Tunnen olevani aivan lopussa. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Kymmenen vuotta avioliitossa. Meillä on ollut hyvä suhde aina viime vuosiin asti. Pari vuotta sitten kaikki muuttui. Nyt mieheni tekee aina töitä kotona illat, välillä viikonloput ja työmatkoja on usein. Tämän lisäksi hän viettää vapaat illat harrastuksisssaan. Lisäksi hän hankki lemmikin, vaikka halunnut sitä kotiimme.
Nyt olen paljon lapsen kanssa yksin kotona. Tuntuu, että elämä on pelkkää odottamista. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies kokee, että rajoitan häntä ja kiellän häntä. Aluksi kun kaikki muuttui olin vihainen, tunsin itseni petetyksi, olin tottunut siihen, että teemme yhdessä asioita. Muutuin varmasti katkeran kitkeräksi. Nyt olen enää surullinen, mutta mieheni ei hyväksy sitäkään. Vatvomme ja vatvomme tätä asiaa. Yhteiseksi kivaksi suunniteltu iltakin muuttui kaameaksi riitelyksi jä syyttelyksi. Je sekin on minun vikani kuulemma, koska puhun ongemistamme. En tiedä mitä tehdä. Minun pitäisi kuulemma hyväksyä hänen menonsa ja keksiä itselleni jotain myös. Samalla voisin kai kankkia uuden miehen? Minulla on kuitenkin vielä paljon tunteita jäljellä häntä kohtaan, vaikka välillä olen ihan valmis lähtemään.
Nyt olen paljon lapsen kanssa yksin kotona. Tuntuu, että elämä on pelkkää odottamista. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies kokee, että rajoitan häntä ja kiellän häntä. Aluksi kun kaikki muuttui olin vihainen, tunsin itseni petetyksi, olin tottunut siihen, että teemme yhdessä asioita. Muutuin varmasti katkeran kitkeräksi. Nyt olen enää surullinen, mutta mieheni ei hyväksy sitäkään. Vatvomme ja vatvomme tätä asiaa. Yhteiseksi kivaksi suunniteltu iltakin muuttui kaameaksi riitelyksi jä syyttelyksi. Je sekin on minun vikani kuulemma, koska puhun ongemistamme. En tiedä mitä tehdä. Minun pitäisi kuulemma hyväksyä hänen menonsa ja keksiä itselleni jotain myös. Samalla voisin kai kankkia uuden miehen? Minulla on kuitenkin vielä paljon tunteita jäljellä häntä kohtaan, vaikka välillä olen ihan valmis lähtemään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei se että hankit itsellesi uutta tapahtumaa elämääsi pitäisi millään tasolla tarkoittaa uutta miestä, jos näin on, on sinussa pahoja läheisriippuvaisuutta sairastavan piirteitä.
Ei koko elämää pidetä kädestä kiinni, toiselle suodaan omakin elämä. Eikä häneen koko aikaa nojauduta, siinähän kaatuu tai kasvaa vinoon jos koko ajan joutuu kannattelemaan.
Kasva aikuiseksi, ja hanki oma elämä, puolison on tarkoitus kuitenkin olla ikiaikuinen, eikä erolla uhkaaminen kuulu kypsän aikuisen toimiin.
Mietippä, onko Sinulla tyydyttäviä harrastuksia, töitä, tai muita joilla itseäsi voisit kehittää, ja saada omaan elämääsi sisältöä, (itse perustin firman silloin kun olin vastaavassa tilanteessa)
Eikä lapset ainakaan minua estäneet kehittämästä itseäni.
Ja siis olen nainen. nyt jo 42v
Ps, sinä olet ihan alussa vielä, et suinkaan lopussa.
Onhan selvää että yhteistäkin aikaa pitää avioliitossa olla. Ei toinen voi mennä kaiken aikaa yksin. Siksi en ymmärrä alkuunkaan noita syytteitä narsismista. Taitaa sekin olla jo pelkkä muotisana, jota jokaiseen väliin tuputetaan. Eiköhän tässä ole kysymys pelkästään yksinäisyyden tunteesta kun toinen aina menee.
Tuntuupa tosi tutulta. Noin se alkoi meilläkin. Menoja oli jatkuvasti. Lapsen urheiluharrastukset oli käytävä katsomassa joka päivä, sen jälkeen lenkille tai työpaikan menoihin tai kaverin kanssa kaljalle. Kunnes havahduin siihen, että vuosiin emme olleet käyneet yhdessä missään.Eräänä päivänä miehen kännykästä löytyi viesti:Mikset ole ottanut yhteyttä tänä iltana tapahtuneen jälkeen? (Miehellä oli ollut työmeno). Edellinen viesti samalta lähettäjältä: Muru, suudelmasi polttavat vieläkin huuliani!Miehelläni oli toinen nainen, vieläpä minulle tuttu, lapseni pelikaverin äiti. Erostamme on nyt 4 kk. Tarinasi kuulostaa lopun alulta. Kehoitan menemään pariterapiaan, jos haluat pitää miehesi.
Oikeesti. Siis tosi TÖRKEETÄ. Tollanen kertoo tosi huonosta itsetunnosta, jos pitää hommata muita naisia, kun yks ei riitä...
No matter what, my sister, muista ettei se ole ollut sun vikasi. Siinä on säälittävyyttä, jos ei yhteen osaa tyytyä. On kokemusta pettämisestä.
Ei kiva.
Siihen ihan selkeästi että miehelläsi on joku nuorikko, salarakas
kunhan haluaa elää vähän itselleenkin välillä. Ihan tervettä.
muuttua. Hanki lapsillesi hoitaja, jos ei miehesi välitä heitä hoitaa. Ala elämään sellaista elämää, josta haaveilet. Kerro miehellesi mihin olet tyytymätön ja sano, että et enää tähän asetelmaan suostu, vaan perhe on yhteinen projekti, sitä eletään yhteisellä sävelellä tai sitten erikseen. Toteuta mitä sanot. Ainut tapa vaikuttaa tuollaiseen narsisti mieheen, jolle oma elämä vain on tärkeä. Olet hänelle vain taloudenhoitaja. Kun itse muutut miehen on pakko muuttua, tai sitten tienne lähtee eri suuntiin, eikä sekään ole niin huono juttu kuin jalkarättinä oleminen koko elämä!
Moi.
Jospa se haluaa vaan vähän omaa elämää (eikä se vältisti tarkota uutta naista tai muuta petturuuteen viittaavaa) avioliiton ohella? Kai molemmil pitää olla myös jotain omaa sen ohella että rakastaa toista, ja haluaa jakaa arjen rakastamansa ihmisen kanssa?
Tarkotus ei oo tuomita ko en tiedä teidän tilannetta (molempien näkökulmasta, enkä edes vierestä seuranneena) mutta tää on vaan mun mielipide...
Mee säkin tapaa frendejä tai hanki joku harrastus.
Tiedän kokemuksesta, että se kannattaa. Jos toinen on koko elämä, eikä oo mitään omaa, JOS ero sattuu, ni on ihan tyhjän päällä...
Kokemusta on, vaikka oon kovin nuori.