Olen itse tullut jätetyksi muutama vuosi sitten. Avomies ilmoitti tuolloin, ettei halua enää jatkaa. Sain kerättyä ylpeyteni ja rohkeuteni, etsin uuden asunnon ja ero toteutui parissa viikossa. Kertaakaan en vinkunut miehen perään, vaatinut selityksiä tms. vaan annoin ymmärtää, että jos mut jätetään, niin se tosiaan on siinä sitten. Tuolloin olin kyllä miehen käytöksestä jo havainnut, että kaikki ei ole kunnossa, joten täysin yllätyksenä eroilmoitus ei tullut.
Nyt olen tilanteessa, että itse olen aikeissa erota. Ja tämä tuntuu paljon vaikeammalta kuin jätetyksi tuleminen. Silloin ei ollut vaihtoehtoja, nyt itsestäni pitäisi löytyä rohkeus sanoa, että tämä oli nyt tässä. En halua satuttaa, mutta tietysti lähtöni satuttaa (itseänikin). Haluaisin hoitaa eron "siististi", mutta miten se sitten tapahtuu? Pitäisikö alkaa vihjailla jotain vai pamauttaa totuus kerralla? Suhteessa on suuria ongelmia, sellaisia, että minä koen ettemme voi jatkaa. Mies ei ymmärrä, että olemalla puhumatta asioista (arvatkaa, olenko yrittänyt puhua!) ongelmat eivät katoa vaan pahenevat. Mutta siis, miten tästä tilanteesta eteenpäin?!
Nyt olen tilanteessa, että itse olen aikeissa erota. Ja tämä tuntuu paljon vaikeammalta kuin jätetyksi tuleminen. Silloin ei ollut vaihtoehtoja, nyt itsestäni pitäisi löytyä rohkeus sanoa, että tämä oli nyt tässä. En halua satuttaa, mutta tietysti lähtöni satuttaa (itseänikin). Haluaisin hoitaa eron "siististi", mutta miten se sitten tapahtuu? Pitäisikö alkaa vihjailla jotain vai pamauttaa totuus kerralla? Suhteessa on suuria ongelmia, sellaisia, että minä koen ettemme voi jatkaa. Mies ei ymmärrä, että olemalla puhumatta asioista (arvatkaa, olenko yrittänyt puhua!) ongelmat eivät katoa vaan pahenevat. Mutta siis, miten tästä tilanteesta eteenpäin?!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aseta miehesi tilanteeseen jossa on pakko puhua.
pieni preikki tai jotain. Brekin aikana miehesi alkaa ajattelemaan asioita ja ulosanti paranee. Myös rakkaus muuttuu hellemmäksi ja läheisemmäksi.
Ei taida valitettavasti onnistua tässä tapauksessa. Ongelmat kun ovat sellaisia, että tauko niitä tuskin poistaa, päin vastoin. Ja toisaalta, kun itse olen varma halustani päättää suhde, niin tuollainen taukosysteemihän vain antaisi toiselle turhaa toivoa...
Sano sille miehelles suoraan ettet enää halua jatkaa.
Kerro se hänelle nätisti ja rauhalliseseti silloin kun teillä ei ole riita tilannetta päällä.
Se on paljon arvostetumpaa kertoa asiat rehellisesti ja suoraan kun "kiertelemällä ja väärään."
Jos miehesi haluaa tietää miksi, kerro se hänelle, nätisti.
Eroa voi arvokkaastikkin, aina ei tarvitse olla draamaa mukana. Jälkeenpäin on helpompaa sulatella asiaa jos ero hoituu "siististi", mitä jos kauheassa riidassa erotaan!
rehellinen. Sano ettet rakasta, tunnet muttet rakasta enää. Raakaa, mutta kaikista helpoin hyväksyä ero. Kokemuksesta tiedän. Kun jätetty, haluaa tietää syyn.
Tunnetaso vaihtelee. Varsinkin naisilla on rakastaa ei rakasta ominaisuus miltei mahdoton. Päivän kellonajan ja kuun vaihtelun mukaan.
ja minustakin on ollut vaikeampaa olla se osapuoli, joka jättää. Jos olet todellakin tullut siihen pisteeseen, että jatkoa ei enää ole, niin itse pystyin suoriutumaan tilanteesta päättäväni olla kylmän viileä. Vaikka itseäni sattui tautisesti, ja toista vielä enemmän, niin tiedän, että viileydelläni sain hänet irtautumaan itsestäni paremmin ja vaikka paskan akan tittelin sainkin, niin ajattelin kuitenkin hänen parastaan. Joskus vaan on oikeasti nostettava lopullisesti kissa päydälle ja jatkettava matkaa. Sen kaiken muuttohässäkän ym. kauheuden keskellä ajattelin vain sitä, että muutaman kuukauden päästä asiat ovat jo paremmin. Sama pätee muihinkin stressaaviin elämäntilanteisiin; uusi työpaikka jne. Ajattelen vain kestäväni sen, hetken päästä asiat ovat jo paremmin. Voi kuulostaa itsekkäältä tämä neuvoni, mutta tällä estin itseäni särkymästä ja sain toiselle uhmamielen, jolla jatkaa eteenpäin.
Uhmhmamieli ja suru ei ole kyllä mitenkään hyvä sekoitus. Se saa ihmisen tunteet heittelemään laidasta laitaan. Ihmisen aivokapasiteetti lakkaa toimimasta. Kuulosta tosiaankin aivan liian itsekkäältä ja töykeältä. Psykologisesti mahdoton ja jopa vaarallinen yhdistelmä.
Oikein ISON peilin tarvisit.
Et taida elämästä paljon tajuta jos sanot muutaman kuukauden päästä kaikki hyvin... kuulostat itsekkäältä ja siltä ettet oikein tajua...
Onpas "tosi mukavia" ihmisiä nuo, jotka kommentoivat Pirkon viestiä. Jos on noin yksitavusia ja sanasia ihmisiä niin eivät taida itse tajuta elämästä mitään. Todennäkösesti ovat niitä jätettyjä, jotka ovat katkeroituneet loppuelämäkseen, rauha heille. Itse olen petetty ja jätetty ja itse jättänyt. Elämä on elettäväksi tehty ja meillä on sitä vain yksi kappale. Jokainen korjaa sen jälkeen tekosiensa ja tekemättä jättämiensä tulokset. Syyttävällä sormella voi osoittaa välillä itseäänkin ja tekopyhyys on syvältä.
Jäin kelaamaan ystävämme Pirkon viestä ja nyt on kyl viel pakko sanoo. että EI NÄIN!!!
"Vaikka itseäni sattui tautisesti, ja toista vielä enemmän, niin tiedän, että viileydelläni sain hänet irtautumaan itsestäni paremmin ja vaikka paskan akan tittelin sainkin, niin ajattelin kuitenkin hänen parastaan."
Em. on kaikista suurin ja huutavin vääryys toisen kannalta. Iratutuminen tai eroaminen menee jokaisella vähän eri lailla. Toisen puolesta päättäminen on kylmää ja yksinkertaisesti väärin. Jos toista kunnioittaa ja haluaa oikeasti erossa toimia niin, että toisella asiat menevät parhaiten, kannattaa ehkä kuunnella ja erota "yhdessä". Kylmyys ennen niin paljon välittävän ihmisen puolelta tuntuu todella pahalta. Tarkoitan tilannetta, jossa on vaikea kylmyyttä tajuta, ei siis mitään pettämisen tms. taustalla (joka "oikeutttaisi" kylmyyden ja välinpitämättömyyden). Älkää siis hyvät ihmiset ruvetko kohtelemaan teille tärkeitä ihmisiä, olivatpa he sitten vaikka exiä, kylmästi "ajatellen" heidän parastaan. Luultavasti satuttatte vain enemmän...
Ps. Tästä kylmyydestä sitä paitsi varmaan johtuu tuo katkeruus, mihin Pirkon "kaveri" vastauksessaan viittasi...
Tulinpa katsomaan, että aikamoisen tunnemylläkän sitä on viestillään aiheuttanut, kun taidan oikein kamalakin ihminen olla ja peiliinkin vielä pitäisi katsoa. Itkuni olen itkenyt enkä NOIN itsekkäiden ihmisten takia, kuin te kommentoijani, aio mennyttä surra. Minun selviytymiskeinoni pettäjän jäljiltä oli tuo. Olis varmaan sekin pitänyt ruotia, että minkä takia joskus pitää olla kylmä. Kaikki ei ole lampaita, jotka jää sivusta seuraamaan kaiken luhistumista ja yritä parsia sukkaa, joka on jo sata kertaa mennyt rikki.
"pettäjän jäljiltä". Tottakai petettynä ihmisinä sulla on fiilikset ollu ihan erilaiset kun tilanteessa, jossa tällaista ei ole taustalla. Jos pohjimmiltaan haluaa toiselle hyvää ja ei ole vihaa ja katkeruutta ja loukatuksi olon tunnetta, on toi kylmyys tosi raukkamaista ja itsekästä. Siis jos taustalla on muka välittäminen toisesta...
Oon ihan samaa mieltä että loukattuna ja "vahingoittuneena" ihminen tekee itselle ja omalle hyvinvoinnille tärkeitä ratkaisuita, mutta jos on kiinnostusta ja ymmärrystä toista kohtaan ja ei em. taustalla, on tilanne eri, vai? Pysyn kyllä kannassani että, jos pettämistä ei ole ollut (tai väkivaltaa tai muuta alistamista ja loukkaamista), vaan ongelmat ovat tunnepuolella, etääntymistä tms., niin kylmyys on VÄÄRIN, sillä perusteella että ajattelee muka TOISEN hyvin vointia.
Itsellä kokemuksia juuri tosta, tuntu tosi pahalta, kuulin perusteen kylmyydelle, keskustelimme ja ero voitiin viedä läpi ihan hyvin ilma mitään kylyyttä ja etäisyyttä... Että näin.
Ja mä oon muuten ylpeä susi enkä lammas...
katto likka peiliin, jos aina kaveri vaihtuu..?
Peiliin on katottu, juu. Ja homman nimi onkin jatkossa "kiitti mulle riitti". Elän mieluummin yksin kuin ainaisessa pelossa siitä, että kun kaiken luulee olevan kunnossa, niin mikään ei sitten olekaan.
Jos kaikki syy epäonneeni onkin minussa itsessäni, niin olkoon niin sitten. Itseni kanssa tässä olisi kyettävä kuitenkin elämään... tai jos jäis vaikka junan alle, niin ei tarttis yrittääkään...
kaksi pointtia:
1. Kylmästi toimiminen, sillä perusteella, että ajattelee toisen parasta on pas****a mitä aikuinen voi toiselle tehdä. Nimim. kokemusta löytyy...
2. Itse en ymmärätänyt puhua ja keskustella kun oli se huutavin tarve ( = en oikeesti tajunnu, vaikka se mulle suomeksi sanottiinkin). Onko miehesi tietoinen, että suhde loppuu jos ette selvitä/puhu asioita läpi - oikeesti!!!
Ps. pariterapiakin on muuten vaihtoehto!!!
Kyllä minä kävin parisuhdeneuvojat ja keskustelin ja keskustelin ja keskustelin.....
Mutta ei mikään mennyt jakeluun, itsepäinen ihminen kun oli tämä mun ex. Puolivuotta yritin parantaa suhdetta välillä hyvällä välillä pahalla, sitten kun ilmoitin et mä lähden luuli hän että pelleilen, vaik en ollut aijemmin erolla uhannut, ja nyt kun olemme olleet erossa lähes kolmekuukautta ja minulla uusi mies niin hän pitää tätä suhdetta syrjähyppynä, jonka jälkeen palaamme yhteen. Kyllä alkaa mieli olla viileä ja kylmä!! Muistakaa et teitä ex:iä on moneen junaan.
Joo ihan hyvä pointti. Näähän on näkökulmia, jotka on hyvin tilanne- ja ihmisriippuvaisia. Se on vaan tosi surullista ku miehet (minä ainakaan) ja ehkä ihmiset yleensä ei tajua sitä menettämistä ja loppumista ennen kun se tapahtuu. Se on jännä miten sokea sitä voi olla...