Mitä mieltä olette seuraavasta:
kuulin että mieheni on puhunut meidän parisuhteen ongelmista äidilleen ja isälleen! Siis ei yleinen puhe ole musta paha asia, mutta kun meidän ongelmat ovat seksin alueella (sitä ei ole ollut kuukausiin) ja olen aivan järkyttynyt että meidän henkilökohtaisista asioista lörpötellään muualle? Ja hän on kertonut meidän asioita avoimesti pidemmän aikaa...ja mä olen ihmetellyt miksi appivanhemmat ovat olleet niin haukkana meillä...
Omien vanhempiensa lisäksi työpaikalla pomo tietää ja muutama kahvikaveri. Jonka koen senkin vähän lörpöttelynä, ymmärrän ystävän joka on luotettava. Mutta että pomo!!!
Koen että mun luottamus on petetty, käymme kyllä pariterapiassa ongelmiemme tähden, mutta olisin toivonut että saamme oman yksityisyyden asioillemme. Ja nyt mulla on sellainen tunne että kaikki ongelmat ovat mun hartioilla koska luonnollisesti anoppi pitää poikansa puolia: "Meidän poika on paras!"...
Sanottakoon nyt vielä että tämä anoppi oli silittänyt kaikki pyykit, tehnyt ruuat, käynyt mankeloimassa lakanat ja "huolehtinut" pikku pojastaan joka siis tähän aikaan oli reilusti päälle 30 v.
Olenko ihan hölmö kun tunnen itseni loukatuksi? Kertokaa nyt mielipiteitä...:-)
kuulin että mieheni on puhunut meidän parisuhteen ongelmista äidilleen ja isälleen! Siis ei yleinen puhe ole musta paha asia, mutta kun meidän ongelmat ovat seksin alueella (sitä ei ole ollut kuukausiin) ja olen aivan järkyttynyt että meidän henkilökohtaisista asioista lörpötellään muualle? Ja hän on kertonut meidän asioita avoimesti pidemmän aikaa...ja mä olen ihmetellyt miksi appivanhemmat ovat olleet niin haukkana meillä...
Omien vanhempiensa lisäksi työpaikalla pomo tietää ja muutama kahvikaveri. Jonka koen senkin vähän lörpöttelynä, ymmärrän ystävän joka on luotettava. Mutta että pomo!!!
Koen että mun luottamus on petetty, käymme kyllä pariterapiassa ongelmiemme tähden, mutta olisin toivonut että saamme oman yksityisyyden asioillemme. Ja nyt mulla on sellainen tunne että kaikki ongelmat ovat mun hartioilla koska luonnollisesti anoppi pitää poikansa puolia: "Meidän poika on paras!"...
Sanottakoon nyt vielä että tämä anoppi oli silittänyt kaikki pyykit, tehnyt ruuat, käynyt mankeloimassa lakanat ja "huolehtinut" pikku pojastaan joka siis tähän aikaan oli reilusti päälle 30 v.
Olenko ihan hölmö kun tunnen itseni loukatuksi? Kertokaa nyt mielipiteitä...:-)
Vastaukset 7
Vanhimmat
multaki jos ukko toimis noin. tosin, siitä ei mulla huolta kun mieheni äiti on maannu haudassa siitä asti kun mieheni oli teini-ikäinen, luojan kiitos.
edes jollekkin? Minusta on. Hienoa että voi vaikeista asioista puhua suoraan, niin meilläkin tehdään.
Itse asiassa olet hölmö loukkaantuessasi, ja hyväähän se anoppi siis ruokineen ja silityksineen tarkoittaa? enpä minä valittaisi vastaavassa tilanteessa....
Äideilläkin on oikeus rakastaa lapsiaan vaikka olisivatkin kolmen kympin, ei se ole sinulta pois.
olevasi hölmö vaan saisit olla ihan totaalisen raivon vallassa.
Todella törkeää sekoittaa vanhempia ongelmiinne.
Anteeksi nyt vaan mutta ei ole kovin miehinen teko mieheltäsi.
Jos ongelmanne liittyvät parisuhteenne intiimille alueelle niin kyllä niistä pitäisi puhua oikeilla nimillä ja suoraan teidän kahden keskenään eikä se kuulu miehesi vanhemmille mitenkään.
En voisi hyväksyä mieheltäni sitä että puhuisi makuukammarin puuhista vanhemmilleen tai edes muille kuin juuri parisuhdeterapeutille jos siihen olisi tarve.
Mitäpä se miehesi tuumaisi jos alkaisit avoimesti puhumaan itse jossain samaisista asioista kun kuitenkin kaikessa on kaksi näkemystä ja kokemusta kun kyseessä parisuhde.
Järkyttävää mielestäni on myös se että miehesi on antanut "hoitaa" itseään niinkin vanhaksi kuin kerrot. Kyllä sen ikäisen miehen olisi jo pitkään pitänyt hoitaa mainitsemasi asiat ihan itse.
Luulenpa ettei tuo miehesi ja hänen äidin napanuora
katkea ennen kuin jompi kumpi on haudattu.
Luulenpa että ongelmanne on muuallakin kuin makuukammarin puolella.
Mitäpä jos nyt laittaisit pelin poikki ja vaadit miehisiä tekoja mieheltäsi.
tukea perheeltään/vanhemmiltaan, jos kerran on ongelmia/yksinäinen toimimattomassa parisuhteessa?
Miksi se on puolisolta pois? mielestäni ei olekkaan.
Vaan se on biologisestikin normaali rata hakea apua ja turvaa, täysin iästä riippumatta.
Miksi on miehistä kantaa kaikki patoutumat sisällään?
Onko se miehistä? Onko se edes inhimillistä?
Tasapainottava apuko kielletään mieheltä miehisyyden nimissä? Onneksi valinta ei ole meidän, vaan kyseisen miehen, jolle toivon kaikkea hyvää jatkossa.
Viisautta on ihmiselle, jos pitää välinsä vanhempiin kunnossa, ja kanssakäyminen säilyy läpi vuosien toisiaan tukien. Vanhemmatkin saattavat tarvita tukea elämänsä vaiheissa.
Sitten selkokielellä alkuperäiselle, jos mies ei saa kertoa totuutta suhteestanne vanhemmilleen, niin hän saisi mahdollisessa ero tapauksessa vanhempiensa syyttelyt, kun jätti täydellisen vaimon, tms. Seksin toimivuus on miehelle isompi asia kuin naiselle keskimäärin. Vaikuttanee myöskin suvunjatkuvuuteen... mieskin saattanee haluta lapsia?
Hölmöä on kieltää toista avautumasta ja hakemasta apua itselleen.
mennä valittamaan äidille ja isälle että voi kun silla meidän kallella ei seiso ja sänky puuhista ei tule mitään tai kalle haluaa omin käsin onneen mieluummin kuin rakastelisi minun kanssani. puhumattakaan jos mies menisi valittamaan vastaavaa minusta ulkopuolisille. minkäs hemmetin muut sille asialle mahtaa, kyllä se on kahdenkeskinen asia tai korkeintaan ammattiapu tulee kyseeseen.
ja itsekäs mielipiteessäsi. Ei siinä mitään, pidä se.
Minä ainakin ymmärrän, että vanhempiin voi olla keskustelu suhde aremmissakin asioissa.
Minulla ainakin on ollut.
Ja on se hitto, että jos se ei teillä itsellänne toimi, niin ette sitä muillekaan soisi.
Yleensä naispuoleiset harrastavat tätä avautumista, parisuhteen ongelmista tietävät vaimon äiti, sisko, bestis, työkaverit, naapurin rouvat. Avautumista voidaan tehdä myös anopille ja miehen sukulaisille, jotka yleensä eivät ole niin vastaanottavaisia valitukselle.
Lisäksi ruoditaan äijän hampaiden kunto, ikävät käytöstavat ja pieremiset.