onko monella yhteiset rahat kun elätte avoliitossa???????
monellako yhteiset rahat
Kyselijä
361842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mies tienaa 18 000 mk /kk ja minä olen opiskelija. Kaikki menee fifty-fifty :( ja yhdessä ollaan oltu jo 6 v.
Ja mulle ei paljon käteen jää, vuokran yms jälkeen.
Toihan on aivan epäkelpo systeemi! Rakastaako miehesi sua ollenkaan, vai onko se muuten vain kitsassieluinen? Mun mieheni lupasi jopa pyytämättä "kustantaa" mut yliopiston läpi. Maksaa siis vuokrat ja ruokamenot, kun opiskelen. Tavallaan ihan kohtuullista, mähän en saisi edes asumislisää, koska se tienaa niin paljon. Tällä hetkellä olen vielä duunissa ja kaikki rahat on yhteisiä, vaikkakin eri tileillä. Oman opintolainani maksan tosin omasta palkastani, koska se on miestäni edeltäneeltä ajalta.
Miehelläsi ei varmaan ole tietoa/ymmärrystä siitä, miten yhteistä taloutta eletään, tai ehkä suhde on vieläkin jonkinlaisessa seurusteluvaiheessa? Näytäpä hänelle vaikka tämän palstan keskustelut ja siltä pohjalta rupeatte miettimään, mikä olisi teille sopiva systeemi.
Eihän yhdessä voi elää niin, että "toinen on rikas ja toinen köyhä", vaan tasapuolisuutta haetaan kummankin maksukyvyn mukaan periaatteella että elämä ja talous on yhteistä, riippumatta siitä miten se käytännössä toteutetaan.
Omat tilit mutta rahat on yhteiset.Ei meillä lasketa kumpi maksaa millonkin, se maksaa kenellä on.
ja tulee aina olemaankin. Tähän mennessä onnistuneesti 10 vuotta on eletty yhteisen pankkitilin kanssa. Sitä ennenkin meillä oli ihan yhteiset rahat. Yhdistettiin tilimme, kun otimme asuntolainan. Toinen saa palkan kerran kuussa ja toinen kahden viikon välein, joten totesimme sen olevan ainoo keino, ettei toisen tarvitse aina ruikuttaa rahaa toiselta. Se se vasta nöyryyttävää olisikin!
Emme ole koskaan ymmärtäneet sitä, että on sun ja mun rahat. Yhteinen elämä, yhteinen päämäärä, yhteinen perhe ja yhteiset rahat.. Eikö se ole aika luonteva jatkumo.
Meidän ei olekaan koskaan tarvinnut tapella, kumman rahoista laskut maksetaan. Ne maksetaan yhteisistä rahoista. Yhteisiä ja yhdessä aiheutettuja ovat sähkölaskut, ruokalaskut ja vesilaskut yms. muutenkin.
Olemme tyytyväisiä yhteisiin rahoihin!
mutta me eletäänkin avioliitossa ;D.
luontevaa
mutta mekin olemme avioliitossa :)
niin, että akka on kaapannut korttini, eikä anna sitä takaisin, siis, omia rahojani en koskaan näe, ja rahapussini on täysin turha kapine.
Avaa ihmeessä itsellesi uusi tili ja ohjaa palkkasi sinne.
Isäni hoitaa täysin vanhempieni raha-asiat. Hän pitää hallussaan perheen pankkikortteja yms. ja mutsi saa rahaa kun tarttee.
Itse en lähtis tollaseen. Jos ite hankkii palkkansa, niin kyllä se on sun omaa rahaa sitten. Parisuhteessa tietenkin kulut jaetaan tasan ja yhteiset hankinnat maksetaan puokkiin.
Aina on parisuhteessa toiminu toi homma. Jos toisella ei sillä hetkellä ole, nii toinen pistää.
Mulla ainaki repeis verkkarit johonki "oli nii paska fiilis, että piti ostaa toi 100€ jakku. En tod.näk. pidä sitä ikinä edes."
Hmm. Kaikki ihmiset eivät varmaankaan käyttäydy noin, vaikka yhteinen tili/yhteiset rahat olisikin? Ja olisiko 100 euroa kovin suuri hinta toisen hyvästä mielestä? Niin no, itse en kyllä voisi niin kallista jakkua kuvitella ostavani. Yhteiset rahat tarkoittaa, että suuremmista hankinnoista neuvotellaan. Ei sitä, että tyhjentää tilin, kun sattuu tekemään mieli. Jos seurustelee ihmisen kanssa, jonka rahankäyttötaitoon ja realiteettien tajuun ei vain kerta kaikkiaan voi luottaa, on tosiaankin varmaan parasta pitää ne erilliset tilit ja rahat, ettei joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin kaktustyttö.
Kyllä mullakin silti toimii tuo mentaliteetti, että "mun rajoilla, teen mitä lystään". Vaikea mun olisi ostella vaikka vaatteita mieheni rahoilla, jos en itse tienaisi mitään. Onneksi mies mieluusti ostaa mulle jotain kivaa, sehän sitä sitten kattelee. ;) Ja toisin päin myös.
Yht. rahat tietysti tarkoittaa että kumpikin itsenäisesti käyttää yhteistä tiliä vastuullisesti kuin omaansa, eikä ole sitä vaivaa että tarttis laskee kuluja puoliksi tai miettiä/riidellä siitä kuka mitäkin maksaa.
Vai yhteinen tili, että saa miehen rahoilla rallatella. Itse nainen enkä voisi kuvitella ottavani rahaa puolisoltani. Asumismenot jaetaan puoliksi. Ei väliä vaikka tienaankin vähemmän, silti asumiskustannukset puoliksi. Jos mieheltä ottaisin tuntisin käyttäväni hyväksi toista!!
mitään miesparkoja ole!
Jos on opiskelija/työtön eikä saa mitään tuloja sen tähden että miehen tulot ovat "liian suuret" niin eihän siinä auta kuin maksella tai erota! Ei kukaan ilman rahaa voi elää. Ei edes naiset.
Mitä ihmettä? Kenenköhän juttuun vastasit? Meillä EI ole yhteistä tiliä, mutta rahat ovat yhteiset. Minä saatan maksaa avomieheni puhelinlaskun omalta tilitäni ja hän saattaa maksaa minun visa-laskuni. Esimerkiksi. Rahasta ei lasketa, kumman se on, sitä käytetään oman järjen ja omatunnon mukaan. Jos jomman kumman rahat loppuu, siirtää toinen tämän tilille lisää. Vuokra maksetaan puoliksi nyt, kun olen töissä, mutta siitäkin poikkeillaan.
Tärkeintä tässä järjestelyssä on se, että rahoja ei lasketa! Ei mitään: Mutta mähän maksoin jo vuokran tässä kuussa, sun pitää nyt maksaa ruokakulut... Jne. Yhteisesti yhteistä elämää yhteisillä rahoilla.
Jos minä tienaisin vähemmän, antaisin TAATUSTI mieheni hoitaa asumiskustannukset sun muut - etenkin, kun tuossa opiskelutapauksessa menettäisin asumislisäni hänen takiaan. Asunto on myös hankittu hänen työnsä läheltä ja on siksi kalliimpi kuin muualla. Minunko pitäisi 200 euron opintorahasta maksaa 300 euron vuokraosuuteni? Ja puolet ruuasta ja sähkölaskusta ja teeveeluvasta? Ja muut välttämättömyydet, kuten shampoo, siteet... Mieheni ei varmaan voisi kauppareissultaan tuoda minulle siteitä, hänhän joutuisi ne muuten itse maksamaan omilla rahoillaan. Ellen maksaisi heti takaisin. Ehkä hänelle pitäisi antaa myös vaivannäkemispalkkio?
Rahani ovat olleet vähissä tällä viikolla ja mieheni antoi minulle ystäväni kanssa uloslähtiessäni 40 euroa, eikä todellakaan tullut mieleenikään mikään hyväksikäyttö. Rallatirallati raa! Olenhan itsekin antanut hänelle rahaa, jos se on ollut vähissä.
Tiedoksi vielä, että olen opintojeni ohella (ja aion jatkossakin) AINA käynyt töissä, vaikka tienestini ovatkin olleet pienet noina aikoina. En todellakaan tunne itseäni siivelläeläjäksi, vaikka saisinkin mieheltäni rahaa rällättäväksi, vaikkapa siihen pröystäilevään 100 euron jakkuun - tehdessäni kahta työtä.
Mielestäni on käsittämättömän itsekästä olla parisuhteessa se runsaasti enemmän tienaava osapuoli ja vaatia silti tasajakoa - tämä tuntuukin olevan enemmänkin miehinen ominaisuus. Sitä paitsi mitä iloa niistä ylijäämärahoista sitten olisi, jos ei voisi käyttää niitä yhteiseen hyvään, esimerkiksi matkusteluun tai ulkona syömiseen rakkaan kanssa?
Ei tämä ole mikään bisnessuhde - ei tässä lasketa hyötyfaktoreita.
Itse ainakin olen maksellut oman osani työttömänä ollessanikin. En ole miehen rahoihin kajonnut!
Kenen viestiä sinä oikein kommentoit? Meillä EI ole yhteistä tiliä, rahat ovat yhteiset, mutta omilla tileillämme. Nyt kun olen töissä, maksamme vuokran puoliksi, mutta siitäkin poikkeillaan. Saatan maksaa mieheni puhelinlaskun omalta tililtäni ja hän saattaa maksaa vaikkapa bussikorttini omalta tililtään. Tai sitten ei. Se maksaa, kellä rahaa on.
Jos tienaisin runsaasti vähemmän kuin mieheni, antaisin TAATUSTI hänen maksaa elinkustannuksemme - etenkin kuin tuossa opiskelutapauksessa menettäisin hänen takiaan asumislisäni. Asuntomme sijainti on myöskin mietitty hänen työnsä kannalta ja vuokra on siksi korkeampi. Pitäisikö minun maksaa 200 euron opintorahastani 320 euron vuokraosuuteni? Ja puolet sähkölaskusta, ruoista, tv-luvasta? Entä shampoo ja siteet? Mieheni ei varmaan voisi enää tuoda minulle kaupasta siteitä, silloinhan hän joutuisi maksamaan ne omilla rahoillaan! Ellen heti maksaisi takaisin. Ja ehkä pitäisi vielä lisätä välityspalkkiokin.
Lähiviikkoina olen ollut melkolailla rahaton ja lähtiessäni ystäväni kanssa iltaa viettämään mieheni antoi minulle 40 euroa, eikä tullut mieleenkään ajatella hyväksikäyttöä. Rallatirallati raa! Olenhan itsekin antanut hänelle rahaa, jos siitä on ollut puutetta.
On käsittämättömän itsekästä vaatia toiselta kaiken puoliksi maksamista, jos tienaa runsaasti enemmän kuin tämä. Se tuntuukin olevan enemmän miehinen piirre, naiset kun ovat tottuneet olemaan niitä vähä- tai nollatuloisia kodinkoneita (Ainakin meidän äitimme ja heidän äitinsä) ja miehet ovat tottuneet määräämään taloudesta. Mihin sen rahan sitä paitsi käyttäisi, jos ei rakkaansa kanssa matkustamiseen, ulkona syömiseen, jne?
Ei tämä ole mikään bisnessuhde - emme laske hyötyfaktoreita.
Siinä nyt on kahteen kertaan tuotettuna sama teksti. Ainakin huomaatte, kuinka paljon asia minulle merkitsee. ;)
Ellet työttömänä saa mitään korvausta (johtuen miehesi tuloista) tai vaikkapa vain 60e/kk (johtuen miehesi tuloista) niin miten sillä voi hoitaa esim. 800e:n vuokrasta puolet?
Ei mitään valittamista ole ollut kummallakaan.
Ollaan kyllä jo oltu tosi kauan avioliitossa, mutta sitä ennenkin oli yhteiset rahat. Nykyään on yhteinen tilikin, koska se on ehdottomasti käytännöllisintä.
Minusta jopa pitkän onnemme salaisuus on ollut siinä, että raha-asioista ei tarvitse neuvotella eikä vertailla kuka mitäkin tienaa ja kuluttaa.
Kumpikin harkitsee itse rahankäyttönsä ja luottaa myös toisen harkintakykyyn, on sanaton sopimus että selityksiä ei vaadita, jolloin kummallekin yhteinen tili on myös "omaa rahaa". Kun tili uhkaa tyhjetä, kumpikin yrittää pitää siitä tahollaan huolen.
Mieheni tulot ovat paljon suuremmat kuin minun, (vaikkei silti isot) mutta en koe olevani "siivellä" koska varmasti minun osuuteni taloudessa on puolestaan jotain muuta kuin raha, eikä sitäpaitsi rakkauteen kuulu mitkään hyötylaskelmat.
eivät tosiaankaan kuulu parisuhteeseen ja rakkauteen. Oikein hämmästyttää, että jotkut ajattelevat käyttävänsä toista hyväksi, jos on yhteiset rahat!
Veisi kamalasti energiaa miettiä, kumpi käy tällakertaa kaupassa tai kumpi nyt ostaa lapsille kengät tms. On hyvä, kun on yhteinen tili ja molemmilla omat pankkikortit sekä molempien korvien välissä vastuuntuntoa. Elämä helpottuu kummasti, kun rahasta ei tarvitse keskustella!
avioliitossa, mutta molemmilla eri tilit. Jos on ollut oma tili ennen suhdetta niin en ymmärrä miksi siitä pitäisi luopua?! Ei toimisi yhteinen tili yhtään.
Laskut tulee kuitenkin maksetuksi niin, että molemmille jää suurinpiirtein saman verran henkilökohtaisiin menoihin.
Tuo lisäyslauseesi lienee aika oleellinen. Toista ei sovi (eikä halua!) pitää köyhyydessä jos toisella on enemmän, siksi myös viranomaiset kysyvät puolison tuloja. Joko eri tilit ja nähdään kaikessa laskemisen/vertailun vaiva, tai yhteinen tili jota kumpikin käyttää tasapuolisesti, mikä edellyttää tietysti keskinäistä luottamusta.
rahat on tiukoilla on parempi, että tilejä edes on mahdollisimman monta :D.
Luotan kyllä mieheeni kuten hänkin minuun. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä kuinka paljon eläminen maksaa. Hoidan lähes kaikki perheen yhteiset ostokset. Jos mieheni sattuu kerran käymään ruokakaupassa, hän ei voi tajuta miten vajaa muovikassillinen ruokaa saattaa maksaa 60e. Minä taas saan tuolla rahalla monen päivät ruuat. Sinänsä hupaisaa, sillä mieheni työskentelee rahoituslaskelmien parissa...
No jos sanoisi että osittain olivat yhteiset tai oikeastaan suurimmaksi osaksi. Laskut pyrittiin maksamaan puoliksi ja sen jälkeen ostettiin sen rahoilla, jolla sitä rahaa oli. Omat jutut, vaatteet, CD:t yms., ostettiin sitten omilla rahoilla.
On meillä nyt avioliitossakin omat tilit. Yhteisten menojen ja menosuunnitelmien jälkeen kumpikin voi käyttää jäljelle jääneet rahat, miten parjaaksi näkee.
Ei ole yhteisiä tilejä jonne palkat juoksevat tässä liitossa. Edellisessä oli kun olin naimisissa, ja se toimi hyvin luottamuksen vuoksi.
Tässä liitossa olisi yhteinen tili vähän hankalaa kun kumppanilla on niin paljon harrastuksia, palkkansa ei kuitenkaan aina tahtoisi riittää niihin. Jos joskus menemme naimisiin, meillä on kyllä avioehto.
Mutta tokihan muuten pidämme yhteiset budjettivalvojaiset, ja jaamme elämisen kustannukset.
yhteisiä rahoja eikä oikein omiakaan.
Olen yrittäjä, mieheni on minulla töissä, maksan hänen palkkansa ja hän siirtää palkkansa minun tililleni joka kk.jättäen itsellensä ns. ruokarahaa työmaa ruokailua varten.Meillä on kaksi lasta 2 ja 3 vuotiaat.( en ole kotiäiti )
Miksi mies siirtää palkaansa sinulle, viisaampaahan olisi olla maksamatta. Eihän se mitään palkkaa ole joka annetaan takaisin.
Ellei sitten kyseessä ole veronkierto.
Oletettavasti vaimo hoitaa kaikki laskut omalta tililtään, miehen hoidettavaksi jää vain henk.koht. menot. Näin se meillä on.
Moi !
Miten voin kiertää veroa jos palkat menee kirjanpitäjän kautta.
Haloo !!! Yrityksellä on oma tili nro ja minulla oma henkilökohtainen tili nro.
Miten niin viisaampaa olla maksamatta ?
Pitäiskö antaa verottajalle kaikki ? ja heikentää omaa elintasoaan.
Olen yrittäjä, mieheni on minulla töissä, maksan hänen palkkansa ja hän siirtää palkkansa minun tililleni joka kk.jättäen itsellensä ns. ruokarahaa työmaa ruokailua varten.Meillä on kaksi lasta 2 ja 3 vuotiaat.( en ole kotiäiti )
Olimme avoliitossa vuosia ennen avioliittoja. Tilejä on ollut aina vain yksi (1). Vaikka on ollut tiukkaa, raha on varmaan ainoaasia mistä ei olla riidelty.
Olimme avoliitossa vuosia ennen avioliittoa. Tilejä on ollut aina vain yksi (1). Vaikka on ollut tiukkaa, raha on varmaan ainoa asia mistä ei olla riidelty.