Kun sut on jätetty...Se on surullista. Raakaa. Rikkovaa. Repivää. Tuntuu että elämältä putoaa pohja. Kun kumppanisi heittää sut yks kaks pellolle, vaikka on nimenomaan puhunut toisin: "ikuisesta yhdessäolosta" ym. niin se raastaa todella. Se järkyttää sut henkihieveriin. Sä et voi käsittää miten toinen voi niin pettää sut. Ja sä rakastit häntä hullun lailla. Ja luulit että hänkin rakastaa sua, niinkuin hän oli sanonutkin. Ja sitten kun se yhtäkkiä lähtee toisen miehen matkaan ja heittää eron syyksi vielä tekosyyn, niin sä ole täysin äimän käkenä. Se ei mahdu sun tajuntaan. Sä mietit miten toinen voi olla noin tunteeton, raaka. Hän ei jäänyt edes käsittelemään asiaa. Lähti vain ja sen jälkeen hiljaisuus. Sä et meinaa kestää sitä. Ja vielä vähän ennen lähtöään puhui että "me ollaan aina yhdessä" yms. Sulla paloi oma sydän karrelle tässä hommassa. Sä kuolit henkisesti. Sä oot kuin pystyynnostettu ruumis. Sä jäit yksin siihen kun äsken olitte vielä yhdessä. Vannottiin yhteistä elämää jne. Sitten yhtäkkiä toinen on poissa. Eikä kertonut edes syytä. Lähti vain. Puheet oli toista maata. Teot paljatui yhtäkkiä ihan toiseksi. Miten joku voi tehdä toiselle niin raakalaismaisen tempun. Sä olit aina tahtonut sille vaan hyvää. Et olisi voinu vahingoittaa. Sitten hän tappaa sut tällä teollaan. Lyö puukon sydämeen pystyyn. (kuvainnollisesti). Sitten sun pitää vaan jatkaa elämääsi yksin, kun hän joka sai sut syttymään elämään lähti yks kaks. Se on rankkaa aikaa. Linnulta leikataan siivet kesken lennon. Siellä olet rähmälläsi. Tuntuu että kuolet. Elämä on mustaa. Mieli on musta. Olet kuin pystyynkuollut kummajainen. Voit jopa sairastua koska isku on ollut niin totaalinen. Sitten taistelet sen sairauden kanssakin. Haudot välillä kostoa. Ajattelet että vaikka se olisi sun viimeinen teko niin sä tapat ne kaikki, uuden kumppanin jonka kanssa hän petti sua ja sun naisen joka petti sua. Viha voi kasvaa niin suureksi että sä melkein jo teet sen. Tapat ne. Ymmärrän tunteen. Onneksi en tehnyt sitä itse. Nyt istuisin vankilassa. Mutta nyt olen kuitenkin vapaa. Asiasta on vuosi ja on ollut erittäin musta vuosi. Kevät ja kesä oli niin mustaa että tuntui että elämä loppuu, jouduin sairaalaankin kun voimat loppui kertakaikkiaan. Tuntui että kuolen. Erittäin koleikkoinen tie on ollut tämä vuosi. Rakastin todella tätä naista. Hänkin sanoi samaa mulle. Sitten kuitenkin petti toisen kanssa samaan aikaan kun oli mun kanssa, sanoi vaan että ne on miespuolisia ystäviä. Mutta olihan siinä muutakin. Niiden takia sitten otti ja lähtikin. Hyppäs suoraan varatun miehen syliin. Oikein kiirehti sinne, ei kerinnyt yhtään jäädä selvittämään mitään. Pyyhki suunsa ja hyppäsi toiseen syliin. Ehkä se häntä kiihotti kun miehet joita tapaili olivat varattuja. Mua se loukkas. Ja se tapa jolla hän lähti, loukkas mua todella. Hän ei joko sitä tiennyt kuinka paljon se loukkas tai ei piitannut! Luulen että jos hän olis tajunnut kuinka hän mua loukkas tempullaan, hän ei olis tehnyt sitä noin. Se oli mulle kuin kuolema.
Mutta mä sanon. Älkää antako periksi surulle. Siis siten että se teidät nujertaa. Sen jälkeen helpottaa. Kestäkää se kiirastuli, vaikka sitten menis se yksi tai kaksi vuotta elämästäsi. Kestä se. Pure hammasta vaikka kuinka tekee kipeää. Itke kun itkettää. Kestä se tyhjyys ja ne syvät haavat jotka vuotaa verta koko ajan. Ja usko mua:
Ne haavat alkavat jossain vaiheessa tyrehtyä ja sun olo parantua. Usko mua vaikka nyt tuntuisi tosi ikävältä. Älä kosta, älä tapa häntä. Sä näet vielä päivän jolloin sä te mahdollisesti törmäätte jossain niin sä oot se joka olet selvinnyt ja voit katsoa häntä silmiin. Sussa on silloin voima. Se näkyy sun katseesta. Vaikka sä nyt olet sirpaleina niin se on matka eheyteen. Sua korjataan samalla. Sut on lyöty sirpaleiksi ja susta tehdään uutta. Suostu siihen. Suostu muovattavaksi, vaikka tekee kipeetä. Ahdistus on kova. Tuntuu että sä et voi minnekään mennä kun se on koko ajan läsnä. Jumala siunatkoon sinua ystäväiseni. Rukoile häntä, Hän on myös lohdutuksen Jumala. Luota häneen. Olet matkalla parempaan. Nyt on koleikkoista mutta usko että jossain vaiheessa helpottaa. Mulla on mennyt vuosi. Se on ollut tukala vuosi, mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä niskan päälle ainakin jonkin verran. Hän vaihtoi lennossa miestä, mulla ei ole ollut ketään hänen jälkeensä. Olen istunut yksin kuin jossakin tunkiolla koko vuoden. Pimeässä. Mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä siitä pois jollakin lailla. Se ahdistus helpottaa, suru ja kaikki tunteet tasoittuu. Ei isoa laivaakaan käännetä kovin äkkiä 180 astetta aavalla merellä jos myrskyää ja pauhaa. Pikku hiljaa se kääntyy. Hiljalleen...Ja sitten se on yhtäkkiä kääntynyt toiseen suuntaan ja se alkaa suuntaamaan kohti uutta maisemaa ja aurinkokin pilkahtaa pilven takaa:)
Mutta mä sanon. Älkää antako periksi surulle. Siis siten että se teidät nujertaa. Sen jälkeen helpottaa. Kestäkää se kiirastuli, vaikka sitten menis se yksi tai kaksi vuotta elämästäsi. Kestä se. Pure hammasta vaikka kuinka tekee kipeää. Itke kun itkettää. Kestä se tyhjyys ja ne syvät haavat jotka vuotaa verta koko ajan. Ja usko mua:
Ne haavat alkavat jossain vaiheessa tyrehtyä ja sun olo parantua. Usko mua vaikka nyt tuntuisi tosi ikävältä. Älä kosta, älä tapa häntä. Sä näet vielä päivän jolloin sä te mahdollisesti törmäätte jossain niin sä oot se joka olet selvinnyt ja voit katsoa häntä silmiin. Sussa on silloin voima. Se näkyy sun katseesta. Vaikka sä nyt olet sirpaleina niin se on matka eheyteen. Sua korjataan samalla. Sut on lyöty sirpaleiksi ja susta tehdään uutta. Suostu siihen. Suostu muovattavaksi, vaikka tekee kipeetä. Ahdistus on kova. Tuntuu että sä et voi minnekään mennä kun se on koko ajan läsnä. Jumala siunatkoon sinua ystäväiseni. Rukoile häntä, Hän on myös lohdutuksen Jumala. Luota häneen. Olet matkalla parempaan. Nyt on koleikkoista mutta usko että jossain vaiheessa helpottaa. Mulla on mennyt vuosi. Se on ollut tukala vuosi, mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä niskan päälle ainakin jonkin verran. Hän vaihtoi lennossa miestä, mulla ei ole ollut ketään hänen jälkeensä. Olen istunut yksin kuin jossakin tunkiolla koko vuoden. Pimeässä. Mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä siitä pois jollakin lailla. Se ahdistus helpottaa, suru ja kaikki tunteet tasoittuu. Ei isoa laivaakaan käännetä kovin äkkiä 180 astetta aavalla merellä jos myrskyää ja pauhaa. Pikku hiljaa se kääntyy. Hiljalleen...Ja sitten se on yhtäkkiä kääntynyt toiseen suuntaan ja se alkaa suuntaamaan kohti uutta maisemaa ja aurinkokin pilkahtaa pilven takaa:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hui, tuo kirjoitukses oli vähän liian paljon kun mun elämästäni. Me ehdittiin olla reilu kuukaus yhdessä (onneks ei kauempaa), kaikki tuntui menenvän nappiin. Tai oikeastaan paremminkin, kai minä olin rakastunut ja hän vannoi sitä samaa.
Suunniteltiin yhteistä joulua, uutta vuotta ja sitä jos vaikka sormukset "rakkautemme sinetiksi".
Hän muuttui jotenkin etäiseksi ja tiedustelin syytä ja ei tullut mitään kunnon vastausta, vältteli tapaamista ja silleen ja sitten sunnuntaina sain "rytkyt silmilleni" ja käskyn painua...no vaikka minne. Ei mitään selityksiä, ei riitoja ei myöskään mitään yhteyden ottoja sieltä puolelta. Semmoinen tunne tässä on että ollut toinenkin kaveri kierroksessa ja nyt tuli valinnan aika ja helpoin tie oli päästä minusta eroon vain kylmästi heittää pellolle selittämättä mitään...toinen mahdollisuus on että tuo ihminen on joku hemmetin persoonallisuushäiriöinen ;-) Mutta elämä jatkuu.. tsemppiä teille kohtalo tovereille, niin miehille kuin naisillekin.
Ja ymmärrän sua, sekä myös ed. kirjoittajaa.
Mun erosta on muutama viikko. Minä olin todella rakastunut, yhteistä tulevaisuutta sivuttiin usein (kirkkopuheet)
Mies oli välillä tosi etäinen.Ja tähänkin etäisyyteen löytyi syy, -toinen nainen, jonka kanssa minua oli pettänyt, koko ajan.
Kiitos ja näkemiin!
En tunne hirveästi surua,ikävää (toki yksinäisyyttä tunnen)
Mun tunteet on vihaa,vihaa ja vihaa!!!
Toivon että tästä vihastakin selviää. Moisen paskan takia en viitsi enää kyyneltäkään valuttaa. Itken yksinäisyyttäni jos itken.
Mä vihaan pettäjiä!
Erotkaa ensin ja sit vasta seuraavan kimppuun..
Lämpöistä Joulumieltä teille molemmmille ja muillekin =)
kirjoitus.. Osa ajatuksista oli niin tuttuja. Itsellä ei taustalla ollut pettämistä-onneksi-vaan mies muista syistä päätti yllättäen lopettaa yli 2 vuotta kestäneen suhteemme. Minä olisin ja olisin edelleen valmis yrittämään uudestaan,näkemään vaivaa sen eteen että tunteet kuumenisivat mutta hänestä ei ole siihen. Tuntuu kuin tuo yli 2v olisi täysin hukkaan heitettyä aikaa,minä tähtäsin yhteiseen tulevaisuuteen ja tunsin hänen olevan vihdoinkin se kuuluisa oikea. Päivä päivältä eteenpäin,kait se jossain vaiheessa helpottaa eikä enää mieti et mitä jos.. Voimia meille kaikille jotka olemme sydämemme särkeneet!
lähes 8 yhteisen vuoden jälkeen... Olen ihan hajalla...
Mun miehellä oli kans toinen nainen ,kerkesi olla jonkin aikaa ennenkuin jäi kiinni.Luin miehen tekstiviestit ja hän paljastui sillä.Oli tapaillut ja viestitellyt ja pettänyt mua sen akan kanssa.Mekin suunniteltiin joulua ja uutta vuotta ja kaikkea mahdollista. Meidän piti lähtä ulkomaillekkin.Valetta kaikki ja mä uskoin.
mULLA hävettää tämä sinisilmäisyyteni ja se että mies piti mua narrina.Viha mullakin on ensimmäisenä, pettymys, ruoka ei maistu.Mä en ymmärrä tuommoisia pettäjä-sikoja.
Mutta mä olin sen verran vittuuntunut, että soitin tälle naisen miehelle ja kerroin ,että se piti yllä suhdetta mieheni kanssa.No, siellä tuli myös riitaisa joulu.Aatella, että tämä mun mies syytti mua siitä että olen pilannut tämän naisen avioliiton soittelemalla sinne.Minusta tehtiin syntipukki.Musta vaan tuntui, että miehelläkin oli oikeus tietää, mitä vaimokulta puuhaili mun miehen kans.Tämä mun mies haukkui mut pystyyn sanoi tod.rumasti, että kuole surkeuteen ym.toivoi kaikkea pahaa mulle ,vaikka mä en ole edes syypää tässä,hänhän se petti mua!
Mulla on ainaskin mennyt usko ja luottamus ,olispa joku ihmistuntija ja osais häippästä ajoissa ennenkuin tämmöstä pääsisi tapahtumaan.