Tervehdys kaikille! Niin minäkin tuossa vuoden verran kävin nettitreffeillä ja oli ihan mukavia seuralaisia, kaikki olivat sitä mitä olivat kirjoittaneet olevansa.Mutta eipä sitten oikein osunut kohdalle sellaista kenen kanssa olisi halunnut uudelleen tavata. Vaan ei oikein kukaan sytyttänyt sen enempää, kunnes kerran sain vaatimattoman kutsun: Lähdetkö kahville? Mitään juuri muuta en miehestä tiennyt. Lähdin kahville yhdelle isolle ostarille ja hän sitten oli se oikea! :))
Heti jäi ekojen treffien jälkeen sellainen olo, että tässä nyt on jotakin. Niin sitten alettiin tapailemaan ja puolisen vuotta seurusteltiin ja muutettiin yhteen. Nyt on kaksi vuotta mennyt ihan mukavasti saman katon alla. On sovittu, että naimisiin ei mennä enää, kun näin keski-ikäisiä ollaan, mutta yhdessä asutaan kiikkustuoli-ikään asti!
Että olen kyllä nettitreffien kannattaja. Monet kahvit kyllä tuli nautiskeltua, välillä hiljaisemman, välillä pidemmän, välillä vanhemman jne seurassa, mutta mukavia muistoja nekin on! Joten sitkeyttä vaan, kyllä sieltä ihan se oma kulta voi löytyä!!
Heti jäi ekojen treffien jälkeen sellainen olo, että tässä nyt on jotakin. Niin sitten alettiin tapailemaan ja puolisen vuotta seurusteltiin ja muutettiin yhteen. Nyt on kaksi vuotta mennyt ihan mukavasti saman katon alla. On sovittu, että naimisiin ei mennä enää, kun näin keski-ikäisiä ollaan, mutta yhdessä asutaan kiikkustuoli-ikään asti!
Että olen kyllä nettitreffien kannattaja. Monet kahvit kyllä tuli nautiskeltua, välillä hiljaisemman, välillä pidemmän, välillä vanhemman jne seurassa, mutta mukavia muistoja nekin on! Joten sitkeyttä vaan, kyllä sieltä ihan se oma kulta voi löytyä!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin jo aikuisikään ehtinyt naisihminen löysin onneni täältä. Monet kaffit tuli hörpättyä aivan mukavien miesten kanssa, mutta kukaan ei sillä tavalla kolahtanut, vaikka profiilikriteerini täyttivätkin. Sitten ilmestyi mies profiilivaatimusteni ulkopuolelta. Kirjoittelimme ja jo heti ensi tapaamisella tapahtui kuuluisa "klik"-ilmiö ;) Tuntui heti että tässä on nyt jotain. Ja oli. Molemmin puolin, vaikka sitä minun oli alkuun vaikea uskoa. Oli mahdotonta sisäistää että noin upea mieshenkilö oli oikeasti kiinnostunut minusta, joka en omasta mielestäni ollut, enkä ole, lähestulkoonkaan yhtä upea. Tähän päivään mennessä ei ole miehestä vikaa löytynyt. On hyvä olla yhdessä. Joten kyllä täältä voi onnensakin löytää :)
Onnea valtavasti sen oman rakkaan löytymisestä. Se on kumma, että sitä profiilissa rajataan ja rajataan ja asetetaan kriteerejä, joilla ei kuitenkaan ole oikean elämän kanssa mitään tekemistä. Kriteerit pohjautuu niin usein aikaisempiin kokemuksiin ja tuntemiimme ihmisiin, että niiden pohjalta sitä muodostaa ennakkokäsityksiä muistakin.
Itse reagoin vielä itselleni tuntemattomasta syystä sellaiseen viestiin (deitissä) kuin: "mielenkiintoinen profiili, susta mä haluan tietää enemmän..". Ja kaikki muut tän tyyliset vastaukset aikaisemmin heitin suoraan romukoppaan, "tylsä", "ei viitsinyt nähdä vaivaa kirjoittaakseen..." jne. Tämmöisiä ajatuksia ennen. Tämän miehen profiilia menin tutkimaan tarkemmin ja jokin siinä ja kuvassa kolahti. En kuitenkaan ollut yhtään tosissani aluksi, että edes tavattaisiin. Niin siinä kuitenkin kävi :) Heti kolahti. Alusta asti ollaan molemmat puhuttu, että tämmöstä tunnetta ei vaan ennen oo vastaan tullu ja selvää oli molemmille, että tässä on nyt se, mitä on etsinyt.
Ketään muuta en edes halunnut tavata deitin kautta. Kirjoittelin kyllä muutamalle ihan kaveripohjalta ja sanoinkin sen heille. Ei vaan tuntunut mikään niin vahvalta, että olis kannattanu lähtee tutustumaan enemmän. Tiedä sitten mikä tässä tulevassa aviomiehessäni pysäytti :)