Olen tullut siihen tulokseen ettei nykymaailmassa voi luottaa ihmisiin enää lainkaan, etenkään seurustelussa. Itse keskityn tutkimaan asiaa miesten kannalta, sillä olen itse kierrätettävä mies jos sitäkään. Olenkin ajatellut pitäisikö eduskunnan säätää laki joka mahdollistaisi vapaa-ehtoisen sopimuksen laatimisen parisuhteesta vaikka viideksi vuodeksi kerrallaan.
Sopimuksessa eriteltäisiin oikeudet ja velvollisuudet, sekä vaikka 10 000€ rangaistus pettämisestä, tai muusta velvollisuuksien laiminlyömisestä.
Näin voisi rauhassa tutustua toisiin viiden vuoden koeajoilla, joidenka jälkeen sopimus uusittaisiin mikäli siltä tuntuu.
Näin vältyttäisiin pettämisiltä, pelaamisilta, jättämisiltä ynnä muilta lieve-ilmiöíltä ja luottamuskin kukoistaisi jos olisi varmaa ettei toinen jättiläismäisen sakon pelossa jätä heti kun käy ilmi että mies harrastaakin postimerkkeilyä (siis niinQ ewwwww!!!) tai nainen tykkääkin kutoa sukkia ja on kaappifeministi (siis hyi vittu mä jätän sen lutkan). Kun turha hienosäätö olisi karsittu valtiovallan taholta pois, niin voitaisiin keskittyä olennaiseen eli lämpöön ja läheisyyteen sekä erillisellä sopimuksella järjestettävään lisääntymiseen.
Lisäksi valtiovallan pitäisi armotta jäljittää ja rangaista kovimman kautta kaikenmaailman pelailijoita, häntäheikkejä sekä lutkailijoita ja hippa-huoria. Nämä YTM- ja YTN:t pakotettaisiin väkisin ATM- ja ATN:en kanssa 10 vuoden suhteisiin joissa heille luettaisiin pelkkiä velvollisuuksia 5 000 000€ uhkasakon uhalla. Eräänlainen ystävyys, yhteistyö ja avunanto sopimus joka toimisi vain ja ainoastaan kaikkien parhaaksi.
Seksuaalimoraalin rappio ja parisuhteen mädännäisyys loppuisivat kuin seinään.
Sopimuksessa eriteltäisiin oikeudet ja velvollisuudet, sekä vaikka 10 000€ rangaistus pettämisestä, tai muusta velvollisuuksien laiminlyömisestä.
Näin voisi rauhassa tutustua toisiin viiden vuoden koeajoilla, joidenka jälkeen sopimus uusittaisiin mikäli siltä tuntuu.
Näin vältyttäisiin pettämisiltä, pelaamisilta, jättämisiltä ynnä muilta lieve-ilmiöíltä ja luottamuskin kukoistaisi jos olisi varmaa ettei toinen jättiläismäisen sakon pelossa jätä heti kun käy ilmi että mies harrastaakin postimerkkeilyä (siis niinQ ewwwww!!!) tai nainen tykkääkin kutoa sukkia ja on kaappifeministi (siis hyi vittu mä jätän sen lutkan). Kun turha hienosäätö olisi karsittu valtiovallan taholta pois, niin voitaisiin keskittyä olennaiseen eli lämpöön ja läheisyyteen sekä erillisellä sopimuksella järjestettävään lisääntymiseen.
Lisäksi valtiovallan pitäisi armotta jäljittää ja rangaista kovimman kautta kaikenmaailman pelailijoita, häntäheikkejä sekä lutkailijoita ja hippa-huoria. Nämä YTM- ja YTN:t pakotettaisiin väkisin ATM- ja ATN:en kanssa 10 vuoden suhteisiin joissa heille luettaisiin pelkkiä velvollisuuksia 5 000 000€ uhkasakon uhalla. Eräänlainen ystävyys, yhteistyö ja avunanto sopimus joka toimisi vain ja ainoastaan kaikkien parhaaksi.
Seksuaalimoraalin rappio ja parisuhteen mädännäisyys loppuisivat kuin seinään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vanhaan varsinkin naiset olivat käytännössä kahlittuina huonoon suhteeseen sen vuoksi, että mies oli se joka toi perheelle toimeentulon. Jos nainen otti ja jätti, niin lapset kuolivat nälkään. (Tietääköhän kukaan miten hyvin yh:ien lapset tilastollisesti pärjäävät...sosiaalinen asema, tulotaso, koulutus yms yms? Olisi kiva tietää.) Miestä taas piti huonossa suhteessa kiinni ympäröivän yhteisön paine. Seksiasioissa
taas pidättyvyyttä pönkitti varmasti yhteisön paineen lisäksi ehkäisyn puute.
Loppujen lopuksi ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä ja suhteet, perheet, pettämiset ja koko muu roska on meihin luonnonvalinnassa iskostettua. Jos meidän perusluontoa tukahduttaa, niin se löytää aina purkautumistien tavalla tai toisella. Ja silloin kun se purkautumisreitti löytyy niin yliampumisen riski on aina suuri....tiesittekö, että Lontoossa ei ilmeisesti koskaan ollut niin paljon ilotaloja kuin kuningatar Victorian aikana, siis puritanismin (mukamas) huippukaudella
Jotenkin kyllä tuntuisi siltä, että tuollainen muodollinen sopimus voi vähän aiheuttaa komplikaatioita sillä lämpö- ja läheisyysosastolla:=) Se puoli kun varmaan toimii parhaiten vapaaehtoisuus pohjalta. Eiköhän se kuitenkin ole parasta jättää "sosiaali-insinööreily" Marxilaisille totalitäärisille valtioille. Parempi se vain on, että huonot suhteet loppuvat. Ehkä osa ihmisistä voi jopa oppia valikoimaan uusia kumppaneitaan paremmin tai pitämään uudesta suhteesta parempaa huolta kuin edellisestä.
Vapaaehtoisuus kuulostaa kauniilta ajatukselta, mutta ensimmäinen asia mitä siitä seuraa on ihmisten pakonomainen tarve ajaa omaa etuaan muista välittämättä. Sopimuksen kirjoittaminenhan olisi vapaaehtoista, mutta sen jälkeen kaikki olisi tehtävä yhteisen hyvän nimissä.
tämä oli (?!) mutta tulipahan kuitenkin mieleen, että suomalaisilla on hellyyttävä usko valtiovallan mahtiin. Kaikki vääryydet on muka poistettavissa, jos säädetään tarkoituksenmukaiset lait ja annetaan tarpeeksi tiukat säännöt noudatettaviksi.
Höpöhöpöä. Ihmisten on kasvettava, sivistyttävä ja kehityttävä moraalisesti, jotta maailman epäoikeudenmukaisuuksista päästään eroon. Ja itsestään on jokaisen aloitettava, joten...
Tämä ei ole vitsi, tämä on ajatusleikki jolla käsittelen tuntemuksiani siitä mihin tämä maailma on menossa.
Ihmiset tekevät pahojaan niin kauan kuin pahan hyöty ylittää kiinni jäämisen ja rangaistuksen riskin. Generalissimus Stalinin aikana Neuvostoliitossa jokaisella oli varmasti parempaa tekemistä kuin miettiä kuinka voisi nusasta sitä söpöä konttoristityttöä/lähettipoikaa vaimon/aviomiehen tietämättä.
Ei sillä että isä aurinkoinen olisi ollut kiinnostunut neuvostokansan parisuhdekiemuroista, mutta rautaisessa otteessa luotsaaminen kohti parempaa onnistuu nopeasti ja tehokkaasti.
tämän päivän Iltalehdessä kertoo kokemuksistaan kolmen lapsen äiti, jonka puoliso hakkaa paitsi häntä niin myös lapsia. Mutta eroa ei aio ottaa.
Vaikka jutussa olisikin "keltaisen lehdistön lisää" niin silti se aiheutti sellaisia puistatuksia, että voin vain toivoa, että sosiaaliviranomaiset puuttuvat asiaan ja ottavat lapset huostaan.
Mikäli sopimusjärjestelmä olisi voimassa, mies rikkoisi velvoitettaan pidättäytyä fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Salainen poliisi ottaisi asian tarkkailuun, ja hakisi miehen pimeänä talvi-yönä pois tämän parkuessa henkensä edestä tietäessään että hänet lähetettäisiin väkivaltaisten miesten uudelleenkoulutusleirille.
Lisäksi hänen pankkitililtään veloitettaisiin 10 000€ summa mikäli voidaan sanoa että sopimus on rikottu.
Suomalaiset ovat liian junttimaista, väkivaltaista, omahyväistä ja itsepintaista ynnä viinaan menevää väkeä pärjätäkseen ilman "salaisen poliisin" rautaista ohjausta missään asiassa. Tämä koskee kaikkia.
"Suomalaiset ovat liian junttimaista, väkivaltaista, omahyväistä ja itsepintaista ynnä viinaan menevää väkeä pärjätäkseen ilman "salaisen poliisin" rautaista ohjausta missään asiassa. Tämä koskee kaikkia."
Turha siis puhua heille järkeä. Ei pysty.
Aivan, suomalaiset ovat liian hapokasta väkeä, ei pysty. Eivät ne siellä kotona niin hapokkaita ole kun seisovat ilman korkkia yön yli lämpimässä. Kuitenkin aika-ajoin suomalaisten happopitoisuus tulee yllätyksenä
Nyt kävi näin.
Eli tällaiset sopimukset olisivat jo nykylainsäädännön mukaan käsittääkseni täysin laillisia ja pitäviä. Kommentoikoon joku enemmän sopimusoikeudesta tietävä, jos olen väärässä.
Ei muuta kuin sopimuksen tekoon vaan. Sopimusehtoja kun rikotaan, niin sopimussakot maksuun. Jos ei rahoja kuulu, niin sopimuspaperilla asia on helppo riitauttaa käräjäoikeudessa, josta saa tuomioistuimen päätöksen maksuvelvollisuudesta ja sen jälkeen maksun voikin laittaa ulosottoon.
mutta sen verran työni takia joutunut opiskelemaan myös sopimusoikeutta, että sopimus pääsääntöisesti ohittaa lain. Eli sopimus on "vahvempi" kuin laki. Yksilö voi sopimuksella luopua jopa perustuslaillisista oikeuksistaan, tästä on olemassa tapausesimerkkikin (siis nimenomaan Suomesta).
Mutta on olemassa myös jotain säädöksiä koskien sopimuksen kohtuullisuutta/kohtuuttomuutta (esim. koronkiskonnassa), joten luulisinpa, että tuollaisen sopimuksen rikkomisesta seuraisi aika pitkä käräjöinti, kun alettaisiin tulkita onko kysymys kohtuuttomasta sopimuksesta :-)
...se on jos sovitaan uskollisuudesta, kun parisuhteessa eletään. Ennenhän uskottomuus oli jopa peruste avioliiton purkamiselle. Nykyään taitaa riittää pelkkä toisen osapuolen halu purkaa liitto (ja jotain harkinta-aikoja tai erillään asumista).
Ainut kohtuuttomuus voisi mielestäni olla sopimussakon suuruus, mutta 10 000 euroa pettämisestä, uskottomuudesta ja henkisistä kärsimyksistä, on ainakin minun mielestäni pikkuraha.
viiden vuoden aikana toinen osapuoli esimerkiksi sairastuisi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (maanis-depressiivisyyteen)? Olisiko se pätevä syy sopimuksen mitätöimiselle? Sellaiselle, jonka tuttavapiiriin ei kuulu yhtään maanisdepressiivistä voin kertoa oireista, että niihin voi kuulua maanisessa vaiheessa esimerkiksi täysin holtiton rahankäyttö, irtosuhteet, äkkipikaiset päätökset isoissakin asoissa (irtisanoutuminen työpaikalta mielijohteesta yms), hyperaktiivisuus (vuorokausirytmin sekoaminen) ja paljon muuta.
Siis: olisiko toisen maanisdepressiivisyys hyväksyttävä eron syy? Tai kääntäen: joutuisiko maanisdepressiivinen osapuoli maksamaan korvauksia pettämisestä, vaikka holtiton seksikäyttäytyminen ja ylipäänsä monenlaisten henkisten kärsimysten aiheuttaminen toiselle on yksi sairauden tyypillinen piirre?
Itse kannatan nykyistä systeemiä, jossa ihmiset ovat yhdessä vapaaehtoisesti, ei pakosta tai pelosta.
Pettäminen on pettämistä ja siitä syystä sopimusrike, oli syynä sitten silkka ilkeys tai jokin trendikäs muotisairaus jota kaikki julkkikset sairastelevat seiskan kannessa.
Sopimukseen kirjataan tarvitseeko hyysätä sairastunutta, vai johtaako sairaus automaattisesti sopimuksen purkaantumiseen, ellei toisin päätetä. Parisuhteen tehtävähän ei ole omaishoitaminen.
Siis; maanisdepressiivinen joko hillitsee muotisairautensa ja on kunnolla, tai maksaa sakot pettämisestä ellei sitten käynnistä neuvotteluita sopimuksen purkamiseksi.