Miten merenkulku ammattina vaikuttaa vakavan ihmissuhteen mahdollisuuteen? Selvä enemmistö meistä on perheettömiä (siitä huolimatta että nykyisellä laivalla on lyhyet törnit), ja yksi suht nuori konemestari sanoi ettei naiset kyllä jää katsomaan jos on pidempään poissa kotoa. Mutta toisaalta, ei sekään ole mikään pikkujuttu jos vastaavasti panostaa perheeseen sataprosenttisesti kun on maissa.
Puhun nyt ihan yleisesti ottaen. "Vähintään yliperämies/konepäällikkö/intendentti"-vittuilut voitte pitää omana tietonanne. Kaipaan kokemuksia ja kommentteja siitä millaista on elää miehen (ja miksei myös naisen) kanssa joka on paljon poissa kotoa. Niin hyviä kun huonoja puolia.
Puhun nyt ihan yleisesti ottaen. "Vähintään yliperämies/konepäällikkö/intendentti"-vittuilut voitte pitää omana tietonanne. Kaipaan kokemuksia ja kommentteja siitä millaista on elää miehen (ja miksei myös naisen) kanssa joka on paljon poissa kotoa. Niin hyviä kun huonoja puolia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Our aiii! Capten!
Kerran tuli tehtyä remonttia yhden merikapteenin kämppään kun olin vielä raksa-alalla hommissa ja olipa vaan aika sälli, ei jutut loppunut kesken :)
se voi olla aika raskasta, kun perheessä on pieniä lapsia, koska toinen vanhempi joutuu kantamaan niin paljon yksin vastuuta arjesta. Mutta jos muistaa ja ymmärtää, että se on kuitenkin vain pieni vaihe elämästä, ja jos varsinkin ympärillä on vahva tukiverkosto (isovanhemmat, ystävät ym.) niin miksipä ei siitäkin selviäisi. Lycka till!
Kun olin lapsi, isä oli paljon työnsä vuoksi poissa kotoa. Hänellä oli reilusti yli 100 matkapäivää vuodessa eikä hän voinut jäljelläolevanakaan aikana olla 100% perheen kanssa. Äitini kesti asian hyvin, koska hänellä oli hyvä tukiverkko (omat vanhemmat, isän vanhemmat sekä sisarukset ja naapurit). Emme me lapsetkaan asiasta kärsineet, sillä isä kyllä rakasti meitä ja osasi sen näyttää, vaikka välillä olikin pitkiä aikoja poissa. Ehkä isä oli meille vähän enemmän sellainen mystinen idoli, joka kävi vaikka missä ja teki vaikka mitä ja jota toteltiin mukisematta. Äiti oli "aina" läsnä vaikka kävikin töissä ja arkisempi. Hänelle sanoi helpommin vastaan.
Minusta suhde, jossa toinen on työnsä takia paljon poissa on nimenomaan kahden aikuisen suhde. Joku kolmekymppinen teini ei sellaiseen suhteeseen pysty. Se vaatii kotiin jääneeltä luottamusta, ymmärrystä, ahkeruutta ja rakkautta sekä vastuuntuntoa puolisoa ja perhettä kohtaan. Kiukutteleva pikkuprinsessa ei suhteeseen sovi, vaan kyllä puolison on ymmärrettävä jättää ruoka lämpimäksi jos toinen on palaamassa pitkältä matkalta sekä lähteä vaikka lasten kanssa mummolaan kylään kun puoliso nukkuu matkan väsymyksen pois. Suhteessa ei saa olla mustasukkainen eikä itsekäs. Olen saanut tämän parisuhteen mallin kotoa ja olenkin ollut saman, reissutyöläisen, kanssa jo pitkään. Ongelmaa ei ole. Minä hoidan enimmäkseen kodin ja hän auttaa kun on kotona. Annan hänelle tilaa nukkua enkä pyri omimaan häntä täysin, kun hän on kotona. Lupaa tavata kavereita ei tarvitse kysyä.