Taas tuli itku kohtaus luulin jo asian helpottavan mut ei.erosimme heinäkuussa ja vähän väliä kun olen yksin kämpässä niin itken ja muistelen entistä kulta palaa vaikka teki niin törkeesti et meni naapurin ukon kans.(parhaan kaverin)en kauan jaksa enää multa loppuu kohta järki.ei tästä tule mitään yksin en vaan jaksa enää.joulu tulee ja ei mitään mieltä.ei ei ei keksi mitään.Yhtä pyydän ihmiset elkää erotko jutelkaa ennemmin ja asioilla on taipumus järjestyä.meinaan tämä on yhtä helvettiä koko elämä sen jälkeen.
en selviä yksin (jo 1/2v. erosta)
jui
144285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä sinä selviät. Moni muu on tuntenut ihan vastaavia tunteita. Ahdistaa, puristaa rintaa ja itkettää ihan kamalasti. Usko pois, jossain vaiheessa helpottaa ihan varmasti. Suosittelen lukemiseksi Bruce Fisherin Jälleenrakennuskirjaa. Sen lukeminen ei mene hukkaan.
Tsemmpiä ja jaksamista!
Olen hokenut koko viime viikonlopun, että nyt en selviä enää tästä yksin. Mieheni häipyi taas eli
tämä on nyt jo neljäs kerta. Edellisen kerran hän lähti elokuussa ja tuli viikon kuluttua takaisin itkien ja rukoillen. En uskonut, että hän enää tekisi tällaista. Vieläkin hän sanoi rakastavansa minua, mutta kun minulla on paha olla hänen kanssaan, niin ei hän voi väkisin kanssani olla. Olisi vaan reilusti sanonut, että taas löytyi uusi ja ottanut kaikki tavaransa ja mennyt, mutta pitää vaan jättää tulematta kotiin ja puhelin kiinni. Se on mielestäni raukkamaista. Joulu on tulossa ja olen aivan loppu. Kuinka voisimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen ja ajatella, että meitä varten on varmasti tuhat kertaa parempaa tiedossa tuollaisten pettureiden jälkeen. Tehdäänkö yhteinen päätös, että huomenna yritämme jo hymyillä ja ajatella ainakin puolet päivästä jotain aivan muuta.
luin viestisi ja päätin heti kertoa, että et ole yksin kokemustesi kanssa. olemme mieheni kanssa olleet 4 vuotta naimisissa ja sen aikana hän on lähtenyt kymmeniä kertoja. ja aina olen ottanut takaisin, kun oikein kovasti on pyytänyt. ja sama juttu, häipyy vain sanaakaan sanomatta. puhelimeen ei vastata. monta kertaa olen pyytänyt hakemaan tavaransa ja palauttamaan avaimensa, kun on häipynyt, mutta ei. nytkin lähti 2 päivää sitten. lappu oli jätetty pöydälle, että tarvii aikaa ajatella. joulu tulossa ja ahdistava olo. onko hän todellakaan kaiken tämän arvoinen.
Sinulle voin sanoa, että älä tuhlaa elämääsi tuollaisen ihmisen kanssa. Mutta mistä löydämme itsetunnon takaisin ja voimme pysyä erossa heistä. Edes se että löytäisi jonkun toisen, ei tunnu tällä hetkellä hyvältä ajatukselta, kun nämä roistot ovat vieneet meiltä luottamuksen toiseen ihmiseen. Kun ei tässä tuskassa pysty edes ajattelemaan, että menisi jonkun toisen kanssa. Elän päivän kerrallaan ja olen jokaisesta päivästä ylpeä, jonka pystyn olemaan ilman häntä. Hyvää Joulua Sinulle!
koita kestää. Puoli vuotta on lyhyt aika. Itselläni erosta (mies löysi uuden) on kulunut vuosi, ja edelleen tulee hetkiä jolloin kaipaan, itken, mietin miksi tässä kävi näin. On luonnollista, että hyvät ajat tulevat mieleen, ja että toista kaipaa, olipa hän tehnyt kuinka paskan tempun hyvänsä. Nekin tunteet on käytävä läpi, samoin kuin viha, katkeruus, kaunakin. Siltikin, mitä enemmän aikaa kuluu, huomaan myös vähenevässä määrin miettiväni koko ex-miestäni.
Huomaan myös muita miehiä ympärilläni, vaikka aiemmin en halunnut heitä vilkaistakaan.
Anna ajan kulua. Sinun on parempi yksin, kuin huonossa liitossa. Sinä pärjäät kyllä. Joulu on varmasti vaikea sinullekin, kun se tuo niin paljon muistoja mieleen. Minulla tämä on jo toinen joulu ilman häntä. Mene perheesi / vanhempiesi / ystäviesi luo, älä ole yksin. Jonain päivänä huomaat, että selviät, ja usko pois, kaiken tämän jälkeen olet vahvempi kuin koskaan. Tuulessa voidaan taipua mutta periksi ei anneta.
Sinuakin odottaa joku paljon parempi, joku jonka ansaitset, ja joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet.
Hyvää joulua sinulle, ja jaksamista!
Alku oli oikeastaan aika helppoakin. Suhteellisen helppoa. Arkeen sai upotettua aikaa, kaiken tekemiseen. Nyt tässä pimeässä iski veetutus päälle.
Tiedän jossain vaiheessa nousevani jaloilleni, mutta tänään polvet vähän notkahtavat.
Hae terveyskeskuksesta rohkeasti apua. Mikään murhe ei ole liian pieni jotta voisi saada siihen apua.
Kuten edellinen keskustelija jo neuvoi, ota rohkeasti yhteyttä lääkäriin ja kerro siellä tuskastasi. Saat apua, ja elämän mielekkyyden takaisin.
Rakkaus satuttaa todella pahasti ja me kaikki emme ole betonista tehty josta naulat vain kimpoavat takaisin. Olet hyvä ja vahva ihminen, ei ole mikään häpeä tunnustaa että elämäsi on sekaisin.
itsellä oli sellainen juttu että nainen jota rakastin hullun lailla lähti yhtäkkiä suhteesta. ja toisen miehen takia, täysin yllättäen. siitä on nyt noin vuosi. voin sanoa että koko vuosi on ollut tosi vaikea vuosi. tuntuu välillä että happi loppuu kokonaan tai että ei pysty kestämään asiaa. välillä tuli hurjiakin ajatuksia päähän, kostoa ym. voin sanoa että vuosi on ollut rankka. enkä uskonut että jossain vaiheessa helpottaisikaan. mutta niin kummallista kuin se on niin asia alkaa helpottamaan. joku on sanonutkin että surutyössä menee se vuosi. ja näin voin alleviivata asian olevan, menee tässä toki vielä pitkään että kunnolla olen selvinnyt tästä. mutta voin sanoa että valoa on näkyvissä sinullekin aivan varmasti. vaikka nyt tuntuu että loppu tulee, mikään ei maistu, kaikessa on vaan läsnä sellainen inhottava surun ja tyhjyyden tunne. niin siltikin. kestä se. kestä se tuska. katso sitä vaikka silmiin. sillä se hellittää. usko mua.
on liian lyhyt aika toipumiseen. Toinen vuosi on helpompaa, kun olet elänyt täyden vuoden, niin pääset aloittamaan "puhtaalta" pöydältä. Enää ei mieleen tule jatkuvasti muistoja siitä mitä olet tehnyt vuosi sitten parisi kanssa. Aikaa voi kulua jopa 3-4 vuotta, kunnes oikeasti alkaa olla voiton puolella. Itse olen lähtijä ja vasta parin vuoden jälkeen alkoi helpottamaan oikein kunnolla. Eka vuosi oli aivan kamalaa. Jos sinulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua asiasta, mene lääkärin/psykologin puheille. Se auttaa. Oikeasti. Jaksamista sinulle ja hyvää joulua kaikesta huolimatta. Asioilla on tapana järjestyä.
Kuulepa ny!
Jo toi kertoo mulle riittävästi exästäsi ("meni naapurin ukon kanssa"). Henk. kohtaisesti en antaisi (enkä annakaan) pienintäkään arvoa ihmiselle, joka pystyy tekemään tuollalailla ja vielä kaverin kanssa. Turhaan itket tuollaisten paskojen perään. Pää pystyy ja elä elämääsi!! Tee se yksin ja kestä se, sillä tuota naista parempia on AINA tarjolla. En tarkoita, että uusi pitäisi etsiä, mutta koskaan ei tiedä milloin oikea nainen kävelee vastaan. Sinulla se väärä onneksi tajusi itse häipyä.
Itselläni on kokemusta vastaavanlaisesta ja voin sanoa, että koville otti, mutta jälkikäteen olen onnitellut itseäni siitä, etten tärvännyt yhtään vuotta enempää sen valopään kanssa. Tajusin myöhemmin, että tuollaisia tekevä henkilö ei ikinä olisi oikea minulle ja tajusin olevani henkisesti aivan eri tasolla hänen kanssaan. Pistää tätänykyä enimmäkseen vaan hymyilyttämään tämän naikkosen toilailut.
Joten mitä nopeammin lopetat ihannoimisen ja vanhan haikailemisen, sitä nopeammin pääset elämään omaa elämääsi. Kuulostaa karulta, mutta on ainoa tapa päästä eteenpäin!!!!
Jaksamista vaan poika, kyllä täällä maailmassa vielä mukavia ihmisiä on!!!! (vaikka ei kyllä aina uskoisi)
Minulle kävi näin! kymmenen yhteisen vuoden jälkeen ex-naiseni halusi erota,tämä tapahtui lokakuussa.Itse en ole edes ajatellut vielä uusia suhteita,mutta tämä rakas ex on jo ottanut uuden.Minäkin olin ihan tolaltani erosta mutta nyt se loppui kuin seinään koska jos ihminen pystyy ottamaan heti uuden kymmenen vuoden suhteen jälkeen,hän ei tosiaankaan ole arvoiseni.
Täälläkin ex-avokki lähti toisen miehen matkaan 7-avoliittovuoden jälkeen. Minulle kävi samoin ensin itkin ja kaipasin mutta pian tajusin,että piruako suren ihmisen perään,joka petti luottamuksen,eikä ole arvoiseni.
Yks kaks vanhat muistot alko tuntua yhdentekeviltä,ikäänkuin olisi aivoissa painettu deleteä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi petturien haikailuun.
Yksilöllistähän se on,kauanko tuosta ylipääsemiseen menee,mutta kun siltä tuntuu niin pää pystyyn ja "verkot vetehen" näin itse tein ja nyt tuntuu olevan kaikki taas paremmin,kuin hyvin. Hyvää joulua kaikille petetyille ja jätetyille elämä koettelee,vaan ei hylkää...
Vai, että oikein puoli vuotta erosta... No, moneen kertaan vielä kerkeät vinkua ja itkeä. Ehkä sitten joskus.