Niinpä niin, olen vihdoin avannut silmäni todellisuuteen...omalta kohdaltani sekä yleisesti ihmisistä, parisuhteista, suuresta rakkaudesta ja ikuisesta onnesta.
En edes tajunnut olevani sinisilmäinen ja kai periaatteessa olenkin jo ollut realisti, kun ajattelin, että rakkaus on voimakas ja pitkälle kantava tunne, mutta sen lisäksi täytyy olla tahtoa ja valmiutta "tehdä töitä" suhteen eteen.
Omalla kohdallani olen joutunut kiperään tilanteeseen rakastuttuani toiseen mieheen. Olen siis naimisissa ja niin myös tämä toinen mies. Eli olen pettänyt/petän, miestäni pahemman kerran henkisesti, mutta en millään tavoin fyysisesti. Voin kertoa, että omantunnontuskat ovat aikamoiset. Ja todennäköisesti mieheni on jo tajunnut missä mennään ja olen muutamaan kertaan yrittänyt puhua hiukan kiertäenkaartaen asiasta halutessani kertoa, ettei asia ole suhteellemme kuitenkaan uhka, mutta varmasti merkki siitä, että meidän on aika miettiä millä tavoin voisimme omaa avioliittoamme parantaa. Miespä onkin selkeästi osoittanut, ettei halua puhua ja vaikutelmani on, ettei hän halua setviä näitä asioita ääneen vaan antaa olla, koska asia ei ole tavallaan "tosi" niin kauan kun sitä ei ääneen lausuta. Mieheni toimintatapa on muutenkin tuttua, siinä mielestäni yksi syy avioliittoomme joihinkin ongelmiin. Lakaistaan vaikeat asiat maton alle..No, joka tapauksessa avioliitto on minulle tärkeintä, huolimatta rakastumisestani ja olen kaivanut esiin sitä tahtoa keskellä tunteiden myllerrystä.
Lähiaikoina kävi myös ilmi, että parhaan ystäväni avioliitto on täysin ns. kulissiavioliitto. Kertoi suoraan, että on miehensä kanssa elintason ja "hiukan myös" lasten takia, jotta saisivat asua molempien vanhempiensa kanssa "ehjässä kodissa". Voisi muuten erota, mutta ei sitten voisi asua omakotitalossa, ajella bemarilla tai audilla ja matkustella!
Onpa "ehjä koti" ja minkälaisen mallin parisuhteesta lapset saavatkaan... "Pihtaa" seksiä ja mies käy vieraissa, mutta on kuulemma ok, kunhan ei jää suoraan kiinni. Eli täytyy näytellä ettei muita naisia ole. Koska asiaanhan kuuluu, että avioliitossa ollaan uskollisia ja mitä, jos joku saakin tietää, että heillä mies käy tyydyttämässä tarpeensa muualla!!! Kulissithan kaatuisivat rysähtäen... Helpottaa tietysti kulissien ylläpitoa, että mies rakastaa vaimoaan suunnattomasti. Nyt joku huomauttaa miksi sitten käy vieraissa...no, jos vaimo on näyttänyt vihreää valoa ja heidän välillään on seksiä n 4 kertaa vuodessa, niin mielestäni mies menköön ja tehköön mitä haluaa tyydyttääkseen fyysiset tarpeensa. Sitähän se vain on ja mies mieluummin rakastelisi vaimoaan.
Mitäköhän mahtaa vaimo sanoa, kun käykin niin, että mies rakastuukin joku päivä johonkin toiseen ja kulissit kaatuvat??? Aikamoisen riskin ottaa, mutta itsepähän on sanonut ettei rakasta miestään...
On pistänyt kyllä miettimään millainen tämä minun paras ystäväni oikeasti on, en ole tajunnut asian tilaa, on sen verran hyvin näytellyt. Olen tajunnut, että hän taitaa olla yleisesti aika "kylmä" ihminen. On aika häijy välillä lapsilleenkin, jos eivät toimi pilkulleen oikein ja sääntöjen mukaan. Sanoinkin hänelle suoraan, että olen pettynyt ja ihmettelen kuinka kukaan voi toimia noin. Ei edes suuttunut, kohautti vain olkiaan.
Niin, että tällainen tipahdus todelliseen, kylmään maailmaan.
En edes tajunnut olevani sinisilmäinen ja kai periaatteessa olenkin jo ollut realisti, kun ajattelin, että rakkaus on voimakas ja pitkälle kantava tunne, mutta sen lisäksi täytyy olla tahtoa ja valmiutta "tehdä töitä" suhteen eteen.
Omalla kohdallani olen joutunut kiperään tilanteeseen rakastuttuani toiseen mieheen. Olen siis naimisissa ja niin myös tämä toinen mies. Eli olen pettänyt/petän, miestäni pahemman kerran henkisesti, mutta en millään tavoin fyysisesti. Voin kertoa, että omantunnontuskat ovat aikamoiset. Ja todennäköisesti mieheni on jo tajunnut missä mennään ja olen muutamaan kertaan yrittänyt puhua hiukan kiertäenkaartaen asiasta halutessani kertoa, ettei asia ole suhteellemme kuitenkaan uhka, mutta varmasti merkki siitä, että meidän on aika miettiä millä tavoin voisimme omaa avioliittoamme parantaa. Miespä onkin selkeästi osoittanut, ettei halua puhua ja vaikutelmani on, ettei hän halua setviä näitä asioita ääneen vaan antaa olla, koska asia ei ole tavallaan "tosi" niin kauan kun sitä ei ääneen lausuta. Mieheni toimintatapa on muutenkin tuttua, siinä mielestäni yksi syy avioliittoomme joihinkin ongelmiin. Lakaistaan vaikeat asiat maton alle..No, joka tapauksessa avioliitto on minulle tärkeintä, huolimatta rakastumisestani ja olen kaivanut esiin sitä tahtoa keskellä tunteiden myllerrystä.
Lähiaikoina kävi myös ilmi, että parhaan ystäväni avioliitto on täysin ns. kulissiavioliitto. Kertoi suoraan, että on miehensä kanssa elintason ja "hiukan myös" lasten takia, jotta saisivat asua molempien vanhempiensa kanssa "ehjässä kodissa". Voisi muuten erota, mutta ei sitten voisi asua omakotitalossa, ajella bemarilla tai audilla ja matkustella!
Onpa "ehjä koti" ja minkälaisen mallin parisuhteesta lapset saavatkaan... "Pihtaa" seksiä ja mies käy vieraissa, mutta on kuulemma ok, kunhan ei jää suoraan kiinni. Eli täytyy näytellä ettei muita naisia ole. Koska asiaanhan kuuluu, että avioliitossa ollaan uskollisia ja mitä, jos joku saakin tietää, että heillä mies käy tyydyttämässä tarpeensa muualla!!! Kulissithan kaatuisivat rysähtäen... Helpottaa tietysti kulissien ylläpitoa, että mies rakastaa vaimoaan suunnattomasti. Nyt joku huomauttaa miksi sitten käy vieraissa...no, jos vaimo on näyttänyt vihreää valoa ja heidän välillään on seksiä n 4 kertaa vuodessa, niin mielestäni mies menköön ja tehköön mitä haluaa tyydyttääkseen fyysiset tarpeensa. Sitähän se vain on ja mies mieluummin rakastelisi vaimoaan.
Mitäköhän mahtaa vaimo sanoa, kun käykin niin, että mies rakastuukin joku päivä johonkin toiseen ja kulissit kaatuvat??? Aikamoisen riskin ottaa, mutta itsepähän on sanonut ettei rakasta miestään...
On pistänyt kyllä miettimään millainen tämä minun paras ystäväni oikeasti on, en ole tajunnut asian tilaa, on sen verran hyvin näytellyt. Olen tajunnut, että hän taitaa olla yleisesti aika "kylmä" ihminen. On aika häijy välillä lapsilleenkin, jos eivät toimi pilkulleen oikein ja sääntöjen mukaan. Sanoinkin hänelle suoraan, että olen pettynyt ja ihmettelen kuinka kukaan voi toimia noin. Ei edes suuttunut, kohautti vain olkiaan.
Niin, että tällainen tipahdus todelliseen, kylmään maailmaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
....onko suurin ongelmasi naapurin rouva vai oma suhteesi.
Mikä vaivaa ihmisiä, kuka teidän tekemisistämme oikein päättää kun teille vaan tapahtuu kaikenlaista, pettämistä ja sen sellaista pientä ettekä te voi sille mitään ja se vaan tapahtuu. Ette halua loukata läheisiä mutta kun vaan loukkaatte ku ei voi mitään itse asialle kun vaan tapahtuu.
Miten te klaaraatte työnne, lapsenne, muut velvoitteenne kun ette itse oikein hallitse elämäänne? Mä en kyllä tajua enää mistään mitään!
Sen vaan sanon, että leikitte vakavilla, todella vakavilla asioilla pettäessänne, leikitte toisen ihmisen elämällä, olette epäreiluja kun itse itsekkäästi teette mitä teette toisen selän takana mutta ette anna toiselle osapuolella mahdollisuutta päättää omasta puolestaan haluaako hän jatkaa suhteessa jossa petetään.
Ottakaa vaan petturit toisenne; sille on hyvä rakentaa uusi suhde kun tiedätte toisistanne ainakin yhden takuuvarman asian; teihin ei voi luottaa!
höh, lukutaitoako kaipaat...?
Kirjoitin, koska paljon kysellään kulissiavioliitoista, syistä pettämiseen ja avioliittojen rikkoutumiseen.
Eli varattu ihminen voi rakastua, mutta se mitä tekee asialle on tahdosta kiinni! Jo pelkkä rakastuminen tuntuu pettämiseltä, mutta on kuitenkin tunne, joka ei ole tahdosta kiinni vain se mihin se johtaa on tahdosta kiinni. Eli meillä ei tule avioliitto hajoamaan rakastumiseni takia.Rakastuminen menee ohi, jos sillä ei ole mahdollisuutta kehittyä rakkaudeksi.
Minä rakastan aidosti aviomiestäni, se on aivan eri arvossa oleva asia kuin rakastuminen.
Naapurin rouva ei ole ongelmani, vaan olen pettynyt parhaaseen ystävääni ja hänen moraaliin ja elämäntapaan. Minähän en kuitenkaan tiedä koko totuutta enkä koe hänen elämäänsä, joten en saisi tuomitakaan, mutta pistää ihmetyttämään minkälainen ihminen ystäväni on ja olenko oikeasti tuntenut häntä lainkaan.
Elämä ei ole mustavalkoista, eivätkä ihmisetkään. Pidän itseäni edelleen luottamuksen arvoisena, ehkä jopa enemmän kuin ennen, onhan minua koeteltu, enkä lähtenyt petoksen tielle, vaikka vahvoja ja hämmentyneitä tunteita onkin ollut mukana.
Aika hyvin, jos elämää voi täysin hallita...osaan kyllä huolehtia perheestäni ja velvoitteista ja varmaan paremmin kuin koskaan tästä eteenpäin, olen voittamassa jälleen yhden vaikeuden tielläni.
Mielestäni paha saa aina palkkansa ja varmasti minäkin osani, kukaan ei ole täydellinen.
Siinä millään vakavilla asioilla leikitä. Ongelman ydin on länsimaisen kulttuurin ahdasmielinen parisuhdekäsitys, jossa toinen halutaan omistaa ja kahlita.
Kumppani voi olla vaikka kuinka manipuloiva ja mustasukkainen selkäänpuukottaja, mutta silti hän ei ole määritelmän mukaan luottamuksen "pettäjä", vaikka juuri niin toimiikin. Mutta auta armias, jos muutoin täysin sydämellinen kumppani erehtyy yhdistelemään sukupuolielimiä "vieraan" kanssa - hirvittävä haloo ja moraalinen paniikki! Täysin naurettavaa.
Ei ihmekään, että ihmiset juoksevat vieraissa, kun seksuaalisuus yritetään keinotekoisesti kahlita ahdistaviin kaavoihin. Mitä enemmän vahdataan, sitä enemmän tekee mieli mennä.
Ymmärrän oikein hyvin tunnetilasi. Sinulta on matto vetäisty kahdesti jalkojesi alta. Olet ensinnäkin rakastunut toiseen mieheen. Ja sitten jostakin syystä olet päässyt selville ystäväsi parisuhteesta.
Olisiko mahdollista, että vasta sinussa näkyvä 'uutuus' sai ystäväsi avautumaan; tai sitten hän kertoi sinulle vasta sinun kerrottua omasta asiastasi.
Joka tapauksessa olet "elämäsi hetkessä". Tilanne vaatii sinulta paljon henkistä kasvua. Ensinnäkin, sinun on päästävä selville itsestäsi. Lauseesi 'rakastan miestäni mutta olen rakastunut' on paljastava. 'Olla rakastunut' on prosessin alku. Ja silloin miehesi on heikoilla. Uskottomaksi tulet, jos toistuvasti annat tilan uudelle 'ei-seksuaaliselle suhteellesi'.
Miksi niin? Sinun on vältettävä tilannetta, jossa arki ja kuvitelmat kilpailevat. Ei vaimo eikä mies kykene koskaan kilpailemaan toisen haavekuvan kanssa. Sen vuoksi ole nyt todella tarkkana.
Ystäväsi kulissiavioliitto veti jalat altasi,sillä se paljasti ihmissuhteidesi haurauden.
On alkanut muutoksen aika, joka ei tule olemaan sinulle helppo. Mielestäni sinun tulee nyt uskaltaa olla tekemättä mitään, ettet tekisi elämäsi virhettä.
hienosta vastauksestasi! Selvästikin luit kirjoitukseni ajatuksella. Ja ymmärsit tosiaankin tilanteeni täysin.
Saattaa olla, että ystäväni näki minussa meneillään olevan muutoksen ja sen myötä kertoi avioliitostaan. Itse en ole kertonut hänelle rakastumisestani, siitä en puhu kenellekään, siksi kai kirjoitan tänne, jotta saisin purettua tuntojani jotenkin.
Kiitos varoituksista ja neuvosta, noudattavat samaa linjaa, jota olin itsekin ajatellut. Ja heräsin paremmin vielä tajuamaan, että saattaa olla todellakin mahdollista, että teen elämäni virheen jollen pidä järkeä päässä ja jalkoja maassa...ja ole tekemättä mitään! Tosiaan tuntuu, että olen myllertävän muutoksen keskellä ja annoit minulle rohkeutta jaksaa. Kiitos!
ymmärrä, että suhteessa AINA voi ihastua toiseen ulkopuoliseen henkilöön!! Se tulee tapahtumaan seuraavassakin suhteessasi alkuhuuman haihduttua. Eriasia on sitten, miten siihen suhtautuu.. Tulet tod. näk ihastumaan monta kertaa elämässässi, mikään suhde ei alkuhuuman jälkeen (hormonit) estä sitä! Mutta älä hyvä ihminen sieltä bemarin takaa vaan kuvittele, että miehesi ei olisi koskaa ihastunut, saattaa tälläkin hetkellä olla, mutta arvostaa sinua enemmän, kuin hetkittäsisiä tunteitaan. apua.. miten me ihmiset ollaan näin tyhmiä..