Asumme miehen kanssa ei kummankaan kotimaassa. Mutta hanella on taalla jenkeissa perhetta joten olemme tavallaan hanen perheensa kanssa. Mies on lapsen saatuamme usein tuonu esille ajatuksia kenet olisi kotimaastaan ottanut jollei olis mennyt naimisiin kanssani. Ei ole kauheen hauskaa kuunneltavaa. Sitten han pohtii etta kylla sita kaikenlaisia valintoja on nuorena tullut tehtya.. Kiva:) Jos suutahdan niin han kiiruhtaa sanomaan, etta "eihan tassa nyt tosissaan.. etko huumoria ymmarra" Jauhetaan myos sita, etta kylla hanen perheensa olisi ollut tyytyvaisempi jos olisi ollut vaimo kotimaasta.. Ihan kun en sita jo muutenkin tietaisi... Arvaakohan han kuinka paljon tyytyvaisempia minun perheeni olis ollut jos olisin asunut Suomessa ja ottanut Suomalaisen miehen.. En viitsi edes yrittaa loukata hanta puhumalla hanelle naista faktoista... Niinkuin han naita asioita kutsuu.
Aika kypsaa sen jlk kun olen jattanyt oman kotimaani, perhaani, ystavani, tehnyt lapsen opetellut uutta kielta, opetellut kokkaamaan ruokaa (hanen kotimaansa). Muuten on hyva mies mutta onko muilla samoja kokemuksia?????
Aika kypsaa sen jlk kun olen jattanyt oman kotimaani, perhaani, ystavani, tehnyt lapsen opetellut uutta kielta, opetellut kokkaamaan ruokaa (hanen kotimaansa). Muuten on hyva mies mutta onko muilla samoja kokemuksia?????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä auta marttyyriksi ruveta, ei kukaan ole pakottanut sinua noita asioita tekemään, vaan se on ollut oma valintasi. Kerro miehellesi se mitä kirjoitit, kun hän ei ilmeisesti muuten osaa nähdä asioita sinun kannaltasi. Luulisi oppivan ymmärtämään hieman paremmin. Hyvää joulua.
Osaavat näköjään ulkomaanelävät olla välillä aivan yhtä tahdittomia kuin me kotimaisetkin kanssaveljet.
Älä ota sitä niin vakavasti. Ei se mies puheistaan huolimatta kai ihan vahingossa ole kanssasi hynttyitä yhteen laittanut. Kerro sille rakentavaan henkeen, että hänen puheensa loukkaavat sinua. Jospa hän ei ymmärrä tekevänsä mitään väärää.
Joo, kyllähän tuo parahtaa joskus, että olisi pitänyt ottaa omasta maasta ja että minä teen kaikki hänen suunnitelmansa sekaisin... yleensä riita tai erimielisyys tilanteessa saatan minäkin puuskahtaa, että no niin olisi. Sovinnon hetkellä ja lähekkäin oltaessa sitten olen paras lempivaimo.
Jos olen itse sopuisalla päällä en kysele mitään, jos taas haluan haastaa riitaa niin sitten alan kaivella, että mikäs lempi vaimo se minä olen kun äsken sanoit sillä tavalla ja nyt sitä ollaan niin imelänä ja alan mököttää. Mies alkaa siinä sitten selitellä, että kun oli vihainen/väsynyt ja talo ei ollut siivottu kunhän tuli ja minä en tuonut mehua tai muuten olut ystävällinen, töissä oli raskasta ja kaikki muutenkin ihan huonosti;D
Äitiään ei sotke näihin asioihin (aina puhuu kuinka hänen perheensä tykkää minusta)... jos on tosi suuttunut, niin saattaa heittää vielä, että hänen kaverinsa ihmettelevät, mitä hän tekee tuollaisen hullun kanssa, jos hän vain haluaisi hän voisi saada järkevän tytön... Hoh hoi, no, nämä fraasit onneksi arvaa ennalta, jos ei itse ole kiihtyneenä ei niille tarvitse kuin olkaansa kohauttaa ja antaa toisen purkautua, terveenpää se on antaa tulla kuin padota sisälle, vaikka ihan pienetkin ärsytykset.