Tilanne on tämä: Olemme seurustelleet puoli vuotta ja tyttöystävälläni on miespuoleisia ystäviä, joita minä en tunne. Hän painottaa, että kyse on vaan ystävyydestä ja haluaa tapailla heitä sillointällöin. Yleensä hän tapaa heitä niin, että viettävät aikaa miespuolisen ystävän luona. Minua ahdistaa tuo asia ja olen sanonut siitä useasti tyttöystävälleni ja hän vaan sanoo, että olen ihan turhaa mustasukkainen ja panikoin syyttä. Ainiin ja suhteen alussa tyttöystäväni petti minua
Tyttöystävän miespuoleiset kaverit
orvrumrv
82381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä en ainakaan kyllä hyväksyisi tuota.
haluaisin ainakin tavata nämä ystävät, jotta tietäisin minkälaisten hemmojen kanssa seurustelukumppani aikaa viettää. tuo pettäminen on varmasti vienyt sulta luottamusta tyttöystävääsi, joten on entistäkin ymmärrettävämpää ettet oikein pidä siitä että hän tuollalailla tapailee muita.
en oikein osaa neuvoa paremmin, halusin vain sanoa mielipiteeni. :) tsemppiä.
Olisi jos tilanne olisi toisin päin? Mitä mieltä hän olisi, jos sulla olis naispuolisia kavereita joiden kanssa viettäisit aikaa heidän kotonaan...
Minä olin aiemmin omassa suhteessa sellainen, et sain jutella ja mennä miesten mukana, en pettänyt. Mutta en ymmärtänyt miltä miehestäni tuntui, kunnes mies pyysi minua miettimään tilanteen toisin päin. Loppu minun kaveruus miehiin siihen paikkaan. Ja kai tyttöystäväs tietää, ettet luota häneen? Kerro se. Jos hän loukkaantuu, kysy, eikö hänen mielestä sinulla ole "lupa" olla luottamatta? Älä anna liian helposti anteeksi, mutta älä myöskään tee kärpäsestä härkästä!
Hylkäsit omat ystäväsi seurustelun vuoksi!? Ihan sairasta.
Itselläni on miespuolisia ystäviä; sekä lapsuuden aikaisia, että työn/ opiskelun kautta tulleita uudempia. Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä, yksi hänen parhaista ystävistään on nainen (saoin kuin minun on mies). Ei ole ikinä tullut mieleenkään, että pitäisi meidän kummankaan hylätä osa ystävistämme pelkän sukupuolen perusteella. Ihan kummallinen ajatuskin.
Mielestäni tässä on syytä moisen asian pyytäjän katsoa peiliin; eikö itse pysty kuvittelemaan itselleen platonista ystävyyssuhdetta toista sukupuolta olevan kanssa? Pelkääkö, että itse retkahtaisi pettämään, jos vahingossakaan ystävystyisi toiseen sukupuoleen? Eikö luottamusta itseen ja toiseen näin ollen ole?
Ymmärrän toki, että ap:n kokema alkuvaiheen pettäminen on vienyt luottamuksen. Ja se kannattaa ihan rehellisesti kumppanille sanoa. Kehoittaa miettimään omalle kohdalle. Pyytää, että saa itsekin tavata nuo miespuoliset ystävät ja tutustua heihin. Mutta se luottamus on saavutettavissa ainoastaan rehellisellä, kipeälläkin puhumisella ja asioiden selvittämisellä keskenään. Ei toisen ihmisen rajoittamisella ja ystävien kieltämisellä.
Minusta on niiiin tyhmää lopettaa kaveruus oman seurustelukumppaninsa takia. Itse hyväksyn, että kumppanilla on vastakkaisen sukupuolen edustavia kavereita.
Jos tilannetta haluaa helpottaa, voi kysyä, voisiko myös itsekin tutustua näihin kumppaninsa kavereihin. Miksi riistää toiselta sosiaalisia suhteita (kaveruus-suhteita tarkoitan)?
Tilanteessasi se on ymmärrettävää, että et haluaisi päästää häntä muiden lähelle, koska hän petti. Ei kuitenkaan kannata antaa mielikuvituksen lentää, vaan jutella asioista. Pettitkö hän aika alussa? Ainakaan itse en voisi, sillä ainakin minä olen usein 'alkuhuumassa', eikä kukaan muu pöri ympärillä kuin se oma 'ihastus'/kumppani.
Tsemppiä sinulle.
viettää aikaa vain näiden miesten luona. pyydä joskus päästä mukaan, kai hän haluaa, että sinäkin tutustut hänen ystäviinsä? varmasti olet jo tutustunut naispuolisiin ystäviin.
mikäli tyttöystäväsi haluaa tavata näitä miehiä vain heidän luonaan eikä huoli sinua mukaan, et ole syyttä mustasukkainen.
minulla oli samantapainen tilanne joku vuosi sitten. myös minun silloisella tyttöystävälläni oli tällaisia kavereita, joita treffattiin vaan heidän kotoaan tai lähdettiin heidän kanssaan johinkin vieraan paikkakunnan baariin - koskaan ei mua pyydetty mukaan. jos meinasin lähteä mukaan, olin kuulemma mustasukkainen typerys. kerran sitten menin perässä ja siellä oli ystävyyden laatu sen näköistä, että kovasti oli kaveruus syventynyt. bänksit tuli eikä syyttä.
Minun mieheni ihmetteli aikoinaan, kun meillä kävi minun koulukavereita kotonamme koulun jälkeen mieheni ollessa töissä. Toisinaan tuli, yksi toisinaan saattoi olla kolmekin miespuoleista kaveria. Harvemmin naisia.
Yhdenkään kanssa en ole koskaan tehnyt mitään muuta kuin jutellut. Tulen vaan huomattavasti paremmin toimeen miesten, kuin naisten kanssa.
Helpotusta elämään toi se että kun ymmärsin mieheni olevan mustasukkainen, niin kutsuin näitä miehiä käymään meillä myös siihen aikaan, kun mieheni oli kotona. Tällöin hän huomasi että kyseessä oli todellakin pelkkä kaveruus.
Ei tuommoset viuruumiset tälle palstalle edes kuulu.
nehän panee keskenään!!!!!!!!!! itke vaan vieressä!