Eilen illalla miesystäväni nautti jälleen kerran kaljaa. Hän on puhunut paljon omasta ikävästä lapsuudestaan ja erittäin huonoista väleistä isänsä kanssa.
Hänen isällään on syrjähyppy josta seurauksena lapsi joka on jo aikuinen.
Kerran sanoin miehelle jos olisin ollut äitisi, olisin kenties pakannut miehen laukun ja sanonut, anti mennä vaan.
Tästä kuulen aina uudelleen ja uudelleen varsinkin kun mies on humalassa.
Hän sanoo että minulla ei ole mitään oikeutta arvostella hännen isäänsä ja puuttua hänen kotielämäänsä.
Äitinsä on jo kuollut ja isäkin on jo 70v.
Sanoin vain naisena mielipiteeni ymmärtäen miltä hänen äidistään on saattanut tuntua. Milestäni tämä ei ole puuttumista hänen entiseen lapsuuteen.
Minua hän haukkuu ja alistaa. Moittii siiitä, että minulla on koira ja väitää meillä olevan symbioottisen suhteen.
Koirani on ollut jo lähes 10 vuotta ja on erittäin helppo. Nukkuu syö ja välillä käy ulkona. Ei hauku, ei rieuhu.
Eilen illalla mies kävi minuun kiinni aika lujasti se oli jo kolmas kerta.
En pidä siitä. Tänäaamuna hän oli katuvainen. Ei minulle tullut otteesta jälkiä mutta hieman pelottaa.
Hän ei siedä oikeastaan yhtään mitään. Minä en kohta tiedä mitä puhun hänen kanssaan. Käyttää aikapaljon kaljaa.
Seksielämä meillä sujuu hyvin. Olen kiinni miehessä myös henkisesti.
Mies asuu toisella paikkakunnalla viettää pitkiä aikoja luonani. On kertonut minulle seksisuhteistaan yksityiskohtaisesti. En pitänyt siitäkään. En halua kuulla sellaisia. Jokaisella meistä on menneisyys.
Väittää minun vielä puuttuvan hänen menneisyyteensä ja olevan mustasukkainen.
Itse on asioista kertonut. Minä en niistä muistuta. Mutta jotain kuoli minusta silloin kun hän näitä juttuja kertoi.
Mietin onko hän kenties sadisti.
MIten minä voin olla kiinni tässä miehessä? Mitä minussa on vikana? Sitä mietin.
Tänään hän kertoi taas pitävänsä minusta ja eilisen illan menneen hänellä hieman yli.
Hän sanoo erittäin julmia sanoja. Sanoin hänelle aamulla. Eikö yhdessäolon pitäisi olla toinen toistensa tukemista. Tottakai erimielisyyksiäkin tulee sekin kuuluu elämään.
Olen jotenkin lamaantunut ja murheellinen. Vuosi ollaan oltu yhdessä.
En ole riidanhaluinen. Auttakaa, mitä teen. Jos luovun suhteesta suren varmaan pitkään. Olen niin jo tottunut häneen ja hänkin sanoo tottuneensa minuun.
Hänen isällään on syrjähyppy josta seurauksena lapsi joka on jo aikuinen.
Kerran sanoin miehelle jos olisin ollut äitisi, olisin kenties pakannut miehen laukun ja sanonut, anti mennä vaan.
Tästä kuulen aina uudelleen ja uudelleen varsinkin kun mies on humalassa.
Hän sanoo että minulla ei ole mitään oikeutta arvostella hännen isäänsä ja puuttua hänen kotielämäänsä.
Äitinsä on jo kuollut ja isäkin on jo 70v.
Sanoin vain naisena mielipiteeni ymmärtäen miltä hänen äidistään on saattanut tuntua. Milestäni tämä ei ole puuttumista hänen entiseen lapsuuteen.
Minua hän haukkuu ja alistaa. Moittii siiitä, että minulla on koira ja väitää meillä olevan symbioottisen suhteen.
Koirani on ollut jo lähes 10 vuotta ja on erittäin helppo. Nukkuu syö ja välillä käy ulkona. Ei hauku, ei rieuhu.
Eilen illalla mies kävi minuun kiinni aika lujasti se oli jo kolmas kerta.
En pidä siitä. Tänäaamuna hän oli katuvainen. Ei minulle tullut otteesta jälkiä mutta hieman pelottaa.
Hän ei siedä oikeastaan yhtään mitään. Minä en kohta tiedä mitä puhun hänen kanssaan. Käyttää aikapaljon kaljaa.
Seksielämä meillä sujuu hyvin. Olen kiinni miehessä myös henkisesti.
Mies asuu toisella paikkakunnalla viettää pitkiä aikoja luonani. On kertonut minulle seksisuhteistaan yksityiskohtaisesti. En pitänyt siitäkään. En halua kuulla sellaisia. Jokaisella meistä on menneisyys.
Väittää minun vielä puuttuvan hänen menneisyyteensä ja olevan mustasukkainen.
Itse on asioista kertonut. Minä en niistä muistuta. Mutta jotain kuoli minusta silloin kun hän näitä juttuja kertoi.
Mietin onko hän kenties sadisti.
MIten minä voin olla kiinni tässä miehessä? Mitä minussa on vikana? Sitä mietin.
Tänään hän kertoi taas pitävänsä minusta ja eilisen illan menneen hänellä hieman yli.
Hän sanoo erittäin julmia sanoja. Sanoin hänelle aamulla. Eikö yhdessäolon pitäisi olla toinen toistensa tukemista. Tottakai erimielisyyksiäkin tulee sekin kuuluu elämään.
Olen jotenkin lamaantunut ja murheellinen. Vuosi ollaan oltu yhdessä.
En ole riidanhaluinen. Auttakaa, mitä teen. Jos luovun suhteesta suren varmaan pitkään. Olen niin jo tottunut häneen ja hänkin sanoo tottuneensa minuun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuossa tilanteessa varmaankin kaksi ratkaisua. Joko lähet kävelemään, tai sitten mies ottaa itseään niskasta kiinni ja rupeaa ajattelemaan muitakin kuin itseään. Odottamalla tilanne ei parempaan varmaankaan tule muuttumaan.
Tämä mielipide esitettynä kokemuksen syvällä rintaäänellä :-) Ei vaan, tunnistan itseni tuosta miehestä, ja varmaan moni muukin suomalainen mies. Itse koin suhteeni niin tärkeäksi, että olen pystynyt muuttumaan parempaan päin. Väkivaltainen en ollut, mutta sekin olisi varmaan jossain vaiheessa tullut vastaan, jos olisin jatkanut viinan juontia ja muiden syyttelyä omista ongelmistani.
Koita puhua asiasta ja kysy, että jos vaikka yhdessä hankkisitte ulkopuolista apua. Kerro, että
mies on sinulle todella tärkeä ihminen. Vastustusta varmasti saat kokea aluksi, mutta jos mies välittää myös sinusta, niin asiaa ajateltuaan
hän vaikka saattaa suostuakin. Ei miehesikään varmasti pidä niistä aamuista, kun on paha olo ja kaduttaa perkuleesti.
No, vaikee sanoo, että kannattaako ihan kirjaimellisesti ottaa tästä neuvosta vaari, kun kaikki suhteet on erilaisia. Tärkeimpänä pointtina kuitenkin se, että on melko varmaan, että tulet tulevaisuudessa vaan kovemmin ja kovemmin saamaan turpaasi, jos et puutu asioihin nyt. Suhteen lopettaminenkin on varmaankin helpompaa tässä vaihessa, kun monien vuosien alistamisen jälkeen.
Ei tottumus ole hyvä syy olla yhdessä. Eikä rakkauskaan aina ole riittävä syy. Sun täytyy nyt miettiä, että kestätkö elämää hänen kanssaan ilman mitään muutosta. Käsiksi käyminen on todella harvoin perusteltua, eikä se ole koskaan välttämätöntä. Pahoinpitelyä ei pidä sietää. Mutta vain sinä itse voit tietää, kuinka pahoin hän sinua pitää. Pelossa ei tarvitse elää ja jos susta tuntuu koko ajan, että joudut elämään varpaillasi sanomisiesi ja tekemisiesi kanssa, olisi ehkä syytä vaihtaa maisemaa. Toisaalta useimmat ihmiset ovat ylihysteerisiä juuri vanhempiensa suhteen, eivätkä kestä pienintäkään arvostelua.
Jos muutosta haluat, sun pitää käyttää radikaaleja keinoja. Näytät sille, mitä joudut kärsimään.
Tuntuu nyt siltä, ettei ukkeli oikeen ajattele kuin itseään.
Isin poika taitaa vielä olla, kun ei pysty samaistumaan äitinsä tunteisiin. Isiä ei saa morkata.
Existä ei kannata mainita oikeestaan, kuin ihan ohimennen. Se on minusta toisen loukkaamista, jos alkaa kertaamaan jotai seksileikkejä. Ei ne enää tähän suhteeseen kuulu ne vanhat asiat.
Naista ei lyödä, piste. Jos nainen alkaa väkivaltaiseksi, niin aloillaan voi pitää. Parvekkeelle on kans hyvä raahata. Sitte ku se rauhottuu, nii voi keskustella.
Pienilläkin jutuilla voi tehdä pysyviä lommoja suhteeseen. Sitten kun niitä on tarpeeksi, niin suhde on lunastuskunnossa.
Sun kannattaa miettiä tota asiaa pitkään. Oletko ensin yksin&murheellinen ja sitten onnellinen hyvän miehen kanssa, vai oletko paskassa suhteessa sen takia, ettei vaan tarttis olla yksin. Tottuminen ei oo rakkautta, vaan rakkauden haudalle kusemista.
Tee mitä teet, mutta älä ole sitte katkera 60v mummo kohta.
Kokemuksesta voin sanoo, että älä tuhlaa hyvää naisenelämääs mokomaan persoonallisuushäiriöiseen tai mikä-lie tyyppiin. Niitä on paljon, mutta myös kunnollisia. Suhde, jossa toisen on jatkuva paha olo, ei ole hyvä suhde eikä tollanen äijä mikskään muutu. Että lähe ite, tai näytä ovee.
"Kokemusta on.."
Kirjoituksesi perusteella ei kannata odottaa muutosta. Jos jo vuoden yhdessäolon jälkeen epäilet yhteesopivuuttanne. Luopumisen tuska on kuitenkin lyhytaikainen verrattuna yhdessäolon tuskaan huonossa suhteessa. Ite olen odottanut 20 vuotta muutosta turhaan, mutta kun on lapset niin kyllä sitä on vain kestettävä. Suhteesi on vielä helppo purkaa, älä pilaa elämääsi!
- lyömiseen niin että veri roiskuu ja joudut lääkäriin
- valehtelemaan että kompastuit portaissa
- raiskaamiseen (aika moni väkivaltainen mies myös pakottaa naisen seksiin ollessaan itse humalassa)
Jos nuo asiat ovat sinusta ok, niin siitä vaan sitten.
Oikeasti: mielestäni sillä on turha itseään masentaa että "tulisin surulliseksi" jos luopuu miehestä johon on "tottunut". Rankka totuus on että KYLLÄ NAINEN AINA MIEHEN LÖYTÄÄ. Eri asia vain sitten millaisen. Kannattaa siis miettiä kaksi kertaa jääkö yhden kusipään potkittavaksi. Voihan löytyä parempikin.