Kannattaa tunnustaa, jos pettää? Zen Cafen kipaleen sanoitus on auennut minulle nyt vasta useiden vuosien seurustelurupeaman jälkeen. Parikymppisenä olin sitä mieltä, että "eihän tollaista moraalitonta kysymystä voi kukaan esittää - totta kai pitää heti tunnustaa", mutta nyt lähemmäs kolmikymppisenä näkökulma on pikkaisen muuttunut... Kannattaako heittää monta elämästään kestänyttä parisuhdetta yhden hairahduksen vuoksi metsään?
kannataako tunnustaa
jos pettää
244652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mulla on useita vakipanoja ja niistä ei akalle kerrota.
Kannattaa pitää kulissia yllä. Molemmat osaa osallistua siihen ihan yhtä hyvin. Molemmilla on salaisuutensa ja sitten kun kyllästyttää tuhlataan ne monet yhteiset vuodet ja erotaan.
kannata. kaikki tekee elämässä virheitä, mut on kohtuutonta että koko perheen elämä menis yhden virheen takia paskaks. sillä sehän menis.
...pitää pettää? Paskamaista touhua.
voi antaa anteeksi. Sitä, että jätät kertomatta ja tämä tulee tietoon ehkä vuosien jälkeen (kävi meillä) ja olet valehdellut asiasta, ei puoliso anna anteeksi. Mieti siis sitä mikä kannattaa
Anteeksi voi antaa...minäkin... mutta en enää luottanut mieheeni ja siitä alkoi omanlainen helvetti meille molemmille. Oli sitten parempi erota.
miettiä, mikä on pahinta, mitä tästä saattaa seurata jos puolisoni kuitenkin saa joskus tietää. Ja kun sen pahimman mahdollisuuden on ymmärtänyt niin sitten pitää vastata kysymykseen: pystynkö ja haluanko senkin kestää...onko tämä hairahdus sen arvoista. Kun tuon selvittää itselleen niin ei kai enää ole mitään miettimistä.
...eli kyllähän yhden syrjähypyn anteeksi saa, mutta ei siitä pidemmän päälle paljon apua ole koska luottamus menee silti. Eri asia sitten kannattaako ylipäänsä enää pysyä yhdessä jos sortuu, saa aina jännätä saako toinen tietää.
vaikka toinen kertoi pettäneensä, mutta sitten tuli uusia "juttuja" ilmi, joten nyt eroamassa
Exä kertoi myös pettäneensä minua ja sanoi vielä perään että oli kaunista ja ihanaa eikä kadu yhtään. Annoin anteeksi eikä se minua silloin niin vaivannut mutta aika näytti sen ettei luotto enää pelannut enkä voinut koskaan olla varma siitä mitä hän reissuillaan teki. Oli oman mielenterveyden kannalta ainoa oikea vaihtoehto laittaa kattilat jakoon. Sinne meni 10 vuoden parisuhde. Itse en omista syrjähypyistäni kertonut exälle koskaan, vaikka olisin voinut helposti maksaa potut pottuina. Joskus "pettäminen" on vain niin kaunista ja ainutkertaista että se kannattaa tehdä, mutta ei missään tapauksessa kannata kertoa puolisolle. En minäkään koskaan katunut tekojani, sillä ne oli minulle vain hetken hurmaa. Kaksi viinistä ja toisistaan humaltunutta soutaa kesäyönä läheiseen saareen rakastelemaan. Ei ole parempaa ja se kestää vain se hetken. Tulevissa parisuhteissa olen ehdottomasti päättänyt pysyä uskollisena ja tämä päätös on se mikä erottaa tulevat suhteet edellisistä.
itse en ole pettänyt miestäni ja yhteistä taivalta yli 10v ja kerran oli tosi liki... suutelin vierasta miestä kun oli viiniä päässä ja niin mukavan oloinen mies...sitten kuin salama olis iskenyt...Haloo! minä olen tekemässä, olenko valmis ottamaan sen riskin että menetän mieheni ja sen mahtavan suhteen yhden pikku seikkailun tähden. Lopetin siihen paikkaan ja hymyilin nätistä ja totesin että kyllä jää nyt seikkailu tekemättä, tehdään siitä vaan päiväunia!
olen äärimmäisen onnellinen päätöksetäni että on puhdasomatunto.
Olen huomannut, että 'vanhempana' sitä ymmärtää tunteista ja rakkaudesta eri tavalla kuin nuorempana. Parikymppisenä yhdessäolo on kivaa, ja kun kemiatkin pelaavat, se on varmasti Rakkautta.
Aika aikaansa, ja jos huomaa nauttivansa muidenkin seurasta, on tosiaan syytä miettiä kuinka syvää Rakkautta se sitten onkaan.
Kun kohdalle osuu Rakkaus, sen tietää. Muunmuassa juuri siitä, ettei edes ajatuksissaan voi sietää toiseen koskemista. Mikä ihanampi onni, jos Hänkin tuntee samoin. Aina ei käy niin. Silloin Hänen on mentävä. Ehkä se sitten ei ollutkaan Rakkautta.
Luen vanhoja kirjoituksia, mutta kyllä osui tämä minuun ja upposi..ja koski. Olen ollut lasteni (2kpl) isin (ja mieheni) kanssa yhdessä liki 17 vuotta (elokuussa 17v.). Aina, aina ehdoton mielipiteeni on ollut uskollisuus..
Noin vuosi taaksepäin, johtuen sitten mistä? (ei ainakaan keheenkääm ihastumisesta yms..) tunteeni miestäni kohtaan hävisi kokonaan..... SITÄ en koskaan halunnut, mutta vaikka kuinka haron vastaan, mitään tunteissani ei tapahdu?
Viime kesänä se sitten kävi, minullle, joka käy 5 kertaa vuodessa miesten kanssa työ matkoilla ja joka on tottunut sanomaan "sille"(siis muka tansille) kiitos ei,..
Se oli tuttu, lämmin ja turvallinen..........
TYÖKAVERi::
Mutta tämä kaveri ei ollut siitä "porukasta" joka lähtee työmmatkalla "rentoutumaan" ja vaimoaan pettämään
VAAN YHTÄ USKOLLINEN KUIN MINÄKIN.
Ja missään vaiheesssa en ole ´hetkeäkään" katunut.
Tiedän, että tämä mies seurustelee tiiviisti, ja ei anna vastakaikua minulle.Minä olisin valmis vaikka mihin.(kahden lapsen ja 17v. suhteenkin uhalla) HULLU MINÄ!!
Mutta tässä tullaan siihen asiaan, eli ensimmäisen kerran petin miestäni 17 vuoden jälkeen, ja ainoa syy siihen oli se, että vaikka mieheni saisi tietää niin: MITÄ SITTEN? Ero aikkeet olleet mielessäni viimeiset ainakin kaksi vuotta, halusin tai en!
ei, jos ei ole varma että kertomisesta seuraa pahaa. Kannattaa kyllä sopia parisuhteen alussa "säännöt", miten toimitaan ja mitä mistäkin seuraa, niin niiden sääntöjen puitteissa tietää ja vastaa teoistaan.
Jos pettäminen johtaa suhteeseen, eli ihastuu ja jopa rakastuu niin kyllä se alkaa näkyä ja selvitä kumppanille. Harva voi elää kaksoiselämää loputtomiin.
Pitäisi sinun kertoa,koska rehellisyys on oikein.
Sinun ei pitäisi jättää kertomatta asiaa,vain sen vuoksi että se loukkaisi tms.
Uskottomuus se loukkaa,ei kertominen.
Onko salailu ja valehtelu oikein sillä varjolla, ettei loukattaisi?
Onko parisuhteen perusta se, ettei toista loukata vai se, että ollaan rehellisiä ja avoimia?
Yritetäänkö kertomatta jättämisellä suojella kumppania pahalta mieleltä,vai itseään vaikealta tilanteelta ja vastuun kantamiselta?
Ei totuus tai kertominen sitä luottamusta riko, vaan uskottomuus.
Jos tapahtunut aiheuttaa syyllisyyttä ja pidit sitä typeränä juttuna, niin ei tuota juttua voi sivuuttaa noin vain. Tiedät että teit väärin.
Ei se ollut niin pikku juttu, vai?
Jos et enää halua tehdä niin, niin sinun pitää ottaa vastuu tapahtuneesta, ja kertoa siitä.
Itse haluaisin tietää kumppanini uskottomuudesta siksi,koska tahdon seurustella rehellisen ihmisen kanssa,johon luottaa.
Ei kertomalla totuutta pilaa luottamusta, vaan toimimalla epäluotettavasti.
Jos kerrot pikimmiten, voit jopa parantaa välillänne olevaa luottamusta.Kuinka voi saada ikinä anteeksi jos ei edes kerro.
Mieheni petti. Oli kuulemma mitätön känninen pano. Mun ei olut tarkoitus tietää asiasta. Turhaan oisin mieleni pahoittanut. Sattui vaan käymään niin, että sain valitettavia vinkkejä ukon tekosista. Ja lopullisen niitin teki valokuva, jossa mieheni ja kakkonen.
Olenkin sitä mieltä, että jos TODELLA teet mokan ja petät. Ja tästä seuraa KAMALAT kärsimykset ja lupaus siitä ettei se enään toistu - älä kerro.
Mutta. Jos puolisosi hiukkaakaan epäilee touhujasi - kerro.
Omalla kohdallani oli pinaavaa elää epätietoisuudessa kun toinen silmät pyöreinä yrittää selittää ettei mitään ole tapahtunut. Ja tuollaisen jälkeen kun pettäjän kiinni saa - on luottamus helvetin pirstaleina.
"Itse haluaisin tietää kumppanini uskottomuudesta siksi,koska tahdon seurustella rehellisen ihmisen kanssa,johon luottaa."
Eli seurustelu loppuu sitten siihen? Pettämisen voi antaa anteeksi voi antaa, mutta luottamus menee varmasti.
olla rehellinen. Uskottomuus on loukkaus, ellei olla sovittu vapaasta suhteesta. Tekonsa tunnustaminen vaatii tietenkin rohkeutta kohdata tosiasiat. Törkeää itsekkyyttä ja puolison huijausta toistuva pettäminen. Oksettavaa. Kyllä parisuhteen molemmilla osapuolilla on sanansa sanottavana suhteen säännöistä.
Ihmiset tekee virheitä
Rehellinen ihminen tunnustaa mokansa ja kantaa vastuun niistä.
Rakastava ihminen voi antaa anteeksi aika ihmeellisiäkin ja suuria asioita lähimmälleen
Luottamusta suhteessa voi jopa lisätä se että rehellisesti kertoo jos mokaa näin toinen huomaa ettei kumppani pysty/tahdo pitämään asioita sisällään/valehtelemaan.
Koko suhde on tuuliajolla jos pettää.
Sitä on turha jatkaa.
osuit asian ytimeen,rakastava ihminen ei petä,mutta antaa anteeksi kyllä.
Se kaatuuko suhde uskottomuuteen kukin pariskunta päättäköön itse,valmiita toimintamalleja ei ole.
Koko suhdetta kun huomaa toisen katumuksen ja kivun joka on pakko päästää ulos.
Monta parisuhdetta vai vuotta? :D Varmistan vaan kun nyt kerran pettämisestä kysymys.
Pidätkö sitä yhtä hairahdusta niin voimakkaampana kuin hyvää parisuhdettasi, että uskot sen tuhoavan suhteen? Kertominenhan ei sitä tuhoa vaan pettäminen.
Jos teillä hyvä ja vahva parisuhde niin selviätte yhdestä hairahduksesta; Helppoahan se on jos ei kerro tai ei ikinä joudu käsittelemään asiaa, mutta pettämisen kertominen(sillä osottaisi myös arvostusta paria kohtaan) ja siitä selviäminen osoittaa vahvaa parisuhdetta. Et kai aliarvioi omaa suhdettasi, kun kuvittelet eron automaattisesti tulevan jos olet rehellinen?
Jotenkin outoa kun puhutaan hyvistä parisuhteista, mutta silti pidetään sitä niin heikkona, että hairahdus tuhoaisi sen.....
Asioilla on tapana paljastua. Poikkeuksiakin varmaan on mutta lähes aina, ennemmin tai myöhemmin, hommat kaatuu niskaan. Kertominen kannattaa mutta valitse ajankohta ja kertomistapa hyvin jos haluat säilyttää suhteesi. Luottamus on kaiken a ja o parisuhteessa ja siihen kuuluu myös se että tuommoisesta asiasta voi kertoa. Jos suhde kariutuu siihen niin mielestäni olet sen ansainnutkin.