En enää jaksaa etsiä elämänkumppania, jonka kanssa oikeasti viihtyisin ja jota voisin rakastaa. En vain jotenkin ihastu yhtään kehenkään. Minulla on todellapaljon ystäviä mutta olen silti todella yksinäinen, koska kaikki ystäväpiiristäni ovat vakiintuneet. Minä olen aina se joka ei seurustele. Kuuntelen vain aina sivusta kun muut suunnittelevat kaikkea kivaa poikaystäviensä kanssa.
Olen minäkin toki monesti seurustellut, mutta en vain ikinä oikeasti pidä kenestäkään.. Voi olla että olen ihastunut aina vain ulkoisen olemuksen perusteella ja alkanut seurustella.
Nykyisin en edes viitsi vaivautua tutustumaan kehenkään, koska minusta tuntuu, että olen vain liian erilainen, kuin muut..
Hiljaiset pojat ovat todella kilttejä ja muut ihmiset huomioon ottavia, mutta he eivät ole sitten sosiaalisesti niin kyvykkäitä..
Kaikki sosiaaliset ja mukavat pojat ovat sitten niitä pintaliitäjiä, suoraansanottuna monesti ääliöitä - niitä jotka rytyvät tappelemaan nakkikioskin kulmilla, koska heillä ei satu olemaan muuta tekemistä.
Ja hyvänäköiset pojat ovat näitä sosiaalisiin kuuluvia tyyppejä, joille altuismi on täysin vieras käsite - he ajattelevat vain itseään.
Miksi ei voi olla olemassa kivan näköistä, itsestään huolehtivaa, kilttiä, uskonnollista, sosiaalista, toiset huomioon ottavaa poikaa.
Tälläisellä pojalla todennäköisesti on kaapissa luurankoja, jos sellaisia nyt sattuisi olemaan olemassakaan..
Olen vaipumassa epätoivoon, koska pelkään että jään ikuiseksi etsiskelijäksi.. Kertokaas kaikki ajatuksianne, joilla on samantapaisia ongelmia..
Olen minäkin toki monesti seurustellut, mutta en vain ikinä oikeasti pidä kenestäkään.. Voi olla että olen ihastunut aina vain ulkoisen olemuksen perusteella ja alkanut seurustella.
Nykyisin en edes viitsi vaivautua tutustumaan kehenkään, koska minusta tuntuu, että olen vain liian erilainen, kuin muut..
Hiljaiset pojat ovat todella kilttejä ja muut ihmiset huomioon ottavia, mutta he eivät ole sitten sosiaalisesti niin kyvykkäitä..
Kaikki sosiaaliset ja mukavat pojat ovat sitten niitä pintaliitäjiä, suoraansanottuna monesti ääliöitä - niitä jotka rytyvät tappelemaan nakkikioskin kulmilla, koska heillä ei satu olemaan muuta tekemistä.
Ja hyvänäköiset pojat ovat näitä sosiaalisiin kuuluvia tyyppejä, joille altuismi on täysin vieras käsite - he ajattelevat vain itseään.
Miksi ei voi olla olemassa kivan näköistä, itsestään huolehtivaa, kilttiä, uskonnollista, sosiaalista, toiset huomioon ottavaa poikaa.
Tälläisellä pojalla todennäköisesti on kaapissa luurankoja, jos sellaisia nyt sattuisi olemaan olemassakaan..
Olen vaipumassa epätoivoon, koska pelkään että jään ikuiseksi etsiskelijäksi.. Kertokaas kaikki ajatuksianne, joilla on samantapaisia ongelmia..
Vastaukset 22
Vanhimmat
...löytyy.
Käyn aika paljon kirkossa, mutta en vain löydä.. Ja kirkko on paikkana sangen hankala tutustua ihmisiin. Nuorille kun siellä ei hirveästi ole tilaisuuksia jossa tutustuisi. Kynnys on liian iso lähteä aidosti uskovien piireihin tms.. Uskon, mutta en voi sanoa olevani kiihkouskoinen. Tai siis.. Vaikea selittää mitä tarkoitan. Olen käynyt isoiskoulutukset sun muut - sanoisinko näin että tapa jolla ilmennän uskoani ei ole kovin konkreettista. Ääh. Ei miusta varmaan kukaan ota selvää :)
Sori nyt vaan, mutta kuulostat aika tyhjäpäiseltä wannabe fiksulta...
No se voi olla joo :)
...en mä usko että siellä on kovin moni muukaan ihan vimmalla mukana. :-) Itse en ole vähääkään uskonnollinen mutta äiti on mukana toiminnassa, kyllä ne ilmeisesti järjestää nuorillekin mutta sana (ns.) ei välttämättä leviä kovin laajalti.
kuuntelemaan kaiken maailman nimittelyä. Pää pystyyn.
Eikös niissä seurakuntapiireissä järjestetä jonkinlaisia sinkkuiltamia tai jotain sellaisia. Niin olen ainakin kuullut. Joskus itekki ajatellut lähteä niihin mukaan, mutta jotenki tuntuis vähä tekopyhältä, kun ei se oma usko kuitenkaan niin vahva ole. Aatellu vaan, että sieltähän sitä vois hyvän naisen löytää, mutta lähtemättä se on vielä jäänyt.
Pakko oli syödä karvas kalkki :) Miulla jää aina nuo koulujutut mieleen ja yritän saada yksinkeraisista asioista aivan liian järkeviä :D Ihan hyvä kommentti sinänsä..
Niin tiedätkö kun se kynnys sinne kirkkon tollasiin tilaisuuksiin on niin iso. Jos jonkun kaverin kanssa vois lähtee, niin kuin isoiskoulutuksessa, niin olis ihan eriasia.
Voi,voi että sitä osaa tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeen.. :( Pitäis vaan mennä.
Pakkoko sitä on olla jonkun kanssa?
Kun sitä haluis vakiintuu. Olishan se nyt ihan huippuu et olis sellanen tyyppi josta oikeesti tykkäis vierellä.. Vaiko?
siis siinä mielessä, mulla on samoja ajatuksia sun kanssa, että tuntuu siltä, ettei sitä sopivan tuntuista kaveria tunnu tulevan vastaan...tai ainakaan niin nopeasti kuin itse olisi innokas jo hänet tapaamaan :)
Mulla on haussa tollanen ihan normi mies. Ei mitään erikoinen..ja ajattelen kyllä, että omani vielä löydän tuolta miesjoukosta, koska järkeni sanoo, että noita mun hakeman tyyppisiä miehiä on varmaan ihan mukavia määriä liikenteessä tuolla..mut onhan se niin, että kun vain sitä yhtä tiettyä miestä on etsimässä niin ihan selvää on, ettei se kävele ekassa kadun kulmassa vastaan..ja hyvä niin..koska hän on se jonka kanssa homma on sen verram muista eroavaa sitten, että hän on ylitse muiden...vakavemmin kuin muut otettava henkilö.
Haluun elämältä kuitenki sellasia asioita, joita varmaan 70% suomalaisista haluaa (anteeksi yleisty)...se kämppä + mies + muksut + ok työ. Alkais oleen se paketti tolleen ihan mukavankuuloinen...sitäpäin yritetään tavoitella.
Niin ja onhan se varmaan niin että jossain vaiheessa se vaan sattuu kohdalle. Niin sulle kun mullekkin. Mut silti, kun sitä hirveesti miettii, niin miettii, et onkohan se poika nyt just se kenen kanssa on niin onnellinen, kun vaan voi olla. Siis et oliskohan jonkun muun pojan kanssa asiat paremmin.. yms. Sit tuntuu et elämä on ihan liian lyhyt aika tekemään kaikki, mitä yhteiskunta vaatii.. Mut niin, kyllä myö vielä löydetään sellaset kivat miehet.. :)
omaa elämäänne vai sitä mitä teidän oletetaan elävän.
Siis pyrittekö te vain johonkin muottiin, joka on ylhäältä teille annettu vai haluatteko te oikeasti noita asioita.
Kyllä nykyään voi jo elää elämänsä niin kuin hyvältä tuntuu, eikä siihen tarvita edes erikoista rohkeutta.
Itseasiassa se on niin ärsyttävää, että yhteiskunta asettaa meille hirveesti vatimuksia, ja niitä pitäis toteuttaa.. Onko fiksua olla toteuttamatta, vai tehd niitä asioita jotka itsestä tuntuu oikeille!? Monesti se menee kuitenki niin et niitä asioita jotka tekee, koska itse niin haluaa ihmetellään. Esimerkkinä vaikkapa vaapaehtoistyöhön lähteminen. En tiedä, elämä kun on vaan niin monimutkaista.
...eipä siinä mitään. Sehän on vaan hyvä juttu. Ehtii vielä kasvaa ja oppia. Kymmenen vuotta lisää, niin et enää ajattele mitä muut ajattelee, vaan muut ajattelee että mitähän tuo ajattelee kun on niin tyytyväinen elämäänsä.
kun vasta joskus ysikymppisenä, oliko mies se paras kumppani. Jos silloinkaan voi olla varma, ettei jossain tallusta parempi ehdokas.
Aviossa olet kuitenkin halunnut ja luvannut sitoutua siihen tiettyyn jannuun. Mut se ei varmaan tarkoita sitä, ettei samaan tapaan kuin aikaisemminki tulis koko ajan ihmisiä vastaan, osa kivoja ja osa vielä enemmän. Se sitoutuminen tarkottaa paljon.
olisin onneton ilman kumppania ja lapsia. Tosta talosta voidaan keskustella... :)
Onpa hassu ajattelutapa, että koko ajan murehtis, jos jossain ois joku parempi. Mitä siitä suhteesta tulis, jos semmosta pitää murehtia?!
Oon kaks kertaa seurustellu vakavammin ja kyllä oon siihen omaan kultaan rakastunu siihen malliin, että en tosiaan haikaile muita. Kyllä se oma rakas on täyttäny mielen niin, ettei sinne muita mahdu. Olen seurustellessani tavannutkin muita tosi mukavia ja hurmaaviakin miehiä, mutta näen sellaiset vain mukavina ihmisinä, ei ne saa mussa aikaan mitään kutkuttavia tuntemuksia.
Sit ei ole suhteessa kaikki kohallaan, jos alkaa muut miehet kiinnostamaan. Ei mun suhteessa ainakaan. Kiinnostuinkin toisesta miehestä viimeisen suhteeni lopussa, mutta samalla siis tunteet poikakaveria kohtaan kuolivat. Se suhde olikin tuhoon tuomittu, siitä ei tullut enää mitään. Nyt sinkkuilen minäkin, kavereita onneks riittää!
Se tässä ihan tosissaan pelottaaki, koska aina kun oon seurustellut, niin oon sitten kuitenkin katsellu jotakuta muuta. En oo ollut onnellinen ja aidosti rakastanut, edes ollut ihastunut..
Oon varmaan oikeesti vielä liian nuori, enkä oo vielä löytänyt paikkaani maailmassa..enkä oikein tiedä et mitä elämältäni haluan.
Nykyisin ajattelen heti jonkun mukavan miehen/pojan tavauttuani, et millainen meidän yhteinen tulevaisuutemme olis. Täs vaihees tyssää kaikki ja en edes halua tutustua. Miksi en vaan vois antaa ajan näyttää. :(
Hölmöä, mutta mikäs tälle voi..
mistään ei löydy sellaista ihanaa positiivista, arkisista asioista nauttivaa, mutta aina välillä iloisesti juhlivaa naista. Sellainen pullantuoksuinen kiltti kodinhengetär, joka olisi halukas ja villi makuuhuoneessa. Nainen joka olisi ehdottoman uskollinen, älykäs ja viisas...sellainen jonka kanssa jaksaisi keskustella oikeasti, joka ei nalkuta ja ei tulhaa rahoja jonninjoutavuuksiin
niin, että voimme yhdessä säästää meidän yhteisen perheemme uutta autoa varten.
En ole pinnallinen, mutta onhan sillä ulkonäölläkin väliä! Joka muuta väittää, valehtelee. Koska olen ihan tavallisen näköinen ei ole minusta lainkaan kohtuutunta toivoa, että nainen on n 164 cm pitkä, hoikka, kaunis kasvoinen, suuri rintainen ja omaa ihanat pusuhuulet... varsinkin, kun hän kuitenkin rupsahtaa itseäni nopeammin. Tämä ihana nainen myös pitää fellaatiosta ja hyväksyy minut juuri tämmöisenä häntäheikkinä kuin mitä olen ja ymmärtää ajoittaiset miehiset harharetkeni.
Ymmärrän kyllä, että asetan aika paljon vaatimuksia, mutta olen myös valmis antamaan paljon. Tarvittaessa vaikka monta kertaa päivässä.
Toisekseen minusta ei ole oikein sen enempää itseäni kuin elämänkumppaniakaan kohtaan vain tyytyä johonkin. Kyllä toisessa on oltava sitä jotain!
Voih tätä tuskaa! Auttakaa hyvät ihmiset! Tunnun kuihtuvani...talvi tulee, paleltaa...kynttilöitä, takka loimuaa... tule ja lämmitä minua.
nimimerkillä
Kypsä aikuinen mies
Minäkin etsin juuri tuollaista naista! Osasit jotenkin kirjoittaa tosi hyvin. En tajua miksei ikinä löydy sellaista mukavaa naapurintyttöä, vähän sellaista kuin puuropaketin kyljessä. Paitsi isommat rinnat saisi olla kuin sillä Eloveenalla, Oikealla naisella on C tai D- kupin rinnat. Ja sitten tuo pituus, 165-168 olisi juuri passeli. Mutta kiloja ei kiitos, meidän parisuhteessa kilot on minulla. Olisikin hyvä, jos nainen tykkäisi tällaisesta hiukan omenavartaloisesta miehestä. Kyllähän miehellä pitää pari-kolmekymmentä kiloa olla vyötäisillä, vai mitä naiset?
Ja sängyssä pitää olla sitten aktiivinen, varsinkin suihinotossa. Minä en oikein niistä raskaammista liikkeistä perusta, kun on maha tiellä. Mutta tiedän, että Oikea Nainen kyllä pitää suihinotosta. Minullakin on vaatimuksia paljon, mutta tiedän olevani niiden arvoinen. I'm worth of it. Cosmopolitanissakin lukee, ettei pidä ottaa ihan millaista naista tahansa. Minä olen myös kypsä ja aikuinen mies, ja tiedän mitä minulle kuuluu. Minulle kuuluu sellainen nainen, jonka minä haluan. Koska olen sen arvoinen.
Yksin on hyvä olla. Miksi on aina pakko etsiä kumppania? Miksi ei voisi olla vaan yksin. Ihmisellä on itsehillintä. Sitä saa käyttää jos himot jyllää. Silloin pitää ohjata seksuaalienergia vaikka liikuntaan. Seurustelu on turhaa. Tämä maailma on mätä ja paha. Ei täältä löydy enää kunnon miehiä tai naisia. Kiltit ja mukavat ovat ulkoisesti rumia eivätkä kelpaa kenellekkään. Jäämme siis yksin. Mutta mikäs siinä. Eletään ja kuollaan Jumalalle. Sieltä tulee voima ja ilo elämään. Ainakin minulla. Voimia ja siunausta!
JokuM77
Ymmärtääkseni sinä, keskustelun aloittaja olet vielä aika nuori. En minäkään helpolla rakastu. Mietin ihan samoja ongelmia nuorempana. Että miks ei kukaan kelpaa jne. Nyt 30 v on aikas lähellä ja muutama roihuava tunne takana.
Ja MUN kokemus ainakin on se, että ei se sit välttämättä ole se kaikista hyvännäköisin, joka hurmaa! Se on jotain mystistä, selittämätöntä.. Sä vaan katsot sitä tyyppiä syvälle silmiin ja se saa sun pään ihan sekasin!! Ja sit saatat miettiä, et "miks just tuo kaikista maailman ihmisistä saa mut näin sekasin???"
Eli älä liikoja murehdi. Nyt sä vaan tutkiskelet komeimpia vastaantulevia ja mietit, että kuka se oikea on. Mut sit joku päivä käännät pääs ja tuijotat silmiin.. ne vaan hypnotisi sut ja suuta kuivaa.. Loput sen tyypin olemuksesta voi olla "ihan okei", ei välttämättä ollenkaan se Cosmopolitanin komein körmy!