla. Surullista.
Kysymys vahvan ja heikon asemasta on provo ?! Ja sillä ei ole merkitystä ? Miten niin ei ole ?
Olen samaa mieltä: ketään ei saa lyödä. Mutta kun henkisen väkivallan käyttäjälle ei kukaan sano, että lopeta, eikä suun ruoskasta jää fyysistä jälkeä. Millä se loppuu ?
Sinulle, isäsi pahoinpitelemä, vihasi häntä kohtaan ymmärrän, minua / miehiä kohtaan en. Vihanhallintasi kaipaisi ehkä asiantuntija apua.
-Vai etenemmekö rikosilmoitus tietä?
Olen itse parisuhde väkivaltaa saanut maistaa, mutta en syytä siitä kokonaista sukupuolta.
Oliko poliisien pyyytäminen paikalle vittuilua ? Yhtä hyvin mies on helposti halunnut tietää, kumpi on vaimolle tärkeämpi: perhe vai ura ?
Tämähän alkaa olla huolestuttavaa. En edelleenkään puolusta miehen tekoa millään tasolla.
Mutta, mutta.. yksikään nainen, EI näe sitä mshdollisuutta,että mies ei ole yksin syyllinen.
Tangoon tarvitaan yksi... joopa joo
Vai ei vittuilua se poliisin pyytäminen?
Vaan nainen pannaan valitsemaan miehen ja uran väliltä? eikös tämä ole henkistä kiristystä jos mikä? suorastaan orjuutusta? kas sen siis hyväksyt?
tulihan se sinunkin oikea karvasi päivän valoon.
Naisella ei saisi olla mitään omia mielipiteitä, mies saa sanallisesti kiristää? ja puukollisesti päälle, kun toinen ei orjaksi suostu?
Sääliksi käy Sinun Aviomies-65 vaimoasi ja mahdollisia lapsiasi,
Onko Sinussa miestä näyttämään nämä tekstit vaimollesi? Ja antaa hänen ymmärtää kuinka sekaisin olet...
Hyvä mies, kirjoitit asiaa ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ihmettelen ko.tarinassa sitä, että miksi "fiksu" nainen jää hakattavaksi, jopa 15 vuodeksi. Uskon myös sen, että häneltä itseltään on monia aseita löytynyt "lyödä" tuota miesrassua.
Miksi nainen tekee lapsen väkivaltaiseen liittoon?? Hei haloo ja vielä 2v. sitten?
Kuka selventäisi tämän minulle?
Terve-ja selväpäinen nainen toimisi täysin päinvastaisesti!!!
Kyllä hän selväpäinen oli hänen tuttavapiirinsä mukaisesti. Mies on seonnut ilmeisemmin muutamien vuosien aikana, ei viellä 15v sitten.
Haloo tajuutko sinä, häh?
Miesraasu tosiaan nyt, mutta surullista on myös uhrin omaisilla ja lapsella.
Ai, että miten henkisen väkivallan saa loppumaan? Paras (ja usein ainoa konsti) on ero, yleensä se rauhoittaa tilanteen. Ja avioeroahan Paula oli hakemassa.
Jos Paula olisi harjoittanut jatkuvaa henkistä väkivaltaa, niin Jarmo olisi varmasti ollut tyytyväinen päästessään piinaajastaan eroon. Hänelle eron häpeä ei olisi ollut läheskään niin suuri, kuin mitä Paulalle asemansa takia oli. Miksi Jarmo ei siis halunnut erota, ja miksi hän tappoi, kun oli muutenkin pääsemässä Paulasta eroon?
Lapsestaan Jarmo ei välittänyt ja inhosi tämän huutoa ja jopa hajua, joten lapsen takia hänellä ei olisi ollut mitään syytä jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen. Rahakaan tuskin oli hänelle ongelma, olihan hän hyvässä asemassa työelämässä.
Olen ollut pääasiassa henkistä väkivaltaa harjoittavan miehen kanssa. Lapsia meillä ei ollut, eikä juurikaan yhteistä omaisuutta, mutta silti mies roikkui minussa. Jos mies olisi kertonut minulle haluavansa erota, olisin ollut ikionnellinen. Jos hän olisi vielä kertonut muuttavansa muutaman sadan kilometrin päähän minusta (Paulahan olisi muuttanut Helsinkiin, jos olisi tullut valituksi eduskuntaan), sen parempi. Olisin varmasti tarttunut tilaisuuteen päästä kiusankappaleestani noin helposti eroon, sillä hän teki elämäni paikoitellen helvetiksi.
Mutta usein henkistä tai fyysistä väkivaltaa harjoittavat ihmiset nimenomaan eivät tosipaikan tullen halua erota, koska kumppani on vain syntipukki heidän ongelmilleen. Kehen he eron jälkeen purkaisivat pahan olonsa?
Turha näille palstoille on yksittäisiä tappotapauksia tuoda. Ei niillä ole tavallisten
avioliittojen kanssa mitään tekemistä.
Mutta täytyy sanoa, että ko. tapauksessa yllätyin
kun kuulin mitä kaikkea perheen naisihminen oli tehnyt tai uhannut tekevänsä.
Asioissa on aina kaksi puolta. Eiköhän nämä asiat kuulu poliisien eikä tirkistelijöiden ratkaistavaksi.
Ei edes häpeä omia kirjoituksiaan, ja kuvittelee niitä oikeutetuiksi omassa päässään.
Onko Sinun alkuperäinen mielestäsi niin että jos toinen sanallisesti on erimieltä, sitten oikeutetusti lyödään 69 kertaa puukolla?
Voiko MIKÄÄN oikeuttaa lyömään puukolla? Mikään?
Mielestäni ei. Sinun mielesi kaipaisi hoitoa, vaikket sitä itse mitä ilmeisimmin tiedostakkaan.
täysin samaa mieltä
Kun et tunne kumpaakaan osapuolta, niin et tiedä, voit vain olettaa ja oletat että uhri oli vittuilija,manipuloija,ruoskija, kiristäjä, paskanpuhuja, näyttelee ihanne vaimoa vain ja esittää vain mukavaa ja fiksua ihmistä. Näinhän sinä tahdot asiat nähdä.
Ei näköjään soittanut kumpikaan poliisille, ei heikompi eikä vahvempi!?
Naisena vastaan että vahvempi ei soita, motiivina voi olla suojeluhalu eri syistä, esim. kulisseja vaalitaan viimeiseen saakka. Ikävä vaan että hinta oli liian kova tässä ko. tapauksessa.
minua ihmetyttää eniten tässä jutussa ja samalla muissakin perheväkivaltatapauksissa kun vaikuttaa että monilla tuntuu olevan ainakin yhtenä hyvin olennaisena syynä jäädä suhteeseen se että mitä muut ajattelee.
Tosiasiassahan tässä Jämsän surmatapauksessakaan kulisseja ei enää edes ollut pystyssä. Oikeudenkäynnissähän sukulaiset, ystävät ja jopa työkaverit kertoivat olleensa tietoisia perheessä tapahtuneesta väkivallasta jo pitkään. Tietenkään ulkopuoliset eivät voi kenenkään suhdetta lopettaa. Kyllä se on suhteen osapuolien itsensä käsissä että mitä suhteessaan tekevät ja miten sitä hoitavat ja jatkavatko suhdettaan.
Surullista miten pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään pitääkseen "kulissit" pystyssä ja ilmeisesti alkavat jossain vaiheessa itsekin uskomaan elävänsä elämää jollaisesta antavat ulkopuolisille viestiä.
Sen enempää nyt muita syitä pohtimatta ja etenkään syyllistämättä niin kyllä minuakin ihmetyttää että tässäkin tapauksessa lopulta oltiin valmiita luopumaan omasta tai ainakin puolison hengestä mieluummin kuin hakemaan apua ja luopumaan kulisseista.
Tuskin Paula pelkästään eroamalla olisi päässyt noin pienellä paikkakunnalla miehestään eroon. Väkivaltaiset exäthän, jotka eivät jätä rauhaan, ovat monelle suuri riesa.
Paula varmaan suunnitteli jonkin aikaa, että ajoittaa eron tilanteeseen, jossa pääsee muuttamaan Helsinkin työn perässä (mahdollisen kansanedustajan paikan myötä). Pelkästä perheväkivallasta ei varmaan miestä olisi vankilaan saanut, ainakaan pitkäksi aikaa, eikä lähestymiskielto Jarmon kaltaisiin sekopäihin usein tehoa.
Nimimerkki "olen mies" sitä paitsi tuossa yllä totesi, että Jarmo olisi tuttavapiirinsä mukaan seonnut vasta viimeisen muutaman vuoden aikana (kenties yhteisen lapsen syntymän aikoihin?). Tokihan lähdön valmistelukin uusine asuntoineen, työpaikkoineen ja muuttoineen vie aikaa. Tuskin väkivalta olisi siihen loppunut, jos Paula olisi muuttanut lapsen kanssa muutaman kilometrin päähän samalla paikkakunnalla. Eivät tuttavat ja sukulaiset ole koko ajan läsnä suojelemassa.
Ja jos Paula olisi eronnut sanotaan nyt vaikka heti, kun mies alkoi sekoamaan, olisimme ehkä saaneet lukea vastaavasta tragediasta tuolloin. Vai olisiko Jarmo silloin kestänyt eron jotenkin paremmin? Ehkäpä mies sekosikin juuri siitä, että Paula alkoi puhua erosta?
Ongelmana on, että sekopäätä ei välttämättä pitele mikään, ei sosiaaliviranomaiset eikä poliisi, joka ei voi järjestää uhrille ympärivuorokautista vartiota tai pitää tekijää säilössä kovin pitkään ilman oikeudenkäyntiä ja pitkää tuomiota. "Tavalliseen pahoinpitelijään" ne voivat tehotakin. Jarmoa ei ilmeisesti myöskään julkinen häpeä tai rangaistus pelota, koskapa teki hyvin raa´an teon tietäen jäävänsä siitä kiinni ja on avoimesti näyttänyt naamansa oikeudenkäynnin aikana kuvaajille.
Julkisuuden henkilönä, ja koska heillä oli yhteinen lapsi, Paulan olisi ollut vaikea vain kadota ja vaihtaa salaa paikkakuntaa ja työtä. Se on usein ainoa keino paeta kaikista sekopäisimpiä väkivallantekijöitä. Lopullinen helpotus tulee usein vasta, kun tekijä kuolee.
Olen yhtä tällaista tapausta seurannut lähipiirissäni. Nainen ei uskaltanut heti hakea apua, koska pelkäsi miehen kostoa. Hän soitti kyllä poliisille, joka ei voinut tehdä juuri mitään, koska mitään todella vakavaa ei ollut vielä tapahtunut (nykyään vastaavaan tilanteeseen toivottavasti puututaan helpommin). Lievemmästä väkivallasta ja tappouhkauksista ei yleensä vankilaan pistetä. Nainen vaihtoi salaa työpaikkaa ja muutti pois, mutta mies aina jotenkin löysi, ja pelko jatkui. Tuolloin ei tosin ollut olemassa lähestymiskieltoa, mutta kuten totesin, pahimpiin tapauksiin se ei tehoa.
Totta ettei ero olisi välttämättä auttanut pääsemään miehestä eroon kokonaan mutta olisi se tehnyt sen kuitenkin huomattavasti helpommaksi. Esimerkiksi lähestymiskieltoa on vaikea hakea henkilölle jonka kanssa asuu samassa taloudessa. Toki lähestymiskieltoa voi rikkoa mutta siinä vaiheessa se on jo poliisiasia ja vaikeammin toteutettavissa kuin jos asutaan samassa taloudessa.
Kyllä suurimmassa vaarassa ollaan silloin kun asutaan "sekopään" kanssa samassa taloudessa eikä edes yritetä paeta.
En siis nyt yritä enkä halua tietenkään tuomita surullisen tragedian uhria enkä puolustaa miestä mutta pistää vaan miettimään että eikö ihmisellä ole enää "tervettä pelkoa" olemassa. Ja onko kulissit tärkeämmät kuin oma ja lapsen turvallisuus.
Miksi palstan naiset ovat aggressiivisia ? Onko tämän vihan syy naisissa itsessään vai aloittajassa? Kertokaapas sitten, miten puolustaudutaan täällä palstalla? Ilmakiväärillä silmään / hullu / vaimosi alistaja. Naisten, ei vaan ämmien, kommentteja mielipiteeseen.
Jätettäisiinkö jo tuo naisten ämmittely, Naisetkaan eivät äijittele meitä täällä palstalla, nimittely on rumaa, ja kertoo kiihtyneestä mielentilasta.
Lisäksi ilmakiväärillä silmään, kirjoituksesta en ainakaan minä mitään sukupuolta havainnut, enkä voi olla myöntämättä etteikö aloittajan tahallaan provosoiva, ja naista kirjoituksissaan alistava sävy olisi puolustavaa kantaakin kerjännyt. Vaan sitä hän ei ollenkaan itse kestänyt.
Jos ei vittuillut....? Taisipa vittuilla, kiristää, takoa puukolla...
Kaikki faktoja. Erimieltä?
ovat agressiivisia ja ymmärtäisit sinäkin, jos olisit edes kerran kokenut vastaavaa, mitä naiset yleensä joutuvat suhteissaan kokemaan miesten taholta.
Tässäkintapauksessa luultavasti äiti ei tohtinut lähteä hakemaan apua tai soittaa poliiseille, koska mieshän olisi jo silloin voinut tehdä jotain pahaa. Tilanne tulee niin nopeasti päälle,että siinä ei osaa kukaan ennakoida muuta kuin yritää suojella itseään.
Nauhoittaminen osoittaa sen, että mies on käyttäytynyt aikaisemminkin tätä vaimoa kohtaan huonosti ja nainen pelkäsi miestään.
Kysyt miten täällä puolustuaudutaan. Sanoilla. Sanoilla saa puolustautua sekä asioista keskustella, mutta koskaan mikään ei oikeuta käymään toiseen käsiksi, kuten useimmat miehet niin tekevät.
t. kokemusta
vai eikö sinulla riitä energia kuin pelkään panetteluun?
Ihan oikeassa olet siinä, että vain äärimmäisen harvoin perheväkivallassa - oli sen tekijä sitten mies tai nainen - on selvä uhri - hakkaaja -asetelma. Kyllä nainen osaa soittaa suutaan ja lyödä, samoin kuin mies. Lopullinen välienselvittely päättyy yleensä miehen hyväksi (siis siten, että hän jää terveeksi tai eloon), sillä mies on fyysisesti vahvempi ja hänellä on usein talon ase jos talossa sellainen on.
Useimmiten kumpikaan ei välttämättä ole se provosoija. Vaan suhde on huono, sitä venytetään vuodesta toiseen ja riitely on jokapäiväistä. Kerran mennään liian pitkälle. Eihän meillä ole todisteita siitä, että Jarmo olisi lyönyt Paulaa aiemmin, vai onko?
Tästä Jämsän tapauksestahan me emme tiedä, että millainen Paula oli kotona. Tai Jarmo. Emme me varmasti tiedä, että heidän suhteensa olisi ollut aina väkivaltainen. Emmekä tiedä, käyttikö Paula miestään kohtaan väkivaltaa. Voi olla, että Paula oli tosiaan se uhri, joka sai puukosta syyttä. Tai mistä me tiedämme, vaikka Paula olisi ollut verbaalisesti väkivaltainen, jopa lyönyt Jarmoa.
Väkivalta on aina tuomittavaa, oli se verbaalista tai fyysistä. Jottei tilanne kärjistyisi tähän jossakin kodissa, jossa käytetään paljon verbaalista väkivaltaa, verbaalisesta väkivallasta tulisi puhua enemmän.
Siitä en tiedä, kumpi ei soita poliisille, vahvempi vai heikompi. Se, joka ei soita on se, jolla on kovempi tahto pitää kulissit kasassa. Vahvuudesta tämä ei kerro vielä mitään.
En muutenkaan ymmärrä tätä jyrkkää nainen vs mies vastaanasettelua väkivaltatapausten ratkonnassa. Olen aiemmassa työssäni tavannut väkivaltaperheitä ja useimmissa "vikaa" oli kyllä molemmissa. Ihme kyllä, lyömisen loppumisen edellytys oli aina perheen kommunikaatiokuvioinnin todellinen muuttaminen. Koskien muuten molempia sukupuolia.
Toisaalta taas olen tavannut sekä miehiä että naisia, jotka puoliso on pahoinpidellyt "ilman syytä" vaikkapa humalapäissään. Tiedoksi vaan, että kyllä se puukko naisenkin kädessä saa pahaa jälkeä aikaan. Ja olen kyllä nähnyt miehellä isot ruhjeet naamassa, jotka olivat naisen lyömät. Että kyllä me naisetkin osaamme, turha sitä on kiistää.
Faktaa: todistajien mukaan Paula oli ainakin ilmaissut jo aiemmin sukulaisilleen, ystävilleen ja jopa työkavereilleen että mies hakkaa. Ja sukulaiset olivat ihmetelleet Paulan säähän sopimattomia peittäviä vaatteita, pitkähihaisia tms. Eli eiköhän tuosta voisi päätellä että väkivaltaa oli ollut aiemminkin, jonkun lehden mukaan jo ennen naimisiin menoa. Tietysti on aina olemassa sekin mahdollisuus että Paula on "lavastanut" perheväkivallan eli antanut syyttä muiden ymmärtää että mies lyö häntä mutta vaikea keksiä mitkä motiivit hänellä olisi siihen olleet kun hänhän halusi kuitenkin kunnallispoliitikkona antaa mahdollisimman rikkumattoman kuvan itsestään ja perheestään.
Itse lähden siitä että hyvässä parisuhteessa ei harrastetan sen paremmin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Tietysti idealismi on usein kaukana todellisuudesta. Toinen juttu on sitten että miksi jatkaa suhteessa jossa on väkivaltaa, joko henkistä tai fyysistä. Näinhän ei pitäisi olla.
Kukin henkistä tai fyysistä väkivaltaa kohtaava reagoi siihen sitten omalla tavallaan. Mielestäni ikinä oikea tapa puolustautua väkivaltaa vastaan ei ole väkivalta. Sen paremmin henkinen kuin fyysinen. Ja jos sen ratkaisun tekee että alkaa lyömään sanalla tai nyrkillä takaisin niin lähdetään väärään suuntaan ja lopputuloshan ei sitten voi olla muuta kuin nujakointia. Jossa sitten pahimmassa tapauksessa toinen ei jää henkiin.
On tietysti aina mahdollista että fyysisen väkivallan uhri on itsekin harjoittanut jonkinlaista väkivaltaa väkivallan harjoittajaa kohtaan muttei se ole mikään välttämättömyys. Useissa tapauksissa se ei edes ole niin. Eikä se tarvitse tässäkään tapauksessa olla niin. Kyllä se uhri on voinut olla ihan väkivallatonkin.
Poliisi on tietysti parasta kutsua jos tilanne alkaa olla niin uhkaava ettei siitä enää omin voimin selviä mutta siinä vaiheessa aletaan olla jo aika lailla mahdottomassa tilanteessa. Mielestäni. Poliisi voi erottaa "tappelupukarit" tai tekijän ja uhrin muttei se ongelmia ratkaise. Etenkään jos putkasta palataan kotiin ja meno jatkuu ennallaan. Sen takia minusta tässä puhutaan jäävuoren huipusta jos mietitään että kumpi kutsuu poliisin. Mutta kyllä mielestäni se kutsuu poliisin joka poliisia paikalle kaipaa.
"Eli eiköhän tuosta voisi päätellä että väkivaltaa oli ollut aiemminkin, jonkun lehden mukaan jo ennen naimisiin menoa."
Voi olla. En ole lukenut jokaista juttua lehdistä.
"Itse lähden siitä että hyvässä parisuhteessa ei harrastetan sen paremmin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Tietysti idealismi on usein kaukana todellisuudesta. Toinen juttu on sitten että miksi jatkaa suhteessa jossa on väkivaltaa, joko henkistä tai fyysistä. Näinhän ei pitäisi olla."
Ei minustakaan näin ole. Olen kuitenkin eroamisesta hieman eri mieltä: se ei aina ole välttämätöntä. Jos apua haetaan ajoissa ja perhe todella haluaa lopettaa kaikille jäsenilleen haitallisen toimintamallin, siinä voidaan onnistua. Esim. Lyömätön linja on auttanut monia katkaisemaan väkivallan kierteen. Avaintekijä on huomata väkivallan ennusmerkit, ennen kuin väkivalta äityy pahaksi.
"Mielestäni ikinä oikea tapa puolustautua väkivaltaa vastaan ei ole väkivalta. Sen paremmin henkinen kuin fyysinen."
Tämä on kaunis lause, joka toteutuu erittäin harvoin käytännössä. Olen nähnyt tämän tarinan niin monesti. Ensin on suukopua, sitten toinen sanoo vähän pahemmin ja sitten käydään käsiksi.
"On tietysti aina mahdollista että fyysisen väkivallan uhri on itsekin harjoittanut jonkinlaista väkivaltaa väkivallan harjoittajaa kohtaan muttei se ole mikään välttämättömyys. Useissa tapauksissa se ei edes ole niin. Eikä se tarvitse tässäkään tapauksessa olla niin. Kyllä se uhri on voinut olla ihan väkivallatonkin."
Ei se välttämättömyys ole. Kuitenkin näiden tapausten parissa työskennelleenä sanon suoraan, että usein ongelma ei ole pelkästään yhden ihmisen käyttäytymisessä. Usein ongelma on perheen aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa. Väkivalta ulottuu liian usein tavalla tai toisella myös lapsiin.
Monet naiset eivät edes ymmärrä loukkaavansa miestä verbaalisesti, ennen kuin väkivaltatilannetta aletaan purkaa. Samaa toki pätee myös moniin miehiin. He eivät usein ymmärrä miksi vaimo vaikka äksyilee ja saattavat yhtälailla provosoida äksyilyä. Tämän vuoksi on tärkeää käydä riitojen syyt ja molempien sanomiset ja tekemiset läpi huolella. Väkivaltaisen perheen kanssa keskustellessa voidaan esim. tehdä tilannekartoitus siitä, missä tilanteessa mies löi. Mitä nainen sanoi ja miksi, mitä mies sanoi ennen sitä jne. Katsotaan, mitkä tilanteet ovat riskitekijöitä.
Tehdään siis tilannekartoitus ja opetetaan puolisot kommunikoimaan toista kunnioittavasti ja ilman äksyilyä, kiukuttelua, lyömistä tai haukkumista. Toki fyysinen väkivalta on saatava loppumaan heti. Tähän on olemassa konsteja, mutta ne vaativat tietysti toimintaa myös puolisolta. On ihan itsestä kiinni, haetaanko apua vai erotaanko. Usein vähemmän koulutetut perheet eli ne, joille kulissit eivät niin tärkeitä ole, on helppo saada hoitoon ja he ovat myös motivoituneita hoitoon. He myöntävät avoimesti ongelmansa, mikä tekee haitallisten kommunikointitapojen muuton helpoksi. Enemmän koulutetut puolestaan yleensä salailevat ja piilottelevat asioita. Tässä sitten nähdään lopputulos.
En ole muuten ikinä tavannut miestä tai naista, joka tahtoisi lyödä puolisoaan. En edes sellaisissa ihmisissä, jotka ovat hakanneet puolisoaan pahasti. Kyllä ne ihmiset usein tahtovat muuttua ja häpeävät kovasti toimintaansa. Poikkeuksena tietysti mielisairaat (tässä tapauksessa narsistit).
Ne väkivaltaiset puolisot, jotka terapian tai muun ammattiavun piiriin tulevat, varmaan katuvatkin oikeasti tai sitten teeskentelevät katumusta, jotteivät menettäisi puolisoaan. Monet muut eivät suostu edes tulemaan terapiaan, koska eivät mielestään ole tehneet mitään väärää tai ole ainakaan vielä valmiita kohtaamaan tekojaan.
Narsisteista puheen ollen, epäilen että ex-mieheni saattoi olla sellainen. Henkinen väkivalta oli jatkuvaa, kuten asiaton ja törkeä solvaaminen, jolla ei ollut usein mitään todellisuuspohjaa, valehtelu, asioiden kääntäminen vastakohdikseen, minun menojeni ja tekemisteni estäminen sekä fyysisellä väkivallalla uhkaaminen.
Varsinainen fyysinen väkivalta tuli kuvioihin, kun aloin puhua erosta. Mies ainakin näytti katuvan lyöntejään, eikä olisi halunnut erota. Pistin suhteen jatkumisen ehdoksi, että hän menee terapiaan, sillä henkisen ja fyysisen väkivallan lisäksi hänellä oli muitakin ammattiapua vaativia ongelmia.
Ainoa tapa saada hänet ammattiauttajalle oli, että menimme yhdessä pariterapiaan. Siitä ei vain ollut mitään apua, sillä hän valehteli terapiassa, että minä olen pettänyt häntä sekä muutamia muita valheita, joita hän kehitteli ikään kuin puolustukseksi omille teoilleen ja kääntääkseen huomion pois niistä. Jätinkin sekä miehen että kyseisen terapian hyvin pian sen jälkeen, sillä mies sai vakuuttavana puhujana terapeutin ainakin osittain uskomaan itseään. Terapiastakaan ei ole apua, jollei kumpikin osapuoli tosissaan sitoudu puhumaan siellä totta.
Ei eroaminen olekaan välttämätöntä, jos suhde saadaan muuten pelastettua. Tarkoitin lähinnä sitä että on muitakin mahdollisuuksia vastata väkivaltaan kuin lyödä takaisin ja/tai jäädä sietämään sitä. Ne muut vaihtoehdot ovat esim terapia tai eroaminen. Lyöminen (sen paremmin sanalla kuin nyrkillä) ei ole hyväksyttävä vaihtoehto. Tietysti se on ymmärrettävä vaihtoehto, inhimillisiä kun olemme (tyyliin hyökkäys on paras puolustus), mutta hyväksyttävää se ei ole. Idealismi on idealismia ja käytäntö jotain muuta mutta jotta voisi pyrkiä toimimaan oikein pitäisi edes olla selvillä mikä on oikein.
Varmasti on suhteen vuorovaikutuksessa vikaa jos turvaudutaan nyrkkiin. Ja suhteessa on varmasti paljon muutakin vikaa siinä vaiheessa. Ja tangoon tarvitaan kaksi eli vaikka vain toinen harjoittaisi väkivaltaa niin niin kauan kuin suhde jatkuu, molemmat ovat vastuussa suhteen vuorovaikutuksesta ja yhteisestä elosta. SILTI väkivallan perusteeksi ei mielestäni riitä minkäänlainen suukopu tai toisen nalkuttaminen tai vuorovaikutuksen häiriöt. Se on AINA väärin. Se olisi minusta olennaista tunnustaa näissä keskusteluissa sillä olen havainnut että uhrit usein syyllistävät itseään. "Olen niin kamala että se hakkaa" tai "olen ansainnut sen" tai jotain muuta. Kukaan ihminen ei millään käytöksellä ole sellaista kohtelua ansainnut.
Ihan oikeassa olet, kyllä terapiassa voi valehdella. Siellä voi myös käydä sitoutumatta tosissaan muutokseen ja onhan iso osa väkivaltatapauksista sellaisia, jotka eivät terapiaan päädy. Terapeutti ei voi lähteä oletuksesta, että kaikki puhuttu on valetta. Terapeutti sen sijaan voi lähteä oletuksesta, että ainakin osa on "valetta", kuten salailua häpeän takia.
Kirjoituksesi ei kuitenkaan mitätöi sitä, etteikö terapiasta voisi olla apua. Siitä ei ole apua, jos molemmat eivät siihen todella sitoudu. Mutta hyviäkin tuloksia voidaan saada, olen sellaisia paljon nähnyt. Narsistit ovat luku erikseen, olen heitäkin nähnyt. Mutta miten muuttaa sellaisen ihmisen käyttäytymistä, joka ei näe omassa käyttäytymisessään mitään vikaa? Tapaukset, joissa parisuhde on itsessään häiriintynyt (eivät sen osapuolet) on helpompi hoitaa.
Kiitos nim.naisen näkökulma ja tarve !! Saitte minut uskomaan, että maailmasta löytyy vaimoni lisäksi .......noh, inhimillisiä naisia.
Eri näkökulman (kuin tasokkaista ip-lehdistä on täällä omaksuttu ) esittäminen on provosoimista ? Ok, olen provo.
Ensinnäkin, halusin herättää ajatuksia seikoista, joita ei lehdistä lueta, en provosoida!
Toiseksi, vihan määrä palstalla oli minulle yllätys.
Nyt sitten vaikea: Teistä huokuva viha: onko se minun vai itsenne vika ?
Teidän ajatusmallilla:
1.Vihanne on teidän oma vikanne ja ongelmanne
....ja ennenkaikkea,
2. minulla, vihan aiheuttajalla EI OLE MITÄÄN vastuua asiasta.
Ja sitten vastinetta:
Kirjoitin jo aiemmin, etten hyväksy väkivaltaa missään muodossa.
Kerroin myös ITSE olleeni ottavana osapuolena. Tämän lisäksi olen seurannut ystävättäreni väkivallan sävyttämää parisuhdetta.
Te palstan naiset, hyväksytte kuitenkin oman väkivallalla uhkailunne, koska minä olen mies, vai ?
Te naiset, hyväksytte kuitenkin oman henkisen väkivallan ( mitätöimällä ja haukkumalla ), koska ajattelen asioissa olevan useampia puolia ?
Osa kirjoittajista leikkii perheen tuttuja, kun ovat lukenneet ILTIKSEN, minä en väittänyt olevani, päinvastoin.
Miten puolustaudutaan täällä palstalla? Ilmakiväärillä silmään / hullu / vaimosi ja lastesi alistaja.
"aloittajan tahallaan provosoiva, ja naista kirjoituksissaan alistava sävy olisi puolustavaa kantaakin kerjännyt. Vaan sitä hän ei ollenkaan itse kestänyt."
Kuinka niin, en kestä ? Anti tulla vaan, mutta mielummin asiallisesti.
vastata muuten kuin samalla lailla kuin aloitus pyytää. Ja kun saat samaa omaa asennettasi paluupostissa, niin iniset kuin pikkulapsi.
Halutessasi herättää ajatuksia seikoista joita ei lehdessä lueta, epäonnistuit, koska et tehnyt sitä rakentavasti, vaan teit sen ITSE halventavasti ja käytit ITSE sitä peräänkuuluttamaasi sanallista väkivaltaa.
Ja Sinusta huokuva viha? Kenen syy se on? vanhempiesi huonon kotikasvatuksen? Kaikkia ei toki opeteta kotona kommunikoimaan kohteliaasti.
Toiset eivät opi sitä ikinä, eivät edes aikuistuttuaan.
Yhdestä asiasta olemme jopa samaa mieltä, kirjoitit että SINULLA, vihan aiheuttajalla ei ole mitään vastuuta asiasta. Siitä olemme samaa mieltä, Ihan vastuuttomalta tyypiltä kaikkinensa, minustakin vaikutat. Mielestäni se nyt vain ei ole kehu.
Toisaalta mielestäni sana viha on turhan voimakas, ei Sinua kukaan täällä palstalla vihaa, säälii vaan, niin kuin ketä tahansa surkeata ihmispoloa.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. No nyt olet taas yllättynyt? Hyvä. riittää Sinullakin miettimistä.
Periaatteessa en hyväksy minkäälaista väkivaltaa, ellei se tapahdu takaisin maksun muodossa, ja sitähän tämä on, aivan itsesi ansaitsemaa.
(jos tämän ajatustenvaihdon nyt väkivaltana haluaa nähdä) minulle tämä on vain sanailua, jonkun emotionaalisesti kehittymättömän kanssa.
asiaton aloitus asiallisella vastauksella?
- en kässää????
Kokemuksesta tiedän, että se, joka on alistettu ja heikko pelkää eikä tohdi soittaa. Meitä on monenlaisia ihmisiä. Automaattisesti et voi määritellä soittaako vahvat vai heikot.
Tässäkin tapauksessa luultavasti tätä perhehelvettiä oli kestänyt pitkän aikaa toisten tietämättäja vaimo oli jopa yrittänyt kerran lähteä suhteestaan.
Ehkä mies oli monet kerrat jo aikaisemmin uhannut naista koska nainen joutui jopa nauhoittamaan keskustelun. Tällä hän ehkä halusi varmistaa, ettei joudu jättämään lastaan henkisesti sairaan ihmisen huollettavaksi.
Yleensä ne henkilöt, jotka myös käyttävät fyysistä väkivaltaa käyttävät myös henkistä väkivaltaa. He osaavat manipuloida ihmisiä ja ehkä tässäkin syy miksi vaimo ei lähtenyt aikaisemmin pois, ehkä pelkäsi menettävänsä lapsensa miehelle.
Suurin asia millä naista voi kiristää ja pitää vallassaan on lapset ja luultavasti tässä on käynyt juuri näin.
Tiedän omakohtaisesti mitä on elää väkivaltaisessa suhteessa ja niin uskomatonta kuin se onkin muut ulkopuoliset sitä eivät tiedä, eivätkä uskoisi. Vahva en ole, mutta tietyjen asioiden vuoksi alistunut - toistaiseksi.