niin... kuinka kauan menee, että selviää petetyksi tulemisesta? Onko kokemuksia... Millä tavalla selviäminen tapahtuu - unohtaako, antaako vaan anteeksi, hyväksyykö... Miten reagoit, kun näet kolmannen osapuolen aikojen kuluttua, pystytkö jatkamaan päivääsi "ei-tunnu-missään", vai nouseeko paha olo ja koko paska "tunnepaketti" pintaan pettymyksineen, vihoineen?
kuinka kauan menee selviämiseen?
pohtii pettynyt
122453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on episodista aikaa nyt kymmenisen vuotta. Kyllä se unohtuu. Mua ei hetkauta enään yhtään (rehellisesti) jos tämä kakkonen tulee vastaan. ei edes sydän pampahda niin kuin joskus silloin 10 v. sitten.
Kyllä siitä selviää, voin sanoa lohduttavat sanat.
Paljon riippuu tietenkin pettäjästäkin, miten tämä ottaa sinua huomioon ja miten haluaa hyvittää tekonsa.
Hyvittäminen ja empatia auttavat sinun haavoja aina nopeampaan paranemiseen.
Vuosia siihen menee. Hiljalleen asia unohtuu. Tulee elämässä tärkeämpiä asioita vastaan, jotka vievät pettämisasiaa kauemmas.
Ole armollinen itsellesi. Anna aikaa. Jos tulee toipumisessa takapakkia, anna tulla. Kyllä se siitä sitten taas lähtee eteenpäin.
Voimia sinulle ja optimistisuutta elämää varten!
Kiitos, olipa ihana lukea lohdun ja toivon sanoja! Meillä kulunut vasta puolisen vuotta... Vielä aika kipeä aihe minulle ja ajattelin jo itseäni syyllistäen, että olenko liian kauan asian kanssa piehtaroinut.
Aikaa menee.. Minun oma häntäheikkini teki sen jo kolmannen kerran.. Edellisestä kerrasta oli 13 vuotta...
Nyt vain tuntuu etten enää selviä koskaan..
Hyvät Joulut Sinulle...
sinulle käydä surutyötä jälleen... Voimia tuleviin päiviin! Olet arvokas!
Jälleen kerran joululahja jonka muistaa. Tapahtunut useasti mutta aina sattuu kovasti. Kotoa ei lähde pois vaikka kuinka pyydän,on kait jokin kummallinen halu loukata toista. Itse en pysty jättämään,koska on sairas ja ikääkin on. Ajattelen useasti jättäväni
sitten tulee omat syytökset että jätän sairaan heitteille. Nämä teot jättäneet lähtemättömät arvet.
Tuskin niitä voi unohtaa ja luottamus on mennyt,sitä
tuskin tulee koskaan. Tämä on raastavaa elämää!!!!
nyt siitä vähä reilu vuosi.Sitä "helpommaksi" menee mitä enempi ymmärtää ettei pettäjä ollut sen arvoinen.Joskushan muistuu juttuja mieleen,mut en olekaan niin välinpitämätön paska(pettäjät yleensä ovat)etteikö jotkut asiat vaivais mieltä.Nykyään ihan säälittää kyseiset henkilöt.Kun löytää jotain uutta elämään niin aina helpompaa.
Tuskinpa olen vieläkään ihan toipunut.
"unohtaako, antaako vaan anteeksi, hyväksyykö..."
En unohda, en anna anteeksi enkä hyväksy.
"Miten reagoit, kun näet kolmannen osapuolen aikojen kuluttua"
Lyön turpaan.
- Kokenut 29
sitä kakkosta, kun aukaisi mun silmät, aikaa on nyt puol vuotta enkä haikaile vanhan perään ja olen TODELLAKIN kiitollinen edelleen toiselle naiselle...
aika ei ole välttämättä se mikä parantaa haavat vaan se miten asia käsitellään, miten pettäjä suhtautuu tekoonsa.
Minusta ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin ja edes jotenkin jättää asia taakseen on se, että pettäjä tajuaa, näkee ja myöntää miten paljon on loukannut ja satuttanut toista.
Sitten toinen asia on rehellisyys, pettäjän on ansaittava luottamus takaisin, hänen pitää käyttäytyä niin, että häneen voi luottaa eikä suuttua jos häntä epäillään, hän on menettänyt luottamuksensa ja hänen on se myös ansaittava takaisin sillä se joka valitsee teon valitsee myös seurauksen.
Kolmas juttu on oma rehellisyys, siis ennenkaikkea emotionaalinen rehellisyys. Pitää sanoa kaikki tunteet, kaikki tuskat, puhua pelostaan, mustasukkaisuudestaan, ihan järjettömistäkin asioista sillä luottamus on todella kovalla koetuksella ja sitä epäilee kaikkea. Jos pettäjä ei kestä kuunnella niin jatkaminen on vaikeaa.
Itse ainakin tein päätöksen ja sanoin puolisolleni, että enää en suostu pitämään sisälläni yhtäkään epäilyä vaan sanon kaikki mitä tunnen vaikka se tuntuisi miten älyttömältä asialta hänestä.
Minä jouduin turvautumaan terapiaan niin suuri oli tuskani, terapeutin mukaan oireeni olivat samat kuin jonkin suuren katastrofin kokeneilla eli posttraumaattinen stressireaktio.
Mitä tulee tuohon anteeksiantoon; sehän ei ole tunnetila ja jos sitä odottaa niin sitä ei luultavasti tule koskaan. Anteeksianto on vain valinta antaa anteeksi. Jos jatketaan yhdessä niin se on välttämätöntä, jos jatkaa mutta antaa pettäjälle elinkautisen tuomion eli muistuttaa jatkuvasti hänen teoistaan niin suhteesta ei varmaan tule hyvää enää.
Unohtaminen on vaikeaa. alussa asiaa ajattelee joka ainut päivä, toiset naiset "tulevat" vuoteeseen, katkeruus iskee välillä todella voimalla, välillä pystyy asíaa ajettelemaan jopa ilman tunteita, itse luulen, että pettämistä ei pysty ikinä unohtamaan täysin, pelon saattaa laukaista ihan viaton tilanne, jokin muisto, haju, musiikki, puolison viipyminen jne. ja paniikki saa ylivallan ja järki sumenee. Suhteellisuudentaju katoaa, vainoharhaisuuskaan ei joskus ole kaukana.
Kerrankin asia käsitelty täysin asiallisesti. On hyvää luettavaa. Toivon todella että tekstisi tulisi usean luettavaksi. Valottaa hyvin molempia osapuolia
Puoli vuotta mennyt ja elämä on välillä huonommalla tolalla kuin ihan heti asian tultua ilmi.Kai siinä kuukausi ehkä enenmänkin meni shokissa,sitten alkoi kysely ja selvittely.Aloitettiin terapia ,kävin lääkärissä ,sain unilääkkeet.Aloin juoda ,kun lääkkeet eivät riittäneet...jne.
Mies oli ensin sekaisin ,kun jäi kiinni ,ei oikein tiennyt ,mitä tapahtui.Sitten sille tuli syyllisyys ja halu yrittää.Nyt on vuorossa häpeä ,kun on huono ja paska.
Aikamoista aallokkoa ,saa nähdä kestääkö purtemme.
juuri näin asia on. Voin allekirjoittaa joka sanan. Samalla tavalla asian kokee myös mies.
Omasta kokemuksestani on jo yli kaksi vuotta. Asia on edelleen joka ikinen päivä mielessä. Pystyyköhän kukaan mies rakastamaan puolisoansa ja olemaan onnellinen parisuhteessa enää pettämisen jälkeen? Itse valitsisin nyt ehkä toisin, en yrittäisi jatkaa. Rakkaus vaimooni on vain hävinnyt, vaikka meillä kaikki on mennyt pettämisen jälkeen niin hyvin kuin voi olla mahdollista. Kumpikin on yrittänyt tosissaan.