eikä mikään tunnu auttavan. Olen kohta 10 vuotta "katsellut" tätä touhua ja moneen kertaan on luvattu maat ja taivaat, mutta sama touhu jatkuu. Joku ehkä kyseenalaistaa, onko ongelmaa, jos mies juo vain kerran viikossa, mutta kun se juominen on lähes joka kerta ympärikännejä ja usein ravintolareissuja. Meillä on kolmevuotias poika, jonka en enää tahdo näkevän väliemme totaalista viilenemistä (tätä tapahtuu koko ajan) enkä varsinkaan isin tulemista kaatokännissä kotiin yöllä. Mielestäni pahinta on, että mies oikeasti elää viikonloppuja ja seuraavia reissuja varten. Hän ei osaa (omassa lapsuudenperheessä ollut sama malli) asettaa muita kuin alkoholia ykköseksi elämässään, vaikka kuinka toisin väittää. Tympii olla ikuisesti anteeksi antava tyhmä kotirouva, mutta pakkohan tässä on miettiä mikä olisi paras lapselle ja mikä taas on mahdollista taloudellisesti.. Tulemme shokeeraamaan monia mikäli eroamme, mutta suurin osa varmasti on tämän osannut jo ennakoida. Onko oikeasti olemassa yhtäkään pariskuntaa, jonka tietäisitte selvinneen pitkäaikaisesta juopottelusta raittiiksi/saaneen elämänsä parempaan jamaan??
Alkoholiongelmia
meidän perheessä
111577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä kirjoituksesi nyt on taas näitä läheisriippuvaisten ikuisuusjankutuksia!
Nainen katsoo 10 vuotta alkoholisoitunutta miestä ja odottaa tämän muuttuvan! Hoh-hoijaa! Ei jaksa enää edes kommentoida sen enempää...
Meillä samanlainen ongelma, ja pahentunut vain siitä, että vaimo ilmoitti erosta. Joka vkl menee juodessa ja sitten soitetaan ex:lle ja haukutaan pystyyn. Kävin A-klinikalla ja sain antabuslääkkeitä. Nyt ainakin joulu menee selvinpäin. Viina ja ero ei ole hyvä yhdistelmä. Ajattelin laittaa myös kapselin ihon alle, jotta seuraava 1/2 vuotta on selvää aikaa. Kerro sama miehellesi. Jos haluaa jatkaa sun kanssa on tehtävä isoja päätöksiä. Minä ainakin teen sen nyt.
Hienoa, että sinä olet tehnyt tuon antabus-päätöksen, toivottavasti onnistut! Yleensä vaan tuollaiset pelkät ulkoisen toiminnan muutokset eivät ole riittäviä vaan tarvitaan syvällisempää prosessointia: alkoholismi kun on psyyken sairaus.
Luepa: http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html
Voi olla, että on sairaus, mutta kun vaan helvetisti haluaa siitä eroon, uskon, että sen voi voittaa. Aluksi on mentävä antabuksen voimalla vaikka muutama vuosi. Niin kauan, että voi siitä vierottautua. En tiedä onko antabus siihen "lääke", mutta pysyn ainakin viinasta erossa.
vai vaatiiko useamman käynnin A-klinikalla. Ja pääseekö A-klinikalle helposti lekurin lähetteellä vai jopa ilman sitä?
vai vaatiiko useamman käynnin A-klinikalla. Ja pääseekö A-klinikalle helposti lekurin lähetteellä vai jopa ilman sitä?
siitä miksikään muutu. itse nyt 15 vuotta juoppoa seuranneena voin sen sanoa. Lapset alkavat olla aikuisia, joten kytkimen nosto on lähellä. Vuoden kun vielä jaksaisin jotenkin. Sen jälkeen alkaa uusi elämä, eikä varmasti tule vanhaa ikävä. Juokoon itsensä vaikka hengiltä, ei hetkauta. Rakkaus on kuollut aikapäiviä sitten. Mieluummin vaikka koko loppuelämä yksin kuin juopon kanssa.
Ainakin voi yrittää!. Itse on tehtävä päätös, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Onnea kuitenkin.
Jos ei parane on kyllä eottava, sillä kukaan ei kauan jaksa juoppoa katsoa. Elämässä kaikki muu on tärkeämpää kuin elää juopon puolisona.
Miehenä olen harrastanut tuota samaa noin 10 vuotta ja tiedän nyt sen että se tilanne tulee jatkumaan teillä etkä sinä pysty siihen vaikuttamaan muuten kuin eroamalla. Meillä ainakin juominen johtui parisuhteesta joka on periaatteessa ollut pelkkää kaveruus suhde.
Itse pääsin vasta nyt jatkuvasta viikonloppu juomisesta eroon kun tapasin naisen jonka kanssa
viihtyy selvänäkin eli on jotain muuta yhteistäkin kuin koti ja lapset. Olen edelleen naimisissa ainakin nämä juhlapyhien ajan ennenkuin laukasen pommin. Jos jään entiseen suhteeseen jatkan juomista, koska avioliitto ajautuu aina samaan jamaan (naimisissa 19 vuotta). Luulin todellakin aikaisemmin että juominen on se mitä tarvii parisuhteessa, mutta nyt tiedän että se on jotain muuta. Älä pitkitä enää tuskaasi vaan ota ero ennenkuin se muuttuu väkivaltaiseksi. Itse en ole turvautunut väkivaltaan koska olen aina juossut pakoon itseäni. Rohkeutta vain niin huomaat että asiat lähtevät rullaamaan itsestään.
Joo vaikka suhteen ongelma ei olisikaan alkoholi kannattaa otta järki käteen, ja lähteä lätkimään ennekuin on pystyyn kuollut. Elämä on niin h....tin lyhyt hukattavaksi paskassa parisuhteessa. Kokemuksesta voin sanoa, että useimmat kavereistani on suhteessa kun ei ole rohkeutta lähteä tai ei ole sattunut sopivaa kohdalle joka näyttäisi, että elämä voi ollakin ihan muuta. Näin kävi minulle ja olen siitä onnellinen. Vaikka olenkin nyt yksin en haikaile exän perään. No onhan tuota olutta nyt tullu otettua mutta ei ongelmaksi asti..Rohkeasti päätöksiä... : )
Mä ymmärrän sua totaalisesti. Nää on mulle tuttuja juttuja. Laitoin avioliitto palstalle tiivistelmän meidän joulusta otsikolla perhejoulu. Meillä muksut 5 v ja 12 v. ja mä en vieläkään pysty tekemään mitään tilanteelle. Olen niin kiinni tässä elämäni pilaajassa. Meillä ei myöskään juomaputkia, mutta juominen lähtee käsistä yleensä juuri silloin kun tuho on suurinta... Mun miehellä ei kuitenkaan omasta mielestään ole mitään ongelmaa, joten meille ei ole antabuksista ja AA:sta apua. Eihän kukaan lopeta juomista jos ongelmaa ei ole...