Rakastan miestäni kyllä, miksi en muka luottaisi?
Koskaan ei ole mies antanut syytä ettenkö voisi uskoa ja luottaa.
On puhuttu tuhat kertaa, että hän ei tykkää viestien ja sähköpostien yms. lukemisesta eli yksityisyyden rikkomisesta, miksi silti luen?? mitä luulen löytäväni? salaisia rakkausviestejä kai.... Taidan olla aika järjiltäni.
Paljastan aina tarkistaneeni hänen viestit ja siitä tulee riita, minun syytäni.
Miten mies on kestänyt minua näin kauan, sääliksi käy.
Olen ollut hirveä kontrollifriikki ämmä.
Tajuan sen, olenko yrittänyt tehdä muutosta? Olen, noin sata kertaa.
Joka päivä teen uuden päätöksen, nyt sen on loputtava... Miksi helvetissä mulla ei voi olla selkärankaa lopettaa mun hölmöilyjä.
Haluaisin olla hänelle se unelmien nainen,
haluaisin antaa tilaa, olla normaali.
Haluaisin peitellä kun on kylmä ja tehdä ruokaa kun hänen on nälkä.
Hoitaa eläimiä silloin jos hänellä on menoa.
Antaa hänen mennä virkistäytymään ulos kavereiden kanssa silloin kun haluaa.
Perustaa perheen ja olla onnellinen
Miksi pirussa en pysty tähän....
taitaa se olla siitä selkärangasta kiinni, rakkauden puutteesta se ei ainakaan johdu.
Eniten haluan eroon mustasukkaisuudestani! kärsin siitä kumppanini ohelle itsekin, tai jos minulla enää on sellaista..
Jos saisin taas yhden mahdollisuuden, haluaisin korjata kaiken.. Rakastaa häntä rajattomasti ja tehdä hänet onnelliseksi.
Mutta tämä sama virsi on kuultu ennenkin, milloin siitä tulee totta? en taida saada enää mahdollisuutta todistaa mitään.
En tunnista itseäni ollenkaan kun kirjoitin tämän, minähän olen ihana ja huolehtivainen... tai ainakin joskus olin vai olinko??
Olenko minä muka mäkättävä paska ämmä. en halua ainakaan olla.
Rakastan häntä. taisin menettää rakkaimpani omaa tyhmyyttäni.
Koskaan ei ole mies antanut syytä ettenkö voisi uskoa ja luottaa.
On puhuttu tuhat kertaa, että hän ei tykkää viestien ja sähköpostien yms. lukemisesta eli yksityisyyden rikkomisesta, miksi silti luen?? mitä luulen löytäväni? salaisia rakkausviestejä kai.... Taidan olla aika järjiltäni.
Paljastan aina tarkistaneeni hänen viestit ja siitä tulee riita, minun syytäni.
Miten mies on kestänyt minua näin kauan, sääliksi käy.
Olen ollut hirveä kontrollifriikki ämmä.
Tajuan sen, olenko yrittänyt tehdä muutosta? Olen, noin sata kertaa.
Joka päivä teen uuden päätöksen, nyt sen on loputtava... Miksi helvetissä mulla ei voi olla selkärankaa lopettaa mun hölmöilyjä.
Haluaisin olla hänelle se unelmien nainen,
haluaisin antaa tilaa, olla normaali.
Haluaisin peitellä kun on kylmä ja tehdä ruokaa kun hänen on nälkä.
Hoitaa eläimiä silloin jos hänellä on menoa.
Antaa hänen mennä virkistäytymään ulos kavereiden kanssa silloin kun haluaa.
Perustaa perheen ja olla onnellinen
Miksi pirussa en pysty tähän....
taitaa se olla siitä selkärangasta kiinni, rakkauden puutteesta se ei ainakaan johdu.
Eniten haluan eroon mustasukkaisuudestani! kärsin siitä kumppanini ohelle itsekin, tai jos minulla enää on sellaista..
Jos saisin taas yhden mahdollisuuden, haluaisin korjata kaiken.. Rakastaa häntä rajattomasti ja tehdä hänet onnelliseksi.
Mutta tämä sama virsi on kuultu ennenkin, milloin siitä tulee totta? en taida saada enää mahdollisuutta todistaa mitään.
En tunnista itseäni ollenkaan kun kirjoitin tämän, minähän olen ihana ja huolehtivainen... tai ainakin joskus olin vai olinko??
Olenko minä muka mäkättävä paska ämmä. en halua ainakaan olla.
Rakastan häntä. taisin menettää rakkaimpani omaa tyhmyyttäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulle on tapahtunut jotain mikä aiheuttaa mustasukkaisuutta. Onko sinulla nuorempia sisaruksia jotka ovat "vieneet" sinulta isän jja äidin aikanaan? Onko menneisyydessä menetyksiä jotka tuottavat mustasukkaisuutta? Pelko on usein syynä ja nimenomaan hylätyksitulemisen pelko.
Aina voi oppia elämään uudella lailla kun ymmärtää syitä. Ahdistus on aina oire. Mitä jos kävisit juttelemassa psykologille/terapeutille, esim. vain pari kertaa? Voisi avata noita tunnelukkoja.
t. entinen tosi mustasukkainen joka nyt tiedostaa toiminnan syyt ja joka osaa suhtautua omaan ahdistukseensa aina paremmin.. =)
luulin pilanneenin suhteeni mustasukkaisuudellani. Joo-o, on se totta että miestäsi varmasti ahdistaa jollei mustasukkaisuudelle ole syytä. Sitten jos miehesi alkaa olemaan sinusta mustasukkainen, muista, sitten sinulla on syytä olla hänestä mustasukkainen. Oma mieheni petti ja minä jätin kun sain tietää.
Eli oma mustasukkaisuuteni ei ollut turhaa, vaikka siitä riitelimme ja koskaan ei voitu mistään siihen liittyvästä keskustella. Minun vaisto oli oikeassa, vaikkei mitään varsinaista syytä epäilyyn ollutkaan. Hänellä oli pitkään ollut suhde toisen kanssa.
Mutta muista nyt kuitenkin, että kyseessä oli minun kohdalle sattunut tapaus. Se ei tarkoita sitä että oma miehesi pettäisi. Mutta kokeile niin ettet kysele häneltä enää mitään siihen liittyvää. Älä tutki hänen puhelinta. Katso miten hän reagoi, onko iloisempi, alkaako ihmettelemään sinun käytöstä jne...Jos hän vaikuttaa onnellisemmalta sinun kanssasi sen jälkeen kun et ole hänen puhelimeen tms koskenut puoleen vuoteen hän ei sinua petä! Muista myös tämä: Miehesi ei pysty sinuun luottaan jos toistuvasti tutkit hänen viestejä yms!!Luottamus on kaiken a ja o!!! Jos hän alkaa jossain vaiheessa sinulle mustasukkaiseksi, se saattaa olla sen merkki että hän pettää, varsinkin jollei hän ole koskaan aiemmin ollut mustasukkainen.
Muista nyt kuitenkin katsoa asioita rauhassa, äläkä missään nimessä enää tutki hänen puhelinta tms!!! Itse rikoin todennäköisesti sillä suhteeni exän kanssa!!! Joten ole varovainen ja yritä luottaa vaan...jollet kykene luottaan niin siihen on aina joku syy.
Itelläni on samantapainen ongelma, uteliaisuus pistää tutkimaan miehen asioita. Monta riitaa on aiheesta käyty. Luottamuksen puutteesta ainakin itse kärsin, sille en voi mitään. Eikä asiaa auta yhtään, että kun mieheni asioita tongin, yleensä aina löydän jotain mistä saan mieleni maahan, esim. mieltä masentavia kuvia tai muuta outoa, mistä en tiennyt mitään, vaikka onkin jo jonkin aikaa yhtä pidetty. Kännykkä ja sähköposti on pysynyt yksityisenä. Emme asu yhdessä, näemme harvoin, emmekä pääse sisälle toistemme elämään. Ja kun asia ei tunnu muuttuvan, niin pikkuhiljaa tulee mieleen onko suhteessa mitään järkeä...