Mä en osaa pukea edes sanoiksi mun tunteita. Pala on kurkussa ja itkettää koko ajan. Meillä mies petti, 15 vuoden jälkeen. Tästä on nyt 1,5 vuotta aikaa. Nainen oli tuttu. Jatkettiin suhdetta, ajateltiin, että se saadaan pelastetuksi. Sovittiin, ettei hän pidä tähn enää mitään yhteyttä. Nyt naiselta tuli viesti ja mä hermostuin. Sanoin pahasti, jotain, mitä ei pitänyt edes sanoa, mutta sieltä se vaan suusta tuli, vaikka yritin niellä. Nyt on sitten ilmiriita. Molemmat rakastamme vielä(kin) toisiamme, mutta ei tästä taida enää ehjää saada=(
Mä olen tuon tapahtuman jälkeen tullut niin vauhkoksi, luottamusta ei saa hetkessä takaisin.
Mies kärsii, yrittää parhaansa mukaan aina kertoa menonsa tarkasti. Ja silti, jostain tuolta puun takaa tulee asia, joka nostaa taas kaiken pintaan. Mä en HALUAISI ajatella asiaa enää, en hakua muistella. Mutta se vain tulee. Ja mies ei jaksa, kun saa aina olla vakuuttelemassa, että mitään ei ole. Mä tukahdutan sen tällä omalla vainoharhaisuudellani. Tästä joulusta ei varmasti enää hyvää tule. Mä toivon, että mies jaksaisi lasten takia olla vielä joulun kanssamme. Mun rakkaus tuskin koskaan kuolee ja en ymmärrä itseäni. Miksen voi unohtaa??? Miksi, miksi, miksi???Miksi mä särjen hyvin alkaneen "uuden" yhteisen taipaleen? Mä tiedän, että tämä ei varmaan koskaan unohdu, enkä mä varmaan koskaan muutu, joten ero on varmaankin edessä pian. Meistä ei kumpikaan sitä haluasi, mutta ei taida olla vaihtoehtojakaan, näin kun ei voi jatkua.
Miksen mä vain voi unohtaa???
Mä olen tuon tapahtuman jälkeen tullut niin vauhkoksi, luottamusta ei saa hetkessä takaisin.
Mies kärsii, yrittää parhaansa mukaan aina kertoa menonsa tarkasti. Ja silti, jostain tuolta puun takaa tulee asia, joka nostaa taas kaiken pintaan. Mä en HALUAISI ajatella asiaa enää, en hakua muistella. Mutta se vain tulee. Ja mies ei jaksa, kun saa aina olla vakuuttelemassa, että mitään ei ole. Mä tukahdutan sen tällä omalla vainoharhaisuudellani. Tästä joulusta ei varmasti enää hyvää tule. Mä toivon, että mies jaksaisi lasten takia olla vielä joulun kanssamme. Mun rakkaus tuskin koskaan kuolee ja en ymmärrä itseäni. Miksen voi unohtaa??? Miksi, miksi, miksi???Miksi mä särjen hyvin alkaneen "uuden" yhteisen taipaleen? Mä tiedän, että tämä ei varmaan koskaan unohdu, enkä mä varmaan koskaan muutu, joten ero on varmaankin edessä pian. Meistä ei kumpikaan sitä haluasi, mutta ei taida olla vaihtoehtojakaan, näin kun ei voi jatkua.
Miksen mä vain voi unohtaa???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omassa tilanteessani (kun tuntuu että kaikki tunteet on kadonnut) uskon täysillä siihen että jos tunteet ja rakkaus on vielä jäljellä, niin kaikki selviää kyllä. Jos teillä on hetken aikaa mennyt jo hyvin, niin josko tämä on vaan takapakkia, joka kuuluukin tulla.
Mua on petetty, siitä on kyllä jo monta vuotta aikaa. Ja olen antanut asian täysin anteeksi ja unohtanutkin. Uskon että sinäkin pystyt asian kanssa vielä elämään. Se voi viedä aikaa. Kuinka kauan, en tiedä, mutta kannattaa yrittää. Uskon että rakkaus voittaa!
Ja mielestäni miehesikin pitää tämä ymmärtää. Uskottomuusasiat on raskaita, ja niistä ylipääseminen ei käy hetkessä.
Sieluni oikein huuti kun luin tekstisi. Meillä on samanlainen tilanne. Asia on vain tuore, viime kesältä.
Aluksi tuntui, että kaikki meni hyvin. Kävin psykologilla, kahdellakin. Mieheni, pettäjä, ei halunnut apua. Koki, että pärjää omillaan.
alkusyksy meni ihan hyvin. tuntui jo, että aloin olla valmis antamaan anteeksi. Tuli hetki, että aloin odottaa häneltä myötätuntoa ja hyvitystä teoistaan. Tekoja, sanoja, joilla luottamuksemme taas palautuisi.
Mutta. Asiat tuntuivat alkavat junnaavan paikoillaan.
Ja nyt ollaan molemmat aivan puhki. Tuska kasvaa molemmilla. Tiedän, että "helppoa" olisi lopettaa. Mutta on lapset, on tunteita, on kaipausta, rakkautta. Olisin niiden eteen valmis taistelemaan....siihen vain tarvitaan kaksi. Meidät molemmat.
Kirjoittele, HALUAN kuulla kuulumisia.
Me olemme olleet naimisissa kohta 17 vuotta. Ja lapsia on.
Kirjoita,
t. vertaistukiystäväsi
niin kuin päättäisit lopettaa tupakoinnin. Kun asia tulee mieleesi, ravistat päätäsi ja ryhdyt ajattelemaan jotain muuta. Ja päätät myös olla asiasta enää koskaan mainitsematta. Vaikka tekisi mieli, suljet suusi. Asiat eivät parane niiden aina vain uudelleen käsittelyllä vaan niiden päättäväisellä unohtamisella.
Helpommin sanottu kuin tehty. Asia on vielä niinkin tuore, että paljoa ei tarvitse kun silmiin kyyneleet tulee pahasta olosta.
Toivon todella, että uusi vuosi tuo parempaa... parempaa sitten missä muodossa tahansa.
tätä ei jaksa.
Pala nousee kurkkuun, kun lukee viestiäsi uskottomasta miehestäsi. Itselleni valkeni jo vuosia sitten, että mieheni, jota rakastan syvästi ja jonka kanssa meillä on ihanat pojat, on ollut uskoton useampaan kertaan. Hän pyytää anteeksi ja hellii ja rakastaa ja yritän jälleen unohtaa. Olen aivan tulessa ja tunnen niin kirvelevää tuskaa kaikesta, mitä olen menettämässä. En jaksa uskoa uuteen rakkauteen ja läheisyyden lämpöön, joka odottaisi tämän avioliiton jälkeen. Eron ajatteleminen on samalla suunnattoman haaskauksen ajattelua, kaikki mitä on itse ladannut tähän avioliittoon valuu viemäristä. On ihan turha jakaa tekopirteitä kehotuksia, että löydät kyllä uuden ja paremman tai älä nainen haaskaa elämääsi sellaisen pettäjämiehen passaajana, ne ei johda mihinkään. 15 vuotta yhdessä elettyjä ylä- ja alamäkiä ei ole niin vaan pyyhittävissä. Enkä tässä tuskaisessa tilassa tunne löytäväni mistään voimaa aloittaa yhtään mitään, ainakaan ihmissuhdetta. Tuntuu vaan, että kaikki on ohi, kaikki lämpö ja elämän ilo. Voimia, vaikka itse en saa viestiä loppuun kyyneliltäni...
ovat kuin omia ajatuksiani muutoin paitsi...
Meillä se oli vamoni joka tuon teki. Jäi kiinni kesällä ja sen jälkeen ei kyllä hellinyt ja rakastanut.
Kuin omasta kynästäni. Yhteistä taivalta 23 vuotta, avioliittoakin 18. On todella raivostuttavaa lukea "pää pystyyn" viestejä. Ei ole voimia eikä haluakaan nostaa päätä pystyyn. Harkinta-aika lopuillaan ja ainoa, mitä mies on sillä välin tehnyt, on syrjähypyn lämmittäminen entisestään. Uskomatonta, kun syrjähyppy on Valkoveäjällä ja tavattu on kokonaista kerran. Vaimo, pitkä yhteinen liitto, kolme fiksua lasta ja joltisenkin kertynyttä omaisuutta. Mitäs niistä, nyt eletään kuulemma toisenlaista elämää, halutaan täydellinen muutos. Irti vanhasta, irti raivoaan pidättelevästä suvusta, entisistä tutuista, kaikesta. Upea elämä, jossa vain he ovat kahdstaan, on varmaan tavoittelemisen arvoinen. Mies parka, lasten kommentit ovat olleet kyllä pahaa enteileviä. "Minustahan ei tule vaihtotavaraa", sanoi 15 v. "Ethän sä äiti kuitenkaan jätä mua?" kysyi 8v. "Ajaako isi meidät pois kotoa?-12v. Onneksi olkoon isi, tivottavasti venakkosi on näiden myymiesi pienten sydänten arvinen-mahtaa olla arvokkain ihminen maailmassa.
kehitellä tekemistä itsellesi, mutta älä kätke sitä surua mitä nyt koet. Anna sen purkautua ulos ja kirjoita tai soita ystävälle ja purkaa. Se helpottaa päivä päivältä. Tiedän 15 v on pitkä aika, niin minullakin oli yhteistä elettyä elämää 18v joista 15 naimisissa.
Voimia
Ei sinun olisi koskaan pitänytkään alkaa "uudelleen lämmittämään" jo pieleen mennyttä suhdetta.
Se on luonnon laki. jätä tai tule jätetyksi