... että kumpaahan sitä oikeasti käy syyttäminen jos miniä kokee että anoppinsa on maailman hirvein nainen? Onko se loppupeleissä anopin vai miniän miehen vika?
Toisin sanoen; voiko anoppi olla ilkeä jos mies ei anna hänen olla? Eikö periaatteessa ole niin että mies on se jonka tulee äitinsä pitää aisoissa jos alkaa vaikuttaa siltä että hän menee asiattomuuksiin? Ja jos miehestä ei ole omaa valittuaan puolustamaan, onko hän mies silloin lainkaan? Palstan kirjoituksista kun on saanut vähän sellaisen käsiksen että pahimpia anoppeja ovat ne sellaiset joille ei kukaan muu kuin ehkä miniä (mikä vain pahentaa tilannetta) sano mitään vastaan...?
Mielipiteitä?
Toisin sanoen; voiko anoppi olla ilkeä jos mies ei anna hänen olla? Eikö periaatteessa ole niin että mies on se jonka tulee äitinsä pitää aisoissa jos alkaa vaikuttaa siltä että hän menee asiattomuuksiin? Ja jos miehestä ei ole omaa valittuaan puolustamaan, onko hän mies silloin lainkaan? Palstan kirjoituksista kun on saanut vähän sellaisen käsiksen että pahimpia anoppeja ovat ne sellaiset joille ei kukaan muu kuin ehkä miniä (mikä vain pahentaa tilannetta) sano mitään vastaan...?
Mielipiteitä?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Miehen tehtävä on pitää akkansa kurissa ja nuhteessa, oli kyse sitten vaimosta tai äidistä. Ainoastaan vässykkä alentuu kahden akan kiistakapulaksi.
Joissain tapauksissa anoppi voi kuitenkin toimia poikansa selän takana, tällöin peräänkuulutan appiukon vastuuta vaimonsa käytöksestä!
kolmas osapuoli ei voi eikä kykene tietään joka juttua.
Miniän on itse hoidettava ihmissuhteensa vierailkoon sitten vähemmän jos ei suju.
linjoilla olen sinun kanssasi. Niin se on ja kuuluukin olla. Mies tuntee molemmat naiset ja ainakin pitäisi huomata jos käytös menee asiattomaksi, niin miniällä kuin äidillä.
"... että kumpaahan sitä oikeasti käy syyttäminen jos miniä kokee että anoppinsa on maailman hirvein nainen? Onko se loppupeleissä anopin vai miniän miehen vika? "
Jätit vaihtoehdoista kokonaan pois hyvin oleellisen tekijän MINIÄN !
Kuinka voi olla miniän miehen vika tai anopin vika jos MINIÄ ei tule toimeen anopin kanssa ??
Mietippäs itsekkin. Siinä on vain nämä kaksi osapuolta, miehellä ei siinä ole osaa eikä arpaa!!
Miniänä ja anoppina ja ennenkaikkea elämää nähneenä ihmisenä sanoisin, että AINA on ensimmäisenä syytä katsoa peiliin ellei tule toimeen ihmisten kanssa.
Jos tuollaisissa ihmissuhteissa vedetään siihen mukaan vielä kolmas, täysin ulkopuolinen ihminen on se aika törkeää ja mitä enimmissämäärin vastuutonta. Jokainen hoitakoon omat ihmissuhdekriisinsä ja olkoon sotkematta siihen ulkopuolisia. Jos on kykenemätön tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, poysykön sellainen ihminen omissa nurkissaan ihan vain oman itsensä seurassa.
Huh, olipas hyökkäävä vastine! Tarkoitukseni ei ollut suosia tai syytellä ketään, pahoittelen että kirjoitukseni sai sinut noin kärtyämään.
Mitä tahdoin kirjoituksellani kysyä, oli että jos tosiaan MINIÄ kokee ANOPIN olevan kammotus, niin voisikohan siinä mahdollisesti miestä välissä katsoa vähän vinoon kun ei "elämänsä naisia" saa ruotuun. Meillä esimerkiksi anoppi kun on pari kertaa vahingossa kutsunut minua mieheni exän nimellä, mieheni on heti terävästi korjannut tilanteen. Muita ikäviä tilanteita ei onneksi ole tapahtunut, mutta en voisi kuvitellakaan että mieheni olisi tuppisuuna jos anoppi alkaisi hankalaksi minua kohtaan. JA jos kysymykseni olisi koskenut sitä että anoppi kokee miniän hirviöksi, niin kyllä, odottaisin mieheni ojentavan minuakin jos käyttäytyisin sopimattomasti enkä sitä itse tajuaisi.
Itse tulen toimeen anoppini kanssa yleensä ottaen mainiosti. Hän sekä appiukko osaavat kyllä olla rasittaviakin, mutta eivät tarkoita mitään pahaa. Herttainen vanha pariskunta.
osaa koskaan olla rasittava. Ainakaan omasta mielestäsi.
Jos anoppisi puhuisi sinusta yhtä alentuvasti, niin miltähän mahtaisi tuntua.
Minä olen täydellinen :)
Tosikko.
Mitenkään hyökkäävä mielipide tuo ei ollut, täysin asiallinen.
Mutta oletko itse todellakin sitä mieltä, että jonkun toisen täytyy ottaa vastuu sinun käytöksestäsi ?
viittaan tähän:
jos tosiaan MINIÄ kokee ANOPIN olevan kammotus, niin voisikohan siinä mahdollisesti miestä välissä katsoa vähän vinoon kun ei "elämänsä naisia" saa ruotuun.
Ymmärrän, että miehen tehtävä on joskus ns. asettaa akkaansa jos tämä käy kovin hamkalaksi mutta että menisi kahden kiistelevän naisen väliin.
Sanohan muuten, vaimonko puolia miehen kuuluisi siinä tilanteessa automaattisesti pitää vai voisiko mies olla oikeudenmukainen ka puolueeton?
Tai olla jopa äitinsä puolella ?
Ilmeisesti sinulla on / on ollut huonoja miniäkokemuksia, oletan?
No oli miten oli, kuten sanoin, jos olisin anoppia kohden asiaton, mielestäni olisi mieheltäni ihan oikein moittia minua asiasta. Ihan samalla lailla kuin jos anoppi ei muuta tekisi päivillään kuin haukkuisi miniää, tulisi hänen vuorostaan puolustaa tälle vaimoaan. En ymmärrä mikä tässä on niin hankalaa, mielestäni miehen on puolustettava sitä joka on kaltoin kohdeltu. Ja alkuperäisessä kysymyksessäni kuvitteellisessa tilanteessa inhottava ihminen oli anoppi.
Jokainen ihminen toki ottaa vastuun itse omista teoistaan, olet ihan oikeassa. Mutta näitä palstan keskusteluja luettuani en voinut olla miettimättä että jos jotkut anopit (kyllä, miniätkin varmasti mutta mietin nyt tilannetta jossa anopit) ovat oikeasti sellaisia mitä on kuvailtu, niin siinä on ilmeisesti turha odottaa mitään oman vastuun ottamista. Ja tällaisissa tilanteissa mielestäni olisi kohtuullista, että mies puolustaa vaimoaan, eikä sulje itseään ulos tuosta kuviosta.
Sanot olevasi sekä miniä että anoppi. Eiköhän tässä sinun(kin) kohdalla tuo jälkimmäisen vaikutus kumoa tuon ensimmäisen, kun heti alat syyttämään miniää siitä, ettei tule anopin kanssa toimeen? Kun tässä alkuperäisen kirjoittajan ja muidenkin vastaavien miniä-anoppi-suhteessa ei ole kyse vain kahdesta osapuolesta, miniä ei olisi miniä, ilman sitä anopin poikaa, joka valitsi puolisokseen tuon miniän. Ja anoppi ei pääse yli äitydestään. Valitettavasti. Eli poika on aina läsnä tässä suhteessa, vaikkei samassa huoneessa tai edes talossa sillä kertaa olisikaan.
Äideillä kun on paha tapa nähdä lapsensa aina lapsena, vaikka tämä olisi 40-v.
Sinulla taitaa itselläsi olla ongelmia oman miniäsi kanssa, koska sanot olevasi itsekin anoppi. Maailmassa on aivan tarpeeksi vaikeaa löytää se ainoa oikea mies, jonka kanssa tulla toimeen. Se, että tulee toimeen vielä anopin ja muun miehen suvun kanssa, on jo aikamoista onnenkauppaa.
Miniä ei ole mikään kolmas, täysin ulkopuolinen ihminen tuollaisessa ihmissuhteessa, kyllä se on anoppi, eikä miniä, joka on se ulkopuolinen. Vai äidinkö (sinunko) kanssa poikien pitäisi elää? Poikasi on perustanut perheen, on valitettavaa sinun kannaltasi, että sinä et kuulu siihen. Mutta mitä muuta odotit? Kuvittelitko pitäväsi hänet luonasi ainiaan? Muut naiset ovat pahoja, paitsi sinä?
Jos lukisit uudelleen kommenttini, voit ymmärtää paremmin mitä kirjoitin. Vääristelit aikalailla sanomisiani, tahallaanko vai etkö ymmärtänyt kirjoitustani.
Jokatapauksessa korostan edelleen sitä, että miniän ja anopin suhde on heidän kahden välinen ja pojan ja äidin suhde heidän kahden välinen ja miehen ja naisen suhde heidän kahden välinen ! Ulkopuolinen tekijä siihen väliin saa vain sotkua aikaan.
Jos ongelmia syntyy, selvitellään ne keskenään.
Miehen velvollisuus ei ole selvitellä anopin ja miniän välejä !
Jos tämä ymmärrettäisiin säästyttäisiin paljolta riitelyltä.
Mutta tämä oli mielenkiintoinen havainto:
"miniä ei olisi miniä, ilman sitä anopin poikaa, joka valitsi puolisokseen tuon miniän."
joka kertoo miten tärkeä tekijä anoppi kuitenkin on siinä ketjussa.
Miniä ei olisi miniä ilman anopin poikaa, hän ei olisi vaimo ilman anopin poikaa, hän ei olisi äiti ilman anopin poikaa.....
joka tarkoittaa sitä, että hän ei olisi mitään noista ilman anoppia ! Koska juuri se anoppi on sen pojan tehnyt ja ilman anoppia ei olisi sitäkään poikaa.
Tajuatteko todella mistä kaikesta olisitte jääneet paitsi ilman anoppianne ?
Voisi tietysti myös kysyä miltä kaikelta olisitte säästyneet, ei tarvitsisi olla vaimo, äiti ja miniä jos meitä anoppeja ei olisi, eli meitä äitejä ja miniöitä...
sellaista se on elämä, meillä naisilla on siinä jonkinlainen rooli, että sitä elämää yleensä on....
PS. Jokainen ihminen on äitinsä lapsi niin kauan olipa sitten vaikka 100 vuotias.
Vai onko siihen lapsi nimityksen tilalle määrätty jonkin toinen mitä saa käyttää kun ihminen on ylittänyt tietyn iän ?
Olen itse ollut tilanteessa, jossa mieheni ei puolustanut minua millään tavoin. Rupesin jo miettimään, rakoileeko parisuhteemme, kun tööttö ei sormeaan nostanut vaikka hänen laillista vaimoaan, jonka hän itse oli valinnut, mollattiin jopa muiden läsnäollessa. Silloinhan mollattiin myös häntä huonosta vaimonvalinnasta.
Kyllä se koski myös miestäni ihan yhtä paljon kuin minua. Hän ei vain tahtonut oikein tajuta anopin (aiheettoman) kiusaamisen koko palettia.
Tilanne selvisi kyllä sitten, vaikka aika ikävällä tavalla. (En kerro miten.)
Mutta olemme vieläkin naimisissa, ja lähestyvän hääpäivämme johdosta olemme juuri jutelleet, miten suhde on vain parantunut vuosien kuluessa.
Luinkin viestisi moneen kertaan, ja vielä uudemman kerran, palautteesi jälkeen. Sanoit alkuperäisen kirjoittajan unohtaneen miniän kokonaan mahdollisen riidan aiheuttajana. Kehotat miniää katsomaan peiliin, että hän näkee, kuka sen riidan takana oikeastaan on, ei anoppi, eikä miniän mies. Peilistä katsoo aina vain yksi ihminen, oletko sinäkin katsonut peiliin, ja todennut itsesi aina syylliseksi anopin ja sinun välisiin riitoihin? Sinun teoriasi mukaan kyllä niin on pitänyt tapahtua. Eikö anopin pidä sitten yhtään katsoa peiliin?
Jos ihmiset katsoisivat aina peiliin, ja olisivat aina varuillaan siitä, minkälaisen kuvan he itsestään heijastavat ulkomaailmaan, mitään riitoja ei sattuisi.
Riitoja ei ratkaista vain peiliin katsomalla. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, anopin ja miniän kiistellessä se kolmas osapuoli, miniän mies, on aina läsnä henkisesti, ellei fyysisesti. Jos tämä ei puolusta vaimoaan riidan hetkellä tai sen jälkeen, hän ei ole oikea mies.
Nainen on haavoittuvimmillaan, arimmillaan astuessaan uuteen sukuun, anopin valvovan silmän eteen, ensivaikutelmia ei heti muuteta, ja minäkin voin kokemukseni perusteella sanoa, että anoppi on tässä suvussa, omassa talossaan vahvoilla aina.
Mutta miettikää nyt kaikki, kukahan tässä tilanteessa, morsmaikun sisäänastuessa, on se heikoin lenkki, kumpi saa tod.näk. väistyä? Kumpi tuntee olonsa uhatuksi, se uusi nainen vai se vanha, jonka täytyy nyt viimeistään unohtaa se äidin rooli, joka on luultavasti jos ei paaponut, niin ainakin välittänyt pojastaan, jota hän on vetänyt varmaankin viimeiset 30-v? Ja tämä uusi nainen on ollut kuvioissa vasta parisen kuukautta, ehkäpä?
Kenellä on sitä painolastia, patoutumia ja tunnetta, jota yhteisnimityksellä myös kokemuksesi kutsutaan, enemmän takana, kun vastaan asettuu nuorehko miniä, jonka mies lopulta perii vanhempiensa talon ja omaisuuden ja vie sukua eteenpäin, vai se vanhahko anoppi, jonka tehtävä tässä elämässä on antaa muutamia neuvoja ja sitten astua taaksepäin? Mietihän tätä.
Sanot, ettei miniän miehellä ole mitään tekemistä miniän ja anopin välisissä suhteissa ja riidoissa. No, jos haluat heittää orjan leijonan eteen ilman mitään puolustuskeinoa, niin siitä vaan sitten.
Mistä luulet, että useimmat riidat miniän ja anopin välillä alkavat? Mitkä ovat ne asiat, joista yleensäkin naiset keskustelevat, ja ennen kaikkea paljon parjatut miniät ja anopit? Kodin-, lapsien-, taloudenhoidosta, raha-asioista? Kaiken tämän keskellä ja ytimessä sattuu nyt vaan olemaan Se Mies. En oikein usko, että suurimmmat riidat aiheutuvat jostain täysin ulkopuolisesta tekijästä, kuten esim. siitä, että mitä puoluetta miniä kannattaa, pitäisikö meidän liittyä Natoon, miten parhaiten suojella Itämerta.
Alkuperäisen viestisi viimeisessä kappaleessa haluat niiden ihmisten, jotka eivät tule toimeen toisten ihmisten kanssa, jotka vetävät riitaan mukaan toisen, täysin ulkopuolisen ihmisen, pitäisi muuttaa asumaan yksin, uppoutumaan omaan yksinäisyyteensä. Tätä edeltävissä kappaleissa olit juuri kirjoittanut siitä, miten MINIÄ on läsnä riidoissa, miten MINIÄN pitäisi katsoa peiliin riidan aikana, miten MINIÄN ei pitäisi sekoittaa riitaan tuota kolmatta, täysin ulkopuolista osapuolta, eli sitä MINIÄN miestä.
Eli jotenkin sain sellaisen kuvan, että suurin syy näissä anoppi/miniäriidoissa on juuri tuossa MINIÄSSÄ, sinun mielestäsi. Eli olin alunperin oikeassa siitä, että roolisi miniänä ja anoppina kumoavat toisensa, jälkimmäisen asenteen jäädessä voimaan. Vai oletko sanonut koko ajan, edes välillä, edes joskus, että anopissakin saattaa olla jotain vikaa?
Tiedätkö, jos joku tässä anopin ja miniän suhteessa määritellään toisen aseman kautta, on se anoppi? Anoppia ei voi elää ilman ilman miniää, kenen muun kanssa hän sitten tappelisi? Ja ennenkaikkea, miniä on sukuun tullessaan ensin vaimo, sitten vasta se miniä. Anoppi saa anopin arvon vasta sitten, kun tämän poika valitsee sen puolison itselleen.
Sekoiti termit "anoppi" ja äiti" keskenään, kun totesit, ettei miniä olisi mitään ilman anoppia. Ei anoppi synnyttänyt sitä poikaansa, vaan äiti. Anopin rooli tuli mahdolliseksi vasta sitten, kun poika sen vaimon itselleen löysi.
Mutta tässä piileekin se suurin riidanaihe anopin ja miniän välillä, anoppi luulee edelleenkin voivansa olla sekä poikansa äiti että anoppi miniälle. Kaksi verrattain ristiriitaista roolia, toinen huolehtii ja hoivaa, ja toinen tappelee ja riitailee. Niiden yhteensovittaminen voi tuottaa tuskaa kaikille lähipiirin jäsenille, ja usein anopin kykenemättömyys tajuta tätä aiheuttaa juuri niitä riitoja.
laitat sanoja suuhuni. Otappas nyt ja rauhoitu ja jos kommentoit täällä toisten kirjoituksia niin ole hyvä ja lue ne ensin ajatuksen kanssa aläkä anna oman henkilökohtaisen kaunasi vaikuttaa kommentteihin vaan kommentoi sitä mitä oikeasti on sanottu.
ÄLÄ VÄÄRISTELE ÄLÄKÄ LAITA SANOJA TOISEN SUUHUN !
Sanoipa niin tai näin, aina käänät asian väärinpäin.
Menepä nyt itse vaihteeksi sinne peilin eteen kurkistelemaan, kuka sieltä luuraa.
tässä on suora lainaus tekstistäni siltä osin missä puhutaan peiliin katsomisesta, oleppa hyvä ja kerro minulle missä kohtaa siinä kehotetaan juuri miniää katsomaan peiliin.
"Miniänä ja anoppina ja ennenkaikkea elämää nähneenä ihmisenä sanoisin, että AINA on ensimmäisenä syytä katsoa peiliin ellei tule toimeen ihmisten kanssa."
No niin, kuten huomasit, olet vetänyt herneen nenään taas ihan suotta. Eihän siinä miniästä puhuttu vaan yleensä ihmisestä, jolla on vaikeuksia tulla toimeen muiden kanssa.
Että silleen, ja muista tarkistaa lääkitystäsi koska kuulostat olevan aivan pihalla.
Tässä suora lainaus omasta kirjoituksestasi.
"Jätit vaihtoehdoista kokonaan pois hyvin oleellisen tekijän MINIÄN !
Kuinka voi olla miniän miehen vika tai anopin vika jos MINIÄ ei tule toimeen anopin kanssa ??
Mietippäs itsekkin. Siinä on vain nämä kaksi osapuolta, miehellä ei siinä ole osaa eikä arpaa!!
Miniänä ja anoppina ja ennenkaikkea elämää nähneenä ihmisenä sanoisin, että AINA on ensimmäisenä syytä katsoa peiliin ellei tule toimeen ihmisten kanssa."
Ennen tuota peilikappaletta, kirjoitit miniästä ja anopista, ja siitä, miten voi olla miniän miehen tai anopin vika, jos *miniä* ei tule toimeen anopin kanssa? Heti perään kehotat katsomaan peiliin, jos ei tule toimeen ihmisten kanssa. Ja jatkat heti, kolmannessa kappaleessa, ettei kolmatta osapuolta, eli tuota miestä/poikaa saa sekoittaa mukaan riitaan.
Eli jos ensin sanot, ettei ole muiden vika jos miniä ei tule toimeen anopin kanssa, (eli syy on yksin miniässä, koska et missään vaiheessa edes esittänyt, että näissä muissa henkilöissä olisi syytä) ja kehotat katsomaan peiliin, jos *joku* ei tule toimeen jonkun kanssa, niin minun käsittääkseni tarkoitat silloin, että juuri *miniän* sen on katsottava peiliin.
Omien sanojesi mukaan, lainattuna yllä, "kuinka ihmeessä voi olla *anopin* vika, jos *miniä* ei tule tämän kanssa toimeen?"
I rest my case.
aloittaja haki vikaa anopista ja miehestä siinä tilanteessa kun miniä ei tule toimeen anopin kanssa ! Hän jätti kokonaan huomioimatta sen nimenomaisen miniän vaikka hän on juuri se kuka ei tule toimeen anopin kanssa !
Eli kyllähän siinä on täysin ulkopuolinen tekijä tuo mies ja tämän kismatilanteen aiheuttavat miniä ja anoppi keskenään.
Eli ei siinä pitäisi miniänkään peilin tyhjäksi jäädä !
Aloittaja korosti siis nimenomaan miniän syyttömyttä ja haki syyllistä muualta. Tyypillistä.
Anopit on siihen peiliin kyllä joutuneet katsomaan harva se päivä. Kyllä niin paljon on tuota ryöppyä viimekuukausina tullut anoppien niskaan.
Kumpa sen tavan oppisivat miniätkin, niin voitaisiin rueta keskustelemaan asiallisesti ja rakentavasti näistä suhteista.
On täysin luonnotonta että kaikki olisi aina anopin vika tai jopa sen miehen vika, jolla ei ole asiaan mitään osaa.
MIKSI nämä nuoret naiset kuvittelevat olevansa niin täydellisiä kaikessa, että eivät voi tunnustaa, että omassa käytöksessä voisi olla parantamisen varaa ?
Ja tässä sinä taas vääristelet asioita :
"Eli jos ensin sanot, ettei ole muiden vika jos miniä ei tule toimeen anopin kanssa, (eli syy on yksin miniässä, koska et missään vaiheessa edes esittänyt, että näissä muissa henkilöissä olisi syytä) ja kehotat katsomaan peiliin, jos *joku* ei tule toimeen jonkun kanssa, niin minun käsittääkseni tarkoitat silloin, että juuri *miniän* sen on katsottava peiliin. "
Aloittaja ei kyllä mielestäni väen vängällä hakenut vikaa anopista ja miehestä, siinä tilanteessa kun miniä ei tule toimeen anopin kanssa. Kumma, että kukaan ei nostanut esille appiukon roolia. Hän on myös mukana kuvioissa, vaikkakin tahtomattaan. Aivan samoin kuin on poikansakin. Koska ovat samaa sukua.
Ja syy siihen, miksi aloittaja ei maininnut miniää riidan aiheuttajana, oli ehkä, että aloittaja tietää tod.näk. tilanteesta paljon enemmän kuin antaa ymmärtää. Siksi hän kysyi, olisiko vika kenties anopissa tai miniän puolisossa. Koska ei alunperin nähnyt vikaa miniässä?
Koska emme tiedä, mitä tämä riita koskee, miten se on alkanut, emme oikeastaan voi edes vastata tähän, saati sitten etsiä syyllistä. Välillä kemiat eivät vain natsaa. Onko se kenenkään vika, ei, mutta kipinät voi pitää piilossa. Mutta kuvitellaanpa, etsitään sitä syyllistä.
Jos anoppi on sanonut pahasti miniälle, ilman syytä, riidan syy piilee anopissa. Jos miniä on sanonut pahasti anopille, ilman syytä, riidan syy on miniässä. Jos molemmat kisaavat, kummassa on syy, miehen, tuon anopin pojan pitää tulla väliin, ja rauhoittaa tilanne. Ja kaikessa, on tilanne, riidan alku ja syy mikä tahansa, tuon miehen tulee puolustaa omaa vaimoaan. *Koska aivan takuulla, on riidan syy mikä tahansa, kuka sitten on riidan aloittanutkin, on aivan 100% varmaan, että se appi, tuon pojan isä, puolustaa omaa vaimoaan.*
Ja jos appea ei ole, joka puolustaisi vaimoaan, ei poika voi ottaa isän roolia ja alkaa puolustaa äitiä, vaikka tämä hänen äitinsä onkin. Hän on ennenkaikkea mies, aviopuoliso, ja vaikka olisi kihloissa, hän ei asu enää kotonaan. Mies/vaimo puolustaa omaa ydinperhettään, ja siihen ei tässä tilanteessa valitettavasti kuulu ne heidän vanhempansa.
Jos mikään muu ei auta, on teiden erkaannuttava, ja poika ei vieraile äitinsä luona pyytelemässä vaimonsa sanoja anteeksi, ei ainakaan vaimonsa selän takana, ennen kuin sopu on syntynyt. Aivan samoin kuin appikaan ei pyytele miniältä anteeksi oman vaimonsa puolesta, siitä vasta soppa syntyisi.
Tällaista riitaa ei kuitenkaan voi usein jäljittää alkutekijöihinsä, miniän ja anopin riita ei yleensä aiheudu vain yhdestä sanasta, vaan monien tekijöiden summasta. Minä miniänä puolustan tietenkin miniää, on riidan aloittaja kuka tahansa, ja te anoppeina pidätte ilman muuta anopin puolta.
Vaikein paikka tässä tilanteessa, joka joutuu, ajautuu riidan keskelle, on sillä pojalle, joka ei pahimmassa tapauksessa osaa valita puoltaan. Tämä on asia, johon kukaan ei voi vaikuttaa, ainoastaan ne osapuolet, joita riita koskee. Ja kyllä, kukaan ei ole täysin ulkopuolinen tässä tilanteessa, jos sukua olet jollakin tavalla, vaikka sitten avioliiton kautta.
Oma anoppini oli riidoissa oman äitinsä kanssa useita, useita vuosia, ja syy oli, kuten arvata saattaa, siinä äidissä. Tästä viisaantuneena hän ilmeisesti päätti, (en ole kysynyt), että kun taloon tulee miniä, miniöitä, vävyjä, hän ottaa minut, heidät vastaan, jos ei aivan avoimin sylin, niin ei ainakaan mutruhuulin.
Kukaan ihminen, on sitten miniä tai anoppi, ei toivottavasti muodosta negatiivista käsitystä toisesta, ennen kuin osapuolet ovat edes tavanneet. Eikä siihen oikean luonteen selvittelyyn riitä vain muutama vierailukerta, siihen ilmapiiriin, sukuun, pitää päästä sisälle. Jos kuitenkin sattuu niin onnettomasti, että osapuolet eivät kerta kaikkiaan tule toimeen, syytä on yleensä molemmissa joissakin määrin. Ehkä toinen osapuoli on luovuttanut liian aikaisin, ei ole osannut asettua toisen asemaan, ei ole ymmärtänyt sitä henkista painetta, jonka alaisena toinen elää.
Minulla ja miehelläni meni välit poikki tämän vanhempiin useiksi kuukausiksi vuosia sitten. Tilanne oli muutenkin stressaava, ja lopulta kaikki sanoivat toisilleen sellaista, mistä toinen ei alkuunkaan pitänyt, ja riita oli valmis. Jotenkin se tilanne siitä sitten vain alkoi purkautua. Tulemme toimeen, muuta ilmaisua ei oikeastaan voi käyttää, sillä tavalla kuin miniän ja anopin pitäisi tulla toimeen. Emme ole parhaita ystäviä, enkä todellakaan ole hänelle tytär, engl.termin mukaan "daughter-in-law". Jos riidasta oli jotain hyötyä, niin ainakin se, että tunnemme rajamme, ja tiedämme, mitä asioita ei ruokapöydässä tai muualla kannata nostaa esiin.
Ja jos minä katsoisin tuohon maagiseen peiliin, yrittäessäni selvittää, kuka tuon riidan aiheutti, siitä peilistä ei näkyisi minun kasvojani. Mutta tuo riita, kuten keskustelu peileistä ja mahdollisista syyllisistä on aivan turhaa, koska miniä (kai) puolustaa aina miniää, ja anoppi itseään.
Uskaltaakohan tähän tulla edes väliin vai tuleeko turpaan :) Mutta jos ihan aletaan pilkkua viilaamaan niin alunperinhän muotoilin sanani, että ketä "oikeasti käy syyttäminen jos miniä kokee että anoppinsa on maailman hirvein nainen". Pointti oli siis ihan yksinkertaisesti että jokin anopin sanomisissa / tekemisissä / tekemättä jättämisissä tms. saa miniän tuntemaan itsensä lytätyksi, mitättömäksi, kiusatuksi, mollatuksi, ihan miten vaan. Tällä palstalla kun niin moni miniä kokee anoppinsa käytöksen vuoksi tämän olevan, niin, maailman hirvein nainen.
Ehkä olisi pitänyt kysyä suoraan että "kenen vika on jos anoppi saa käyttäytyä idioottimaisesti" - sitäkin kun ilmeisesti valitettavasti tapahtuu. Tosin noilla sanavalinnoilla ehkä olisin saanut entistä pahempaa ryöpytystä kun tuntuu ettei asioista saa puhua edes teoreettisella tasolla ku osuu monella niin arkaan paikkaan... Toki olisin voinut kysyä asiaa ihan täysin toisinpäin, miniän huonosta käyttäytymisestä siis - mutta kysyjän oikeudella halusin tällä kertaa vastaukseen tällaiseen kysymykseen.
Sorry siis vaan kaikille nitroja napsineille kysymyksestä :)
Ihmissuhteet voi kyllä joskus olla niin vaikeita, eikö.
"... että kumpaahan sitä oikeasti käy syyttäminen jos miniä kokee että anoppinsa on maailman hirvein nainen? Onko se loppupeleissä anopin vai miniän miehen vika? "
Korostan viimeistä lausetta joka on se kysymys mikä alussa esitettiin.
Edes rivien välistä ei voida lukea, että aloittaja olisi mitenkään pitänyt osasyyllisenäkään miniää, eihän ?! Syyllisiksi olivat vaihtoehtoina esitetty vain anoppi ja mies.
Ihan sen takia olen tässä yrittänyt korostaa, että tilanteessa on mitä vahvimmin myös tuo miniä eikä voi olla mitenkään mahdollista että hän olisi täysin viaton pulmunen.
Riidat eivät koskaan lopu, ellei kaikki opi tajuamaan sitä, että myös hänessä itsessä voi olla vikaa silloin kun erimielisyyksiä syntyy.
Ja siinä käytetään tuota vertausta peiliin katsomisesta.
No en tietenkään, kun sitä en kysynyt, hyvä ihminen!! Mikä tässä on niin hankalaa??? Kysymys ei koskenut miniän tekoja vaan sitä että anoppi on kusipää ja miniä ei. SE OLI SE TEOREETTINEN TILANNE. Jos olisin kysynyt tilanteesta jossa miniä on vittumainen anopilleen ja saa niin käyttäytyä, en olisi varmaan siinäkään kysynyt onko se anopin vika????
Olet varmasti erittäin hankala ihminen ja enpä olisi ihmeissäni jos todellisessa elämässä olet juuri tällainen kuvaamani kauhuanoppi. Ja koska tulet tähänkin jankkaamaan jotain älytöntä haluan vain sanoa että siitä vaan, sano viimeinen sana niin kuin varmaan aina todellisessa elämässäkin teet - minä lopetan tähän. Jos joku haluaa tahallaan käsittää väärin vain riitaa haastaakseen, en saa siitä mitään iloa. Toisin kuin eräät.
Ei varmaankaan, toivottavasti, ole nyt jäänyt kenellekään millään lailla epäselväksi se, mitä minä seuraavaksi aion sanoa: aloittaja ei pitänyt miniää syypäänä riitaan. Siksi hän etsi syytä vain anopista ja miniän miehestä. Tämän voi varmaan myöntää eräs toinenkin tällä palstalla.
Kuvitellaan, että anoppi on juuri tullut hakkuuhommista, kirves kädessä, jonka poikansa juuri teroitti aamulla. Puolen tunnin päästä lähtee miniä samoilemaan metsiä koiransa kanssa, kuten tapana on, samalla kun mies jää tiskaamaan muun perheen kanssa. Yhtäkkiä miniä kuulee linnun rääkäisyn korkealta puustosta, ehtii juuri kohottaa katseensa, ja näkee kun puu alkaa kaatua tien ylle. Hän saa viime hetkessä riuhtaistua koiran remmistä, ettei tämä jää alle. Hengittää muutaman kerran syvään, ja tulinen ilme kasvoillaan ynnää yhteen, ryntää hankien läpi koira puuskuttaen perässä, tempaisee porstuan oven auki ja karjaisee: -keleen anoppi. Olet hirveä ihminen, yritit tappaa mut.
No, kenessä on syy? Miniässä, vai miniän anopissa, vai miniän miehessä? Ei ainakaan miniässä.
en tajunnutkaan, että täällä keskustellaan noin HENKILÖKOHTAISELLA tasolla!
Olisko teidän kuitenkin kaikkein paras selvitellä ne sotkunne ihan keskenänne eikä kysellä täällä mielipiteitä ja kommentteja.
Kypsät aikuiset ihmiset pysytyvät kyllä keskustelemaan, olipa syy riitaan sitten kenessä tahansa.
Täältä ette niihin ongelmiinne apua löydä, pikemminkin lisää agressioita ja ne taas ei tee hyvää ihmisten keskeisiä välejä selvitellessä.
Sinulle neuvoisin, että jos et kestä minkäänlaista kommenttia omista mielipiteistäsi niin olisi ehkä parempi pitää ne omana tietona.
Joulurauhaa !
Ensin kehotat Mimmua keskustelemaan asiasta kuin kypsät aikuiset ikään, ja sitten kuitenkin pitämään omat mielipiteensä sisällään, jos ei kerran kritiikkiä kestä. Kyllä Mimmu varmaan *asiallista* kritiikkiä kestääkin...
Mitä se on ellei se ole sitä mitä minä olen teille esittänyt ?
Et kai tarkoita että pitää olla täsmälleen samaa mieltä
En ole mennyt henkilökohtaisiin loukkauksiin ja arvosteluihin kuten eräät....
Sehän on aina niin, että jokaisella on oma näkemys asiaan. Jokainenhan on aina omasta mielestään oikeassa :)
on niin, että anoppi on yleensä sellanen ihminen, että se jo lapsensa ollessa lapsi haaveilee tietynlaisesta miniästä.
minun ex-anoppi oli aivan kaamea mulle, vaikken mielestäni mitään phaa koskaan tehnyt (paitsi en koko aikaa nuollut hänen persettään, kuten olisi tarvinnut). nyt paljon meidän eron jälkeen, kun on exäni nykyisiä muijia katsellut, niin tajunnut että olin ihminen.
nykyisen anoppini kanssa tulen hyvin toimeen...
;)))))))))))))))
aivan järjettömän hauska väite kaikessa tyhmyydessäänkin ;)))))))))))
kahden pojan äitinä voin taatusti todeta äitinä ajattelee enemmänkin sitä, miten poika oppii ihan itse tulemaan arjessa toimeen.
Pitäisi olla todella yksinkertainen aikuinen, jos loisi itselleen unikuvan jostain ihmisestä.(edes miniästä)
Kielen käytösi ja ajatusmaailmasi lieneen samaa tasoa. X-miehiä siis tulee ja X-anopit siinä kylkiäisinä :D
Väitätte kahden ihmisen voimin tässä ketjussa, että äideillä ei ole minkään valtakunnan ennakko- käsitystä, ette elättele minkäänlaisia ajatuksia poikanne tulevasta puolisosta. Enkä tarkoita tällä mitään unikuvan luontia, kukaan anoppi toivottavasti ei kuvittele näkevänsä miniäehdokasta unessaan. Aivan takuulla kuitenkin ajattelette, viimeistään tämän keskustelun herättäneenä, että haluatte tulla toimeen miniän kanssa, mitä se sitten teille kummallekin merkitsee.
Anoppi-miniä keskusteluja, skismoja seuranneena näin täytyy olla, että kuvitelmia olette luoneet, miksi muuten te riitelisitte miniän kanssa, kuin siitä syystä, ettei hän vastaakaan kuvitelmianne? Ettei tämä olekaan sellainen kuin te halusitte tämän olevan? Kuinkahan moni tälläkin palstalla toivoo miniänsä muuttuvan tai olevan alusta asti kokonaan toisenlainen?
Se että kieltäytyy tunnustamasta selvää tosiasiaa on ennenkaikkea osoitus siitä, ettette ole perillä asioista. Jos teillä ei olisi mitään ennakkokäsityksiä oikeasta miniästä, näitä riitojakaan ei olisi. Pettymys poikanne valintaan purkautuu riitoina, ennenkaikkea tuota pahuksen miniää kohtaan.
Kyllä äidit takuulla varautuvat poikansa tulevaisuuden vaimon varalle. Joko he ajattelevat, toivovat, ettei tämä löydä ketään, tai sitten petytte, kun tämä löytääkin, eikä miniä vastaakaan kuvitelmianne kuuliaisesta, hiljaisesta, lapsiapyöräyttävästä pullanpaistajasta.
Aivan älytöntä tekstiä ! Ei siteeksikään totta elävässä elämässä.
Kaikilla äideillä on toiveita ja odotuksia lastensa tulevaisuudesta, myös heidän puolisoistaan.
Jotkut eivät vain kestä totuutta...
Myönnät, ettet sinäkään ole siis miettinyt yhtään sitä, että poikasi alkaa seurustella, menee naimisiin? Et ole miettinyt, millainen miniä olisi hyvä saada taloon? Et ole siis yhtään valmistautunut tähän henkisesti?
Ei ihme, että niitä riitoja tulee, kun kukaan anopeista, jotka ovat vaivautuneet vastaamaan, kieltävät koko ajatuksen olemassaolon.
Minun poikani ei taida tykätä sinun tyyppisestäsi silmille hyppijästä, ainakin sellaiselta vaikutat kirjoituksissasi. Tekstia suollat kovasti ja anoppia tunnut kovasti arvostelevan. No sellainen anoppi, kuin on miniänsäkin. Sitä saa mitä tilaa.
Jos et tykkää pullan pyörityksestä tai pullanpaistosta, jätä homma välin, mitä turhia mesoat. Todellakin haluan mieluimmin hiljaisen rehdin, kauniin ja kiltin miniän, kuin rääväsuisen nalkuttajan pojalleni. Sorry vain.
No, tulihan se totuus sieltä. Että millaisesta miniästä ne anopit todellisuudessa tykkäävät? Ei saa hyppiä silmille? Pitää olla hiljainen, rehti, kaunis ja kiltti? Ja tykätä siitä pullanpyörityksestä?
Tiedätkö, kerron salaisuuden, jonka useimmat naiset, vaimot, miniätkin, tietävät, ja saavat lopulta selville: useimmat miehet varmaankaan eivät pidä niistä hiljaisista, kilteistä naisista, jos yhtään osaat lukea rivien välistä? Rehdeistä pitävät, sillä ei saa pettää, eikä flirttailla, ja jokainen nainen osaa nalkuttaa, minäkin. Miten muuten sitä komentoa kotona pidettäisiin? Jos lopettaisin nalkuttamisen miehelleni, johan hän vallan ällistyisi. Eipä ole mieheni vielä viereltäni lähtenyt, näiden avioliittovuosien aikana, ja jos minä voin asiaan vaikuttaa, ei todellakaan lähde. Ei edes inise siihen malliin.
Mutta arvolistasi osoittaa vaan sen, että arvotat tulevan miniäsi omien mieltymystesi mukaan. Kyllä se miniäsi varmaan teillä käyttää twinsettiä ja suoria housuja, kotona voikin sitten olla aivan eri juttuja päällä. Tai sitten ei. Mutta puhe- ja pukutaktiikka valitaan sen ajan ja paikan mukaan.
Sinulle taitaa tulla yllätyksenä ja shokkina tämä, mutta poikasi ei valitse naistaan sinun mieltymysten mukaan, jos hänet on kasvatettu oikein. Eikä kukaan miniä todellakaan hypi silmille, jos aihetta ei anneta. Eikä tuon naisen ensisijainen tarkoitus ole olla hyvä miniä sinulle, vaan hyvä vaimo sille miehelleen. Se, että tulee toimeen anopin kanssa on hyvä bonus, mutta ei se ole vaimon ensisijainen tehtävä.
Otahan asiat rauhallisesti, niin ymmärrät asioista enemmän. Mieti välillä ja vastaa rehellisesti. Kyllä miehet ovat aika viisaita valitessaan vaimojaan. Mutta vakka kantensa valitsee. Mies on saanut kasvatuksensa kotoa ja sieltä myös arvonsa ja asenteensa. Sinulla ja miehelläsi nämä asenteet ja arvot ilmeisemmin on kohdallaan, jos teillä menee hyvin.
Kyllä mies usein valitsee miniänsä, tietämättään myös vanhempiensa mieleen sopivaksi.
Viisas miniä ei hypi myöskään appivanhempiensa silmille, sillä viisaus edellyttää ymmärryskykyä ja sietokykyä.
Kiltillä ja hiljaisella ihmisellä on usein oikeamielisyyttä ja sen mukana paljon hyveitä. Esimerkiksi; Osaaminen, oppivaisuus, avoimuus, rohkeus,kohtuullisuus, reiluus, rehellisyys, kestävyys, tavoitteellisuus, realiteettientajua ym. Hyvään elämäänhän kaikki pyrkivät.
Joko alkaa totuus valjeta?
Kyllä kiitos ymmärrän erittäin hyvin. Kiitos, että toistit viestini sisällön näin kahteen kertaan.
heh...tiedän, että tyhmää, mutta en mä oikeen muuteskaan osaa kuvailla mun ex-anoppiani..
ex on mieheni siksi, että ei tarvitse luultavasti elä'ä lasten kanssa pahassa ja väkivaltaisessa ja pettävässä suhteessa, vai pitääkö, jos pappi sanoo aamen...?
ja minun ex-anoppini on valitettavasti juuri tuollainen idiootti...on ihan mulle sanonut, että aina haaveili nuoresta asti, että minkälaisen miniän haluaa ja miten kaikki menee....
Mielestäni, mies voi tehdä joskus pahan erehdyksen, valittuaan itselleen vaimoehdokkaan ja erohan siinä ajanmittaan tulee. " Vanhat" äidit ovat aika viisaita ja vaikka osaavat nähdä, ettei tuosta suhteesta taida mitään tulla, yrittävät sietää poikansa valinnan, sen ajan kun sitä kestää. Mies siis päättää, kuka on hänen valittunsa, loppujenlopuksi. Äidit vain tiedostavat tilanteen aika hyvin.
Tuollainen asenne on niin karmean epäoikeudenmukainen, etten edes osaa kunnolla kommentoida sitä.
Vanhuus ja viisaus eivät aina kulje käsi kädessä.
Usein nainen, joka on tehnyt parhaansa pilatakseen pois poikansa itsekkäällä "äidinrakkaudellaan" (joka siis on mennyt överiksi) päättää, ettei kukaan nainen maailmassa kelpaa tuon hellittelyn jälkeen hänen kultamurulleen.
Aivan sama, vaikka miniä olisi Herran enkeli.
Minusta on selvää, ettei anopilla ole mitään oikeutta ainakaan ääneen ruveta räävittelemään miniänsä ominaisuuksista edessä tai takana. Anopilla ei ole oikeutta kuiskutella ihmepoikansa korvaan kielteisiä arviointeja miniästä. Anopin kuuluu tajuta, että hänen poikansa on nyt mies ja valitsee itse puolisonsa.
Anopin kuuluu olla hissuksiin. Jos poika sitten itse pettyy puolisoonsa jostain syystä, niin eiköhän mies tajua erota.
Eropuuhiin ei tarvita kolmea. Riittää kaksi.
Ja siitä "sietämisestä". Anoppi voi aivan hyvin sanoa pojalleen, ettei tule toimeen miniänsä kanssa ja voisitko ystävällisesti tulla vain itse mahd. lasten kanssa käymään.
Vaikea uskoa ettei anopille kelpaisi miniä, joka 0lisi kuin "herran enkeli".
Onkos sinun anoppisi käynyt sinulle räävittelemään, vai mistä olet kokemuksesi saanut?
Ihmettelen että nimittelet miestä "ihmepojaksi", taitaa olla niin että kysymys on "ihmeminiästä" kun ei osaa myönteisesti asioita ottaa.
Kyllä viisas anoppi poikansa arvostelukykyyn luottaa. Sellaisen miehen miniä saa kuin on arvoisensa.
Anoppi vain joissain tapauksissa huomaa, kun valinta on mennyt vikaan ja surullistahan se silloin on.
Tottakai appivanhemmat kestävät ja sietävät poikansa valinnan, uskoen hyvään ja toivoen että pojan perhe olisi onnellinen. Samoin uskoo ja toivoo varmasti myös miniän vanhemmat.
että jos anoppi ei ole tottunut suoriin mielipiteisiin ja saa sellaisen miniän joka sanoo suoraan mutta asiallisesti niin konflikti on varma tapaus.
Jos anopin poika on tehnyt kaiken kuuliaisesti mitä on äitinsä pyytänyt ja miniä alkaa vaatimaan napanuoran katkaisua on konflikti valmis.
Jos tuo anopin poika ei laita kapuloita rattaisiin äidin vallan halussa on anopin ja miniän välinen konflikti valmis.
Joten mies on kaikkein suurimmassa avainasemassa millaiseksi miniän ja anopin suhde kehittyy.
niin meillä on asia todistettu. mieheni tuli luokseni äitinsä helmoista ja minä olen se sanavalmis ja hyvän itsetunnon omaava persoona.
Anoppi yritti muutan kerran puuttua asioihimme mutta sanoin nätisti mutta painokkaasti ja napakasti miten asia on. hänen koti hänen säännöt ja meidän koti meidän säännöt ja poikansa totesi äidilleen että näin on ja tulee olemaan.
hieman aikaa anoppi nikotteli ja kiukutteli meille mutta me annettiin asian olla ja ajan kulua niin nyt kaikki on hyvin ja välit toimii puolin ja toisin kun kaikki kunnioittavat kaikkia !